Viikon 6 aloitti uusi treeniohjelma. Viikot 1-4 oli ollut sama treeniohjelma, joka koventui muutamilla lisäliikkeillä viikoilla 3 ja 4. Viikko 5 oli kevennetty viikko, johon ei kuulunut salitreenejä. Ensimmäiset kolme viikkoa tuntui kohdallani menevän hyvin ja tuloksia syntyvän, painoakin oli tippunut kun salaa kävin vaa’alla. Viikko 4 ei mennyt oikein putkeen, en saanut ruokailuja pysymään kohtuudessa ja kevennetyllä viikolla olin vatsataudissa. No voin kertoa, että viikolla 6 en ole tehnyt mitään.
En ole tehnyt yhtään mitään, en edes avannut ja katsonut materiaaleja. Facebook ryhmästä olen lukenut kommentteja uusista salitreeneistä. Jos edellisessä ohjelmassa ei tuntunut niin nyt et jaksa edes loppuun asti eli niin kovaa settiä on ollut uudessa treeniohjelmassa. Tällä viikolla olen joko syönyt paljon tai en syönyt ollenkaan. Nytkin kirjoitan tätä, kello on yli puolen päivän, olen edelleen sängyssä peiton alla yökkäri päällä, naamassa eiliset meikit, kun en vain jaksanut niitäkään pestä.
Tiedän olevani vaativa suorittaja, joka saattaa lyhistyä matkan varrella. Olen nauttinut kyllä Puretreenistä ja mielestäni se on todella hyvä verkkovalmennus. Löydän siitä paljon hyvää. Mutta luulen, että en ole ainut joka alkuun innostuu, on täysillä mukana ja sitten putoaa matkasta. Mitä meille putoajille keinoksi? Facebook -ryhmä kyllä tsemppaa ja tukee, tunnen olevani vastuussa ryhmälle. Kun menee huonosti, en vain jaksa lukea toisten hehkutusvietejä siitä miten menee hyvin, vaikkei se ole itseltäsi pois. Joka viikko valmentajilta tulee sähköpostia ja he myös julkaisevat ryhmässä satunnaisesti. Kahdeksan viikkoa on jokseenkin pitkä aika ja näkisin, että Puretreenissä tulisi osallistujia vielä enemmän vastuuttaa jollain tapaa, sillä uskon, että monelta saattaa toivo ja motivaatio kahden kuukauden aikana kadota.
Kahdeksan viikkoa riittää muutoksen alkuun, elämäntapojen muutokseen ja on hyvin kriittinen aika jatkon kannalta. Jos kahdeksasta viikosta jää positiivinen kokemus, on suurempi haluu jatkaa muutoksen ja hyvinvoinnin parissa. Motivaation puute ja negatiivisuus varmasti pitävät enemmän kiinni vanhoissa tottumuksissa ja valmennuksen jälkeen niihin on helppo palata. Tämä on omallakin kohdallani aika mones valmennus ja aika mones lupaus painon putoamisesta, vaikka olin jo luvannut, etten lupaa pudottavani painoa enää. Olin alkuun motivoitunut ja ajattelin kahdeksan viikon olevan hyvin pitkä aika, no nopeastihan se menee. Olin päättänyt, että tällä kerralla onnistun pysyvästi, sillä en jaksa sitäkään, että jojoilet painon ja ajatuksiesi kanssa.
Mihin se alun innostus katosi, miten te muut pidätte motivaatiota yllä ja mikä teitä auttaa eteenpäin? Luen mielelläni kommentteja. Valitan aiheesti ystäville, ja yksi sanoi, etten halua muutosta tarpeaksi. Johtuuko se nyt sitten siitä, olenko vain heikko tyyppi?
Viimeiseksi jotain hyvää, aamupalat nimittäin! Niitä rakastan Puren myötä erityisesti ja jokainen aamu tuntuu uudelta mahdollisuudelta. Päivän aikana vain tulee melko monta kohtaa missä suuntaa voi muuttaa, päivät on erilaisia. Se aamun ajatus pitäisi saada kuljetettua vain iltaan asti mukana!
-Iida
*yhteistyö