Home » Raskauden ensimmäinen kolmannes

Raskauden ensimmäinen kolmannes

by Iida Åfeldt

29250851_10216219918589488_2041799018_o.jpg

Nyt matkataan jo hyvällä puolella raskauden toisella kolmanneksella ja olo alkaa jokseenkin olla parempi.

Nämä ensimmäiset kuukaudet on kyllä olleet ihan kamalia. Ja jotenkin en ollut osannut yhtään varautua. Oma äitini on ollut minun nähden neljästi raskaana, mutten muista yhtään hänen raskauksistaan. Muistan vain, että sisarus syntyi ja se oli siinä. Lähipiirissä on toki syntynyt lapsia ihan viime aikoinakin, mutten koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan raskausajastaan. Toisaalta en myöskään ole ollut oman elämäntilanteeni takia kovin kiinnostunut, eli en ole osannut kysellä enkä ehkä rekisteröinyt kuulemaanikaan. Monta kertaa tänä aikana olen kuitenkin ajatellut, että voi kun joku olisi kertonut, että tämä on näin kamalaa.

Ensi alkuun alkoi kahvi tuntumaan mahdotomalta ajatukselta, eikä aamupala muutenkaan maistunut. Kaikki oksetti ja etoi. Mitään ei tehnyt oikeastaan mieli ja elin pääosin kirpeillä irtokarkeilla ja hedelmillä. Ruokaa ei tehnyt mieli itse valmistaa. Olin usein syömättä, koska mitään ei tehnyt mieli ja nälkä oli kova. Tämä tietty johti siihen, että verenpaine laski, jonka takia oli vielä huonompi olo ja oksentelu ihan varmaa. 

Onneksi minua neuvotiin neuvolassa, että vain syöminen auttaa pahoinvointiin. Ohje tuntui ihan hullulta. Aloin pakosta syödä ja aloitin jo ennen sängystä nousemista. Toisinaan se ei kuitenkaan auttanut ja oksensin, mutta joskus taas oli parempia aamuja. Tunnin välein syöminen antoi minulle voimaa ja parempaa oloa. Söin niitä asioita mitä tekee mieli, mutta söin etovasta olosta huolimatta. 

Päädyin myös ulkoistamaan ruuanlaittoni, sillä ruuan tuoksuista tuli vain paha olo. Aloin syödä työpaikkallani päiväkodissa laitosruokaa, jota olin aina tähän asti vastustanut. Tajusin, että tämä on asia, jonka kohdalla on hyvä antaa periksi. Terveellisesti ehtii syödä kyllä. Myöskin kuntosalitreenit ovat olleet tauolla. Ei vain tee mieli treenata huonon olon takia ollenkaan. Kävelylenkit ovat olleet ainut liikuntamuoto tällä hetkellä. Hieman on ikävä reisilihaksia, mutta päätin, että annan periksi tässäkin asiassa. Lihoan kuitenkin ja ehdin salille varmasti, kun olo paranee. 

Raskauteen kuuluu myös tiheytynyt virtsaamisen tarve. Öisin saa herätä pissalle. Ja sen lisäksi raskaudessa suolentoiminta hidastuu. Ummetus ja ripuli ei todellakaan ole ihme. Kärsin molemmista. Puhumattakaan hirveästä väsymyksestä. Olen juuri ja juuri selvinnyt työpäivästä nuokkuen ja kotona lysähtänyt sohvalle. Katsonut Kauniit ja rohkeat, Emmerdalen ja Salkkarit ja mennyt nukkumaan.

Tämän kaiken lisäksi olen ollut enemmän kipeänä, kuin pitkään aikaan. Tähän alkuraskauteen on mahtunut kaksi pitkää kuumetautia ja yksi vatsatauti. Toinen kolmannes usein tuo monelle paremman olon ja minulla olikin yksi todella hyvä viikko, mutta nyt olen taas vatsataudissa!

Mutta onneksi näin ei ole kaikilla. Jokainen raskaus on erilainen. Olen puhunut äitien kanssa sekä lasta odottavien kanssa. Kokemukset alkuraskaudesta vaihtelevat suuresti. Toisilla on vielä vaikeampaa ja mikään ruoka ei pysy sisällä. Toisilla taas on hyvä olo alusta asti. Ja kaikesta tästä huolimatta, nyt koko raskaus on alkanut tuntua todelliselta. Tämä oikeasti tapahtuu ja minusta tulee äiti ja onhan se oikeastaan aivan ihanaa!

-Iida

24 kommenttia

Kauniit ja rohkeat, Emmerdale ja Salkkarit 21.3.2018 - 18:41

Ȁ̴̴̼̎̓ͮ̈͠-̧̡̭͉̹̠̟̝̣̟͑ͩ̄̿ͦͨͦI̮̍͛̋̽͟-̵̧͉͖̯̣̮͙̎ͫ̿̃͊͢V͖̞̝͎̝͖̏ͥ̂͘-͒̌̏ͣ̌̓ͧ҉͉A̛̺̲͉͉̰̅́͆̎̈ͪ̄͜-̷̱̝̤͕̯̗͈̒̌͒Ṅ̓͑ͯ҉̢̫͙̮͚͟-̡͓͉̞̮̖͓̩̳̝̍̏̄͒̀İ̸̯̜̭̰̰̓̑͡-̪͔͍̻͖̓ͭ͐͒̒ͅH̸̢͍̗̱͌͛̒͒̓̏́́-̪̟̠̝͕̋̐ͣ̈ͫ̈́͌A̬̺̪͚͉ͫͨ͘͟-̴̖͉̮̥̘̰͑͌ͅN̶̸̡̫̘̺̘̙̯͖ͨ͂̀̐ͭͬ̅̚ͅ-̻̠ͤ̅͋ͨ̐͋͡A̧͚̬͓̭̗̘̳̠͂ͭ̎͜-͚͐ͯͪ̄͢Ä̭͈́ͣ̇͂̀ͤ͑̚ͅ

