Meidän perheen vauva täytti juuri 1 vuotta. Vaikka sain kokea vauvavuoden jo toiseen kertaan, hämmästytti se aivan yhtä paljon nyt, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Miten sellaisesta avuttomasta pienestä nyytistä voi vuodessa tulla omin jaloin seisova pieni ihminen, joka näyttää jo omia tunteitaan? Miten vuosi voi mennä niin äkkiä? Miten vauva voi kehittyä niin nopeasti? Miten tässä voi itse pysyä perässä? Jotenkin aivan käsittämättömän ihmeellistä! Ja vuoden aikana tuosta pienestä ihmisestä on tullut niin kiinteä osa perhettä, ettei uskoisi hänen olleen olemassa vasta vuoden. Aika ennen häntä tuntuu niin kaukaiselta.
Vauvavuosi oli meidän perheessä muutosten aikaa. Esikoisesta tuli isoveli. Uusi rooli vaati totuttelua ja se vei oman aikansa. Olihan hän ollut neljä vuotta kaiken keskipiste. Ostamassani asunnossa alkoi remontti ja valmistauduimme muuttoon. Oli keittiön suunnittelua, maalien valitsemista ja uusien huonekalujen ostoa. Muutimme miesystäväni kanssa yhteen. Kaikista melko suuristakin muutoksista huolimatta vauvavuosi on ollut valtavan onnellinen.
Vauva oli alusta alkaen todella tyytyväinen ja hyvä nukkumaan. Hän soljahti mukaan vaatimatta sen kummempia. Vauva löysi paikan perheestä, toi meille paljon iloa, hymyä, naurua ja rakkautta. Hän syvensi minun ja miehen suhdetta ja toi esikoisesta upeita piirteitä esiin.
Tällä hetkellä meillä asuu aivan ihana 1-vuotias hymysuu, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Siinä missä hän vauvana vain köllötteli lattialla, tarkkaili ympäristöä rauhallisena ja nukkui tyytyväisenä, on hän todellinen vilpertti taaperona. Tällä hetkellä häntä kuvastaa sanat velmu, vekkuli ja riiviö. Tuore taapero on todella kiinnostunut ympärillä olevista asioista, rakastaa tutkia ja kiipeillä. Hän kiipeää sohvalle, nojatuoliin, sänkyyn, vessanpöntön kannen päälle ja keittiöjakkaralle. Hän vetää vessapaperia, lotraa hanalla, vetää vessaa, tyhjentää laatikoita, levittää viherkasvien multia, rämpyttää valokatkaisimia ja mitähän vielä! Välillä sitä on sekoamassa tuon pienen kanssa ja välillä ei tule naurulta loppua. Miten hän voikin osata keksiä tehdä aina jotain kiellettyä tai epäsopivaa! Tuntuu, ettei hänen seurassaan voi tehdä yhtään mitään askareita. Saan yhden tavaran paikoilleen, niin taapero on levittänyt kolme tavaraa sillä aikaa!
Minua on monet kerrat naurattanut tämä kontrasti. Kuinka vauvana voi olla niin rauhallinen ja taaperona mahdoton menijä, jonka perässä saa olla jatkuvasti. Esikoinen oli aivan päinvastainen. Hänen vauvavuosi oli alkuun hyvin haastava ja raskas itkuisuuden, allergioiden ja pätkäunien takia. Taaperona hän oli kuitenkin todella helppo tyytyväinen ja rauhallinen. Silloin ihmettelin kuulemiani “odotas vaan, kun se pääsee liikkeelle” ja “nauti nyt vielä, kun se on paikoillaan” juttuja. En voinut samaistua niihin yhtään, sillä koin kaiken taaperon kanssa niin paljon helpompana. Tällä kertaa voin samaistua noihin kuultuihin lauseisiin. Tilanne on huvittanut monta kertaa. Todellisuudessa on aivan normaalia, että lapset ovat pienestä asti erilaisia ja luonnollista, että he haluavat tutkia, kokeilla ja oppia. Näinpä on oikeasti kiva seurata tuota taaperoa, joka haluaa olla isoveljen perässä ja seurata mitä isoveli tekee.
