Viime viikot ovat olleet ihania. Ja päällimmäisin tunnetila on kiitollisuus. Kiitollisuus ihmisistä ympärillä. Ja kiitollisuus pienistä hyvistä asioista. Raskaus on saanut kyllä entisestään arvostamaan ystäviä ja näkemään hyvää ympärillä. He ovat tehneet raskausajastani parempaa ja kannatelleet ne vaikeatkin hetket. Ystäviä on kyläillyt aamupalalla, lounastreffejä kaupungilla, kahvittelua parvekkeella ja uimaretkiä iltasella.
Yksi tuli sisään kukkien kanssa, yksi mansikoiden ja yksi ihanien vauvalahjojen kanssa. Yksi on tullut siivousavuksi ja yksi tullut tekemään minulle ruokaa. Ja ilman mitään erityistä syytä, ei ollut nimipäivää eikä syntymäpäivää, eikä muutakaan juhlan aihetta. Ihan vaan puhtaasta halusta antaa hyvää mieltä muuten vaan. Ja tuntuuhan se aivan ihanalta. Onpa tullut ajateltua, etten ansaitse kaikkea tätä hyvää, mutta oikeastaan jokainen ansaitsee hyvää. Elämä hemmottelee nyt oikein kunnolla ja antaa parastaan, joten nautitaan!
Todella pienillä asioilla on merkitystä ja jokaisella meillä on mahdollisuus olla päivittäin syy jonkun toisen hymyyn. Me voimme tehdä jonkun todella iloiseksi, läheisen tai vähän kaukaisemman tutun. Eikä siihen tarvitse kukkia tai muita lahjoja. Joskus viesti riittää, jossa toivottaa kivaa päivää toiselle. Joskus hyvä palaute tai kehu Instagramissa saa aikaan iloa. Joskus hymy ja kuulumisten kysyminen riittää. Joskus avun tarjoaminen.
Yksi ystäväni tuumasikin, että miksi hänen ystävänsä eivät koskaan pyydä häneltä apua, kun keskustelimme aiheesta. Ehkä voimme tarjota apua rohkeammin, jopa mennä oven taakse aamupalatavaroiden kanssa ja ilmoittaa itsestämme. On myös tärkeää osata pyytää apua. Liian usein ajatellaan, että siitä on vaivaa, mutta päinvastoin. Suurin osa on otettu ja haluaa auttaa. Ja miten hyvä mieli auttamisesta tulee. Miten iloiseksi toisen ilon näkeminen oikein tekee!
Uskon, että jokainen kuitenkin haluaa toiselle hyvää ja tarvitsee toista. Minun kesäni ei olisi ollut mitään ilman ihania ystäviä ja heidän hyvää mieltä jakavia tekojaan. He ovat ilahduttaneet niin monia päiviä ja niin monta kertaa olen ajatellut, että miten tyhjä olisin ilman heitä. Ystävät ja läheiset on se itse valittu ja rakennuttu perhe. Tarvitsemme heitä, tarvitsemme toisiamme, jotta voimme hyvin. Jokainen tarvitsee toista ihmistä lähelleen.
Vahvasti uskon siihen, että saamme sitä, mitä annamme. Kun voimme hyvin, voimme myös antaa omastamme muille ja haluamme pohjimmiltamme hyvää muille. Hyvähän luonnollisesti kiertää ja palaa lähettäjälleen. Kaikkia emme voi auttaa, emme voi parantaa koko maailmaa, mutta kaikki voivat auttaa jotakuta ja ilahduttaa jonkun päivää.
Pieniä hyviä asioita voi tehdä jokainen, ne ei tarvitse suuria ponnisteluita. Todella vähällä voi tehdä jonkun iloiseksi ja muuttaa päivän kulkua. Ole syy jonkun iloon tänään!
-Iida
