415
Olin noin kuukausi sitten Jonna Joutsenen ”Rakkauden nallekerkit” -ohjelmassa vieraana. Jonna kutsui minut hastatteluun ja tänään tuo meidän juttutuokio on julkaistu Suplassa. Kerron Jonnalle raskaudestani ja deittailustani. Juttu tehtiin ennen kuin raskauteni levisi isommalle yleisölle ja ennen kohtaamaani paskamyrskyä. Podcastin sisältö ei juurikaan poikkea blogissa jo olevasta sisällöstä. Puhe on vaan toisinaan erilainen väline kuin kirjotettu teksti ja antaa erilaisen kuvan. Kirjoitettu teksti on joskus todella voimakas, lukija ei tiedä millä äänenpainolla jokin asia sanotaan ja puheen avulla asia voikin saada toisenlaisen merkityksen.
Eli jos sinua kiinnostaa aihe vielä, niin käy kuuntelemassa jakso TÄSTÄ!
5 kommenttia
Hmmmh. Oon paljon vanhempi, joten ehkä en vaan pysty enää samaistumaan omiin nuoruusaikoihini, mutta en mä vaan tajua. Tapailu on mukamas pidempää, kun kesto on 1 kk, pahimmat treffit on sellaiset, kun ne tapahtuvat pitkätukkaisen rokkarin kanssa Kalliossa kaljalla, kortsua ei käytetä käytännössä yhdenillanjutuissa… Whaaat. Mihin tää kaikki pinnallinen juttu niinku perustuu?
Entä mikä tämän raskausrepostelun pointti on? Jos on paneskellut vähän siellä täällä lyhyen ajan sisällä, pilleritkin ehkä otettu niin ja näin ja oltu ilman kortsua, niin mihin tämän asian aktiivisella jakamisella pyritään? Miksi ei voi vain kertoa, että ”olen raskaana”? Harvemmin ydinperheen äitikään bloggaa tarkoista siittämishetkistä tai muita hieman omituisiakin yksityiskohtia prosessista.
Suosittelen muuten käyttämään sitä kortsua jatkossa. Jos varsinaiset taudit eivät huoleta, niin esim. HPV on kohtuullisen ärsyttävä ja yleinen ongelma, eikä teini-iässä mahdollisesti otettu rokote estä kuin tiettyjen virusversioiden tarttumista. Ihan vaan kokemuksesta sanon, että ei ole mukavaa käydä monta vuotta kohdunkaulansyövän esiasteen syyneissä.
Itse en näe tässä mitään repostelua. Iida on muustakin elämästään kertonut avoimesti ja itse ainakin tykkään hänen tyylistään. Kyllä monissa muissakin blogeissa jaetaan infoa repeytymisistä ja siitä, milloin seksielämä on päässyt taas alkamaan yms henkilökohtaista. Jos ei tällaisesta tyylistä tykkää, kannattaa hakeutua toisenlaisten tekstien äärelle.
Itse pelkäsin ihan hirveästi tulleeni yhdestä satunnaisseikkailusta raskaaksi, koska kumia ei ollut ja humala heikensi hauskan illan arvostelukykyä. Pillereitä toki syön ohjeiden mukaan, mutta kun aina kuulee näitä tarinoita. Kyseessä oli ulkomaalainen mies, joka myöhemmän tutustumisen perusteella ei tosiaankan mitään isämatskua. Muutaman syyn takia lapsi ei tosiaankaan olis paras ratkasu tällä hetkellä, mutta pitäisin, jos olisi tullakseen. Hävetti, kun en ollut huolehtinut kortsusta, mitä ihmiset sanois? Uskoisko ne, että söin pillereitä ja kyselin kumin perään. Mies ei kysellyt minkään perään ennen kuin parin viikon päästä. Nyt näiden Iidan postausten myötä olen tajunnut, että ihan turha hävetä! Itse en raskaana ole, mikä on helpotus, mutta enää ei tarvitse jatkaa selibaattia. Kyllä ne asiat järjestyy. Jatkossa olen tarkempi kumista jo ihan tautienkin takia. Kiitos Iida, että jaat paloja elämästäsi, minulle ainakin annat paljon rohkeutta siihen, että nainenkin saa harrastaa seksiä niin paljon kun hyvältä tuntuu ja deittailla ja mokailla ja ihastua ja pettyä ja olla onnellinen omasta elämästään 🙂
Haarat kii, jos ei kortsua löydy! Naiset ne taudit kuitenkin kantavat – meanwhile miehet monesti ovat vain kantajia tai eivät saa ikäviä jälkiseuraamuksia, kuten esim. lapsettomuutta, juurikin sitä syöpää jne.
Kirjoitin tuon ekan viestin. Minulle tämä on outoa repostelua siksi, että joku kiertää kaikki mahdolliset kanavat, joihin hän vain pääsee, puhumaan tästä asiasta. Loppujen lopuksi kyseessä on vain raskaus. Ei kai voi sanoa muuta kuin HS:n tapaan, että poikkeuksellista on. Herää vain kysymys, mihin sillä pyritään. Kai sitä jotain saa pitää itselläänkin, vaikka periaatteessa avoin ihminen olisikin.
En oletakaan, että kaikki ymmärtää, eikä tarvitse. Minulle tämä on vain raskaus, josta olen kertonut blogissa. Asialla ei ole reposteltu mitenkään. Aihe on nähty mediassa kiinnostavana ja minua pyydettiin podacastiin ja haastatteluun helsingin sanomiin. Kummatkin minun suostumuksella, ilman repostelua. Mutta voihan se sellaiselta näyttää jonkun silmään.
Mitä ihmettä tää oikein on tää tällanen sössötys, että ”kyselin kumin perään”?
Ei se kuulkaa se kysely paljon auta tauteja tarttumasta!
Miettikää nyt vähän, miten moni matkustaa jatkuvasti Thaimaassa ym. ja muutenkin nykysin on lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja mm. tippurista, pitääkö oikeasti jonkun HIVin lähteä leviämään ennen kuin nykysukupolvelle taas valkenee että satunnaisessa seksissä random tyyppien kanssa vain hullu jättää suojautumatta.