Tänään vietetään Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää, joten mikä olisi parempaa kuin kirjaesittely! Kirjaesittelyissä esittelen vain kirjoja, jotka ihastuttavat minua ja siksipä esittelyt ovat vain täynnä hehkutusta. Hyvästä kirjasta ei oikein löydy huonoa sanottavaa.
Tutustuin Oiva-kirjasarjaan tänä keväänä. Lainasimme kirjoja Eemin kanssa kirjastosta ensi alkuun ja nyt Eemi saikin syntymäpäivälahjaksi kummitädiltä ensimmäisen oman Oiva -kirjan. Oiva -kirja sarjassa on useampi kirja. Kirjat ovat Katri Tapolan kirjoittamia ja Karoliina Pertamon kuvittamia. Oivan tie -kirjan on julkaissut Schildts & Söderstroms vuonna 2019.
Oiva -kirjat iskevät minuun henkilökohtaisella tasolla todella vahvasti. Kirjoissa esiintyy äiti ja Oiva. Olettettaen he ovat perhe. Äiti on punatukkainen nainen ja Oivalla on tumma tukka. Näinkin kirjoissa siis itseni ja oman lapsen, kirjat ihan kuin kertovat meistä. Mahtavaa, kun perheiden monimuotoisuus alkaa näkyä jo lapsille suunnatussa kirjallisuudessa. Kiitosta kirjasarja saa myös monikulttuurisuudesta. Monikulttuurisuus ja perhemuoto eivät nouse kirjoissa mitenkään esiin, niitä ei alleviivata tai pidetä poikkeavana. Toki kirjaa voi tulkita myös toisin, milloinkaan ei ilmaista, etteikö toista vanhampaa olisi, muttei sitä myöskään tuoda esiin. Jokatapauksessa kirja sopii kaikille perhemuodosta riippumatta!
Kirjojen teksti ja kuvitus luovat kauniin ja herkän kokonaisuuden. Niistä välittyy lempeä ja rakastava vanhemman ja lapsen suhde. Oivan tie -kirjassa Oiva ja äiti lähtevät hiekkalaatikolle tekemään autotietä. Naapurin Niilokin yhtyy leikkiin. Syntyy valtavan pitkä autotie, jossa pikkuautot ajavat letkassa. Välilä äiti tarjoaa ahkerille leikkijöille mehua ja keksiä.
Kirjassa Oivalla on aikaa leikkiin, ei ole kiirettä. Vanhempi tukee ja innostaa leikkiin. Lopuksi kävellään käsikädessä takaisin kotiin. Tunnelma vain on jotenkin todella ihana ja rakkaus välittyy.
Kirjan teksti on yksinkertainen ja simppeli. Tekstiä on vähän ja kirjat sopivatkin todella hyvin taaperoikäiselle. Kirjan jaksaa kuunnella alusta loppuun ja ihmetellä kauniita kuvia. Aihe on myös todella samaistuttava, hiekkalaatikkoa ja hiekkaleikit kun ovat varmasti kaikille tuttu juttu! Lauseet ovat rakennettu hyvin lapsentasoisesti, kuten lapsi sanoisi ne ääneen leikkiessään. On paljon toistoa, lyhyitä lauseita ja paljon jää sanomatta, mutta toisaalta sanotaan niin valtavan paljon.
Aivan ihana kirja! Vähän tulee mieleen tämän päivän Aino – tai Tomppa -kirjat, joita ei enää uutena painoksena julkaista. Tässä on jotain sellaista samaa fiilistä kuin noissa klassikoissa, mutta enemmän tähän päivään tuotuna.
-Iida
