Olen kuullut, että raskaana on ihan hullu. Monet lähipiirissä kertoivat tai oikeastaan varoittelivat, että sitä itkee sitten kaikesta. Sitä on niin herkillä, että itkee ihan järjettömistäkin asioista. Huomasin minulle tapahtuneen ihan päinvastoin. Olen ihan raivohullu. Mutta hullu kun hullu, raskaus tekee hulluksi, sen ilmenemisen muoto on vain erilainen.
Raivostun todella vähästä, ärsyynnyn, suutun ja pahoitan mieleni. Koen valtavaa raivoa kokokiessani tai näkiessäni vääryyttää tai huonoa käytöstä. Jos ennen ihmettelin sinkkuuttani, niin en enää. Sanoihan mies A, että olen aika vittumainen muija. Kyllä, osaan olla. En vain enää kestä sitä, että ihmiset ovat toistensa roskasäkkejä, joille voi sanoa ja tehdä mitä vain, joilla ei ole väliä. Roskasäkkejä, joihin omat ongelmat oksennetaan.
Se miten ihmiset kohtelevat toisiaan, puhuvat ja kommentoivat toisia ihmisiä, on todella ikävää. Jonkun mielestä kerron elämästäni aivan liikaa, jonkun mielestä ultraäänikuvan jakaminen someen loukkasi lapseni oikeuksia ja jonkun mielestä olen itseäni tyrkyttävä sinkku, joka vaarantaa lapsensa elämän syömällä salmiakkia (jota alkoikin tehdä mieli, ihan vain kirjoitettuani ’salmiakki’). Jonkun mielestä olen sinkku, koska olen lihava ja jonkun mielestä rumien tissien takia. Jos aina elämässä pyrkisi vastaamaan ympäristön viesteihin ja miellyttämään muita, tulisi hulluksi. Tulisin hullummaksi, mitä jo olen.
Ympäristöstä tulee jatkuvasti vaatimuksia ja tavoitteita. Teki mitä vain, tekee aina jonkun mielestä väärin. Parasta on tehdä itselleen oikein.
Mitä väliä on siis muiden mielipiteillä sinusta, kun aina on joku, jolle toimintatapasi on ”väärä”. Jos jossakin olemme hyviä, niin toisten dissamissa ja lyttäämisessä. Me myös pelkäämme toisten ajattelua ja reaktioita niin paljon, että jätämme tekemättä PALJON. Se rajottaa elämää. Tämä raskaus on todella opettanut minulle, etten voi koskaan miellyttää kaikkia. Olisihan ihanaa olla se kiva tyyppi, josta kaikki tykkää, mutta en ole. En enää edes halua sitä.
Muiden ajatteluun kannattaa käyttää hyvin vähän energiaa. Jokaisella varmasti on jotain sanottavaa sinusta, mutta tärkeintä on se mitä sinä sanot ja ajattelet itsestäsi.
-Iida
9 kommenttia
Aamen !
Varsinkin tää äitiys on monelle tosi herkkä asia, ja siitäsaadaan väännettyä ja käännettyä ties mitä sotia aikaan. Ja joukkolynkataan ja haukutaan. Naiset osaa puhua tosi rumasti toisilleen. Suosittelen ettei kukaan liity mihinkään tälläisiin naisten facebook ryhmiin.
Kiitti Piia! Samaa mieltä, en kuulu just ton takia mihinkään ryhmiin. Joskus kuuluin kirppisryhmiin ja huh, nyt sisi olen kiertänyt vauvaryhmät kaukaa!
Mä niin tunnistan tuon raivostumisen! Epäkohdista tai peeloilusta kilahtamiskynnys on nanosekunti. Ystäväni sanoikin, että nyt jos koskaan pitäisi ryhtyä reklamoimaan kavereidenkin puolesta tai taistoon yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Energiaa (ja kettumaisuutta) niihin riittäis kyllä.
Olen lähipiirin helpotukseksi sanonut ääneen, etten tee yhtään isoa päätöstä ennen kuin vauva on sylissä ja hormonitasoista päästään normitilaan. Eli emme ole ostamassa asuntoa, autoa, en ole vaihtamassa työpaikkaa. Opinnäytetyötä kirjoitan, mutta yritän olla objektiivinen ja kiltti.
Ja nyt joku vissiin jo kilahtaa, kun raskaana pitäis olla niin zen, ettei stressihormonit vahingoita vauvaa. Ne ja salmiakki.
Mun oli pakko saada salmiakkia toissailtana. Verenpaineet on ollut alhaalla ja teki vaan mieli. Mansikka ja päärynä ei täyttänyt sitä tarvetta, ei millään. Vaan salmiakki auttoi.
Ja se piti vielä sanoa, että sinusta tulee ihana äiti! Vaikka raivostuisit tai söisit salmiakkia. Minä uskon, että teille kahdelle tulee hyvä elämä. Siihenkin uskon, että kaikki selviää. Jossain on varmasti joku, jolle sinä ja pieni tulette olemaan kaikki kaikessa. Joku, joka rakastaa sinua siksi, kuka olet (ainutlaatuinen, ihana, aito, sinä) eikä siksi, millainen sinun pitäisi olla.
Olipas tämä ihana kommentti <3 Mä niin haluan uskoa jokaista sanaa siitä, että kaikki järjestyy ja jollekin joskus ollaan kaikki ja vielä enemmän!
Ja myös se on totta, ettei nyt voi tehdä mitään isoja muutoksia. Voisi myöhemmin ehkä kaduttaa 🙂 Kyllä ajatukset heittelee niin! Ja raivoa riittää puuttua joka asiaan, nyt jos koskaan olisi tosiaan tarmoa!
Voimia tunteisiin ja tähän helteeseen!
Raskaudenajan ravintosuositukset vaihtelevat aikakauden ja maan mukaan. Ranskassa ei kuulemma saa juoda tippaakaan kahvia, mutta pikku lasi punaviiniä on vain hyväksi. Hollannissa on kuulemma kielletty kaneli, meillä taas saa vetää vaikka rekkalastillisen piparkakkuja. Sukulaisen raskausaikana piti syödä paljon maksaa, omana aikanani sitä ei missään nimessä saanut syödä yhtään ja nyt kai taas saa.
Niin totta! Eri maissa on todella paljon vaihtelua tästä. Luulenkin, että Suomessa ollaan sääntöjen suosijoina tosi tarkkoja ja sen takia saa paljon kritiikkiä, jos ei noudata yleistä linjaa.
Tätä että Ranskassa ja joissakin muissa maissa suositeltaisiin pientä määrää alkoholia raskauden aikana levitellään mielellään netissä faktana. Nämä ”kuulemma” jutut ovat vaan siitä hiukan jänniä, että mistään virallisista lähteistä ei yleensä mitään tällaisia tietoja löydy. Pieni kriittisyys olisi näissä ja monissa muissakin jutuissa paikallaan.
Tämän kertoi minulle Ranskassa raskautunut ystävä. Laitoin ”kuulemma” sen takia, että mitä tahansa raskausasioista sanoo, joku tulee kritisoimaan.
Mikään virallinen taho ei kyllä Ranskassakaan tällaista neuvo, esim. valtion ylläpitämällä Manger Bouger sivustolla sanotaan yksiselitteisesti että alkoholi on sikiölle myrkyllistä eikä sitä tule raskauden aikana käyttää. Se on sitten tietysti eri asia miten tärkeänä näitä sääntöjä pidetään ja kuinka niitä noudatetaan, mutta alkoholin haitat sikiölle ovat niin kiistattomat ettei tällaisia neuvoja anneta edes ns. viinimaissa.