Tänään töissä oli tarjolla mansikkakermakakkua. Aluksi kieltäydyin, mutta kollegoiden kehuessa kakkua, päätin itsekin ottaa siivun ja olihan se hyvää. Työpäivä oli kakkupalasta huolimatta melko työllistävä ja lattean fiiliksen pelastajaksi ajelin töistä suoraan kaupan pihaan. Mukaan lähti puoli litraa jäätelöä ja kaksi croisanttia. Söin jäätelön sillä aikaa, kun laitoin kahvia tippumaan. Ja se oli niin hyvää. Croisantit söin sitten kahvin kanssa. Makasin lattialla, telkkarissa pyöri Kauniit ja Rohkeat. Tänään olisi salitreeni päivä, mutta herkkujen jälkeen tarvitsi pienen tauon.

Kuntosalilla vein tavarat ensin pukuhuoneeseen. Salin puolelle kävellessäni, kuntosalin omistaja pysäytti minut. Hän nousi ylös tuoliltaan ja tuli lähemmäksi. Nainen sanoi: ”Sä olet niin kiinteä, tosi timmissä kunnossa. Ja kannat ittes niin hyvin ja ryhdikkäästi. Aina, kun tulet, niin tekee itsekin mieli korjata ryhtiä.” No johan oli, kiittelin häntä moneen kertaan, sillä hän teki minulle niin hyvän mielen. 

En miettinyt mansikkakakkua, jäätelöä tai croisantteja. Ne meni niissä hyvällä miellä tehtyihin kyykkyihin, eli suoraan pakaraan. Treeni oli huikea, intenssiivinen ja annoin parastani, todella. Niin isosti positiivisella kommentilla oli vaikutusta laatuun ja mielialaan. Kotiin lähtiessä vielä mietin, kuinka iloinen olen treenatessani pienemmillä kuntosaleilla, joilla ihmiset todella ovat ihmisiä eikä massaa.

-Iida