Mielenhallintaa voi harjoitella. Aluksi tarvitsee vain pysähtyä ja hengittää. Ja siinä se, niin helppoa. Luin Hidasta elämää -sivulta tekstin ”Oletko läsnä?” (http://hidastaelamaa.fi/2012/06/oletko-lasna), joka sai lyhykäisyydessäänkin ajattelemaan. Kuulostaa niin helpolta pysähtyä ja hengittää, mutta oletko silloin tietoisesti läsnä? Keskitytkö todella olemaan siinä tiedostaen kehosi, mielesi ja hengityksesi kulun? Moni asia vain menee ohitse ja illalla joutuu ponnistelemaan, jotta muistaa mitä päivän aikana on tapahtunut. Liian usein elämme tiedottomuudessa, ainakin minä itse; en ole läsnä, kuuntelen mutten kuutelekkaan. Tiedottomuuden tilan voi tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei muista ihmisten nimiä, vaikka heidät on juuri esitelty sinulle. Et myöskään muista miksi tulit keittiöön tai miksi syöt, vaikkei sinulla ole nälkä. Harvoin pitkän ajomatkan jälkeenkään muistaa juuri mitään ympärillä olleesta. Niin paljon vain menee ohi, koska ei ole aikaa pysähtyä ja tiedostaa käsillä olevaa hetkeä. Mieli kuitenkin karkailee aina kun yritän pysähtyä ja hengittää. Suljen silmät ja sitten pää vain täytyy kaikilla asioilla. Lopulta on haiettava paperia ja kynää, jotten vain unohda kaikkea siinä hengitellessäni. Hirveä stressi siitäkin 🙂
Mieltä voi kuitenkin hallita, vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty. Olen kuitenkin toiveikas. Kun pysähtyy havainnoimaan itseään, kehooaan ja ympäristöään, voi oppia lukemaan niiden välittämiä viestejä. Oma keho välittää jatkuvasti tietoa. Itse tunnustelen asioita mielessäni ja kuuntelen miltä asia tuntuu. Jostain ajatuksesta tulee jo paha olo, jolloin tiedän, että se ei ainakaan ole oikea. On hienoa oppia itsestään koko ajan, mutta se vaatii sitä, että kysyy itseltään vastausta arjen ongelmiin. Miettii kumpaakin vastausvaihtoehtoa ja tunnustelee oloa kummankin kohdalla.
Pysähtyminen ja hengittäminen kerran päivässä tekee hyvää sinulle kokonaisvaltaisesti. Sen ei tarvitse kestää edes kauaa, tärkeämpää on päästää silloin kaikesta muusta irti ja olla ajattelematta. Ihmisellä on jopa 50 000 ajatusta päivässä ja ajattelemisesta on vaikeaa päästää irti, rentoutua ja olla. Ajatuksia siis kertyy melko lailla ja moni varmasti on ihan turhia, turhaa stressiä ja turhaa päänvaivaa. Ja miten moni noista ajatuksista kohdistuu itseen ja omaan ulkonäköön? Omalla kohdalla aivan liian moni. Sen takia omilla ajatuksilla on tärkeä merkitys. Liian monta ajatusta kuluu murehtimiseen. Mitä huomenna tapahtuu? Mitä sitten jos? Mitä noi nyt ajattelevat, jos teen tämän asian tällälailla? Miksi en voisi olla parempi? Miksi en ikinä onnistu laihtumaan?
Ajatuksilla ruokkii mielen pahoinvointia. Mikä mieletön taito olisi oppia päästämään irti ikävistä ja turhista ajatuksista. Pitäisi vain enemmän luottaa asioihin, eikä turhaa spekuloida niitä. Pitäisi luottaa elämään ja omaan intuitioon. Kaikki aina järjestyy jotenkin, niihän se on, mutta itse en malta odottaa. Jos uskoo hyvään, on avoin ja vastaanottavainen, ihmeitä tapahtuu ja uusia mahdollisuuksia avautuu. Usko ihmeisiin, pysähdy ja hengitä! Tämä on oma tavoitteeni. Olen aloittanut pysähtymään ja värittämään iltaisin. Se rauhoittaa mukavasti ja huomaan sen vievän mukanaa, olen keskittynyt siihen enkä juuri huomaa muuta.
Ihanaa ja ihmeellistä loppuviikkoa!
-Iida