Törmäsin somessa kirjaan nimeltä Viidakon väki ja suuri muutto. Kirjan ulkoasu oli iloitteleva, hulvaton ja värikäs. Huomioni kiinnittyi siihen heti. Tutustuin kirjaan enemmän, ihastuin siihen ja ostin sen Eemille tulevaksi joululahjaksi. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei hyviä kirjoja voi olla liikaa.
Viidakon väki ja suuri muutto (Otava, 2019) on Johanna Lumpeen kirjoittama ja kuvittama kuvakirja. Se on hänen ensimmäinen oma teoksensa, vaikka Johanna Lumme onkin tunnettu oppikirjasarja Seikkailujen aapinen kuvittajana. Johanna Lumme on kuvataiteilija ja kuvittaja, jonka teokset ihastuttavat eri ikäisiä. Viidakon väki seikkailee myös kirjassa Viidakon väki ja puutarhan salaisuus (Otava, 2020), joka on jatkoa tälle kirjalle. Iloinen kuvitus ja ihanat värit tuovat todella hyvän mielen ja toimii piristysruiskeena talveen. Kirja on painettu Suomessa ja sille on myönnetty Aivanlippu-merkki.
Kirjan värit ja iloiset hahmot johdattavat lapsentasoisesti vakavien asioiden äärelle. Tarina on kiinnostava ja täynnä kerronnallisia yksityiskohtia. Kirja ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja luonnon myllerrykseen tavalla, joka lapsen on helppo ymmärtää. Kirjan avulla aikuisenkin on helppo keskustella lapsen kanssa ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ympäristöön. Viidakon väki, Kirahvi Kornelius, Raita-seepra ja Kanaemo, asuvat viidakossa, jota uhkaa ensin tulvat, sitten kuumus ja lopulta metsäpalo, joka ajaa ystävykset matkalle kohti tuntematonta. Eläimet päätyvät kaupunkiin, jossa on ihan outoa ja ihmeellistä. Eikä viidakkoa missään, ei puun puuta missään! Heillä on suuri koti-ikävä.
He päätyvät pieneen puistoon keskelle kaupunkia, jossa törmäävät Kissa Leibovitziin. Eläimet eivät olekaan turvassa puistossa, sillä siellä käynnistyy rakennustyöt. Eläimet saavat kuitenkin mahdollisuuden ottaa ohjat rakennustyöstä. He rakentavatkin upean talon puistoon, josta syntyy jotakin ennen näkemätöntä. Rakennusvirasto palkkaa Kanaemon heti arkkitehdiksi! Kirjan kertomus osoittaa, että luonto ja ihmiset voivat elää yhdessä toisiaan kunnioittaen.
Kirja ottaa kantaa todellisiin ongelmiin, ilmastonmuutokseen, luonnonilmiöihin ja luonnon monimuotoisuuden kaventumiseen. Vakavista aiheista huolimatta kirja päättyy iloisesti, kaikki järjestyy ja Viidakon väelle löytyy paikka kaupungissa. Ilmastongelmiin ei paneuduta sen suuremmin. Vaikka ne jäävät taustalle, voi niistä lasten kanssa keskustella ja yhdessä pohtia. Kuvituksessa teema on vahvasti esillä pieninä yksityiskohtina. Jääkarhun voi nähdä pitävän kylttiä ”jäätiköt sulavat”ja Saimaannorpan pitelevän kylttiä ”Saimaa takaisin norpille”. Lopussa muistutetaan, että luonto kuuluu kaikille ja ötökkä on ystävä. Kuvitus puhuu oikeastaan tarinaa enemmän ilmastonmuutoksesta. Kirjan sivulta voi löytää kaasuttavan auton sekä roskia sieltä täältä.
Kirja sopii mielestäni parhaiten 4-7-vuotiaalle. Kirja sopii kuvituksensa puolesta pienemmällekin lukijalle. Siitä syystä oikeastaan ostinkin se itse. Osa kirja aukeamista on runsaita, niissä on paljon yksityiskohtia ja tutkittavaa. Näiden sivujen vastapainoksi osa aukeamista on hyvin yksinkertaisia ja pekistettyjä. Vaikkei pieni lapsi jaksaisi tarinaa kuunnella, eikä vielä ymmärtäisi sen syvällistä merkitystä, voi kuvia tutkimalla saada jo paljon.
Kannattaa ottaa myös Johannan iloinen insta seurantaan! Huomasin, että hän on itseäni vain 2 vuotta vanhempi ja tuli jotenkin vielä suurempi fanitus hänen työtään kohtaan. Nuori nainen, joka tekee unelmistaan työtä ja on jo nyt tehnyt monia upeita juttuja urallaan! Ihailen!
-Iida