Taapero omaa myös paljon omaa tahtoa. Hän inhoaa pukemista ja riisumista. Hän pakenee paikalta heti, kun pitäisi laittaa uusi vaippa jalkaan. Hän venkuilee selkä kaarella, kun yrittää laittaa hanskoja käteen ja ehtii riisua pipon pois, kun sen on kerran jo saanut päähän. Hän ilmoittaa aina aamuisin heräämisensä komentamalla kovaan ääneen, että ottakaas minut pois pinnasängystä ja äkkiä. Voi niitä aikoja, kun hän heräämisen jälkeen jokelteli tyytyväisenä sängyssään. Nyt hänet on nostettava pois äkkiä, jottei koko muu talo herää huutoon.
Taapero on kova syömään ja syö ruokaa todella mielellään. Hän syö pitkälti samaa ruokaa nykyään kuin muukin perhe. Hän komentaa kovaan ääneen myös ruokailussa ja osaa kertoa, kun haluaa lisää ja mieluusti vielä ihan heti. Hän nyökkää päätään myöntävänä vastauksena ja pudistelee sitä, kun joku ei maistu tai ole hänen mieleensä. Olen alusta asti antanut hänelle soseita ja sormiruokaa rinnakkain. Hän on suhtautunut myöteisesti molempiin ruokailutapoihin. Hän yrittää myös kovasti syödä itse omilla aterimilla ja laittaa ruokaa omalla lusikallaan suuhun tai jonnekin sinnepäin.
Taapero osaa jo ottaa askelia ja kävellä, mutta monesti valitsee liikkumistavakseen konttaamisen, koska sillä tavoin pääsee vielä nopeammin kuin kävellen. Vaikka taaperon perässä saa olla jatkuvasti, jaksaa hän keskittyä seuraamaan isoveljen puuhia. Taapero on iässä, jossa kehitystä tapahtuu nopeasti ja se myös väsyttää. Hän nukkuu edelleen todella hyvin niin päiväunia kuin yöuniakin. Hän nukkuu kahdet päiväunet vieläkin. Yhdet pitkät 2-3 tunnin unet ja toiset lyhyemmät unet, jotka ovat alle tunnin mittaiset. Uskon, että lähiaikoina taapero alkaa siirtyä yksiin päiväuniin. Yöunet menee nykyään pääasiassa putkeensa ja ilman yösyöttöjä. Mitään unikoulua taaperolle ei ole tarvinnut pitää, vaan yösyötöt ja heräilyt jäi pois itsestään noin 11kk iässä. Taapero juo tuttipullosta maitoa ennen yöunille menoa ja aina aamulla herättyään. Ne hetket on jotenkin tosi ihania. Silloin hän malttaa pysähtyä ja köllähtää syliin.
Arki tuntuu melko kiireiseltä taaperon kanssa. Hän varmistaa, ettei yksikään päivä ole tylsä ja pitää huolen, että istumiselle ei jää aikaa. Hän on kaikesta huolimatta aivan ihana tyyppi, jonka touhut, ilmeet ja elehdinnät tuo valtavan paljon iloa. Hänen toilailut saavat nauramaan ja toisinaan hänen taitonsa saavat huokailemaan ihastuksesta. Hän osaa vilkuttaa hyvästiksi, halata ja pyytää syliin. Ja mikään ei tietenkään ole niin ihanaa, kuin tuon pienen ihmisen hellyyden osoitukset. Parasta on tietysti se, että taapero on kaikessa niin mukana. Muun perheen nauraessa, nauraa hänkin niin, että kaikki kahdeksan hammasta näkyy. Isoveli on taaperolle valtavan tärkeä ja rakas. Joskus huoletti, että millaiset välit lapsille tulee, kun heillä on neljä vuotta ikäeroa. Nyt voin vain todeta, että huoli oli ihan turha. Miten usein katson veljeksiä pakahtuen, kun heillä on niin hyvä olla yhdessä!
-Iida