Vastaa
Katikki 22.3.2018 - 05:31

Voimia vatsataudista selviämiseen. Toinen kolmannes on todellakin monilla ”se helppo vaihe”, mutta siihenkin kuuluu omat ärsytyksenaiheensa. Mä kärsin molemmissa raskauksissa ihan hirveistä painajaisista koko toisen kolmanneksen, mutta ilmeisesti sekin kuuluu asiaan. Kohta alkavatkin sitten vauvan ensimmäiset liikkeet tuntua.

Vastaa
Iidaafel 22.3.2018 - 16:19

Kiitos! Alkaa jo olla parempi! mä niin odotan ekojen liikkeiden tuntemista!

Ja iik, ei kuulosta kivalta. Hirveetä heräillä painajaisiin. Saa nähdä mitä vielä on edessä!

Vastaa
Heidi Kinnunen 22.3.2018 - 06:35

Oksetus, ruokahaluttomuus, kuumeilu, vatsantoiminnan sekoaminen, hajujen ällöttävyys, pissahätä, treenimotivaation hukkuminen, check! Hämmentävän samanlaiselta kuulostaa, kuin mulla oli ensimmäiset 4kk raskaudesta 😀 Entiselle kahvin rakastajalle kahvin ällöttävyys tuli aika suurena yllätyksenä… En vieläkään saa sitä alas!

Onneksi se alkaa sulla helpottaa pikkuhiljaa eikä tarvitse joka aamu oksentaa! 🙂 mä myös yllätyin suuresti, että raskaus on näin ”vaikeaa”, niin naiivilta kuin se kuulostaakin. Niin monta eri muutosta kehossa, eri tunnetiloja ja kipuja, joita ei osannut odottaa. Ihanaa, että raskaus alkaa sulle jo konkretisoitua! Mä taisin tajuta kunnolla vasta rv30 tienoilla :’)

~Heidi K.

Vastaa
Iidaafel 22.3.2018 - 16:22

Ihan sama täällä! Oon ollut kahvin rakastaja ja litkinyt monta kuppia päivässä, mutta se loppui kun seinään!

Ja tiiän mitä tarkotat, en mäkään osannut ajatella, että on näin vaikeaa. Ja varmaan vielä paljon yllätyksiä edessä! 

 

Vastaa
Joelina Mäntylä 22.3.2018 - 07:13

Nyt on ihan pakko kommentoida. Ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut. Tosin itse olen ehtinyt sairastaa vain yhden vatsataudin. Väsymys ja ruokahaluttomuus, sekä etenkin kahvi, jota meni ennen litroittain, ei ole enää raskausaikana maistunut ollenkaan. Milloin on laskettu aika? Itse odotan myös ensimmäistä lasta ja laskettu aika on elokuun puolivälissä ja vihdoin on alkaneet oireet pikkuhiljaa helpottaa.
Tsemppiä sinulle Iida!

Vastaa
Iidaafel 22.3.2018 - 16:25

Haha! Ihana kommentti, nauratti. Onneksi sulla on vaan ollu yks vatsatauti heh 🙂

kiva kuulla, että sulla on helpottanut. Toivon sitä samaa itelle. Mulla on itellä la syyskuun alussa!

Hyviä vointeja myös sulle!

 

Vastaa
Mammanen 22.3.2018 - 11:09

Muistuipa raskauspahoinvointi elävästi mieleen kirjoituksestasi. Itselle on se ollut jokaisesta melko rankka. Toinen kolmennes on kyllä monesti sitä ihanaa aikaa ja energisyyden aikaa. Toivottavasti sairastelu nyt helpottaa ja pääset ”nauttimaan” raskaudesta. Tsemppiä ja ihania hetkiä <3

Vastaa
Iidaafel 22.3.2018 - 16:26

Kiitos! Toivotaan, että parempaa kohti. Odotan sitä vaihetta, josta sanotaan, että raskaana olevat hehkuvat ja säteilevät, vielä ei tunnu haha 🙂

Vastaa
Vierailija 22.3.2018 - 12:45

Itselläni raskauspahoinvointi kesti 2-3kk. Olo ihan kuin olisi ollut oksennustaudissa koko tämän ajan. Mutta tämän jälkeen vointi koheni huomattavasti ja sitten jo pystyi nauttimaan vauvan odotuksesta. Sitten kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua, tuntui odotus vielä todellisemmalta. Mukavia kevätpäviä sinulle ja pienelle. Kyllä se olo vielä helpottuu.

Vastaa
Iidaafel 22.3.2018 - 16:28

Ihana kuulla! Uskon, että olo alkaa tästä helpottamaan. Mutta kuvailit hyvin, juurikin sellaine olo että olisi kesto oksennustauti!

Ihanaa kevättä!

Vastaa
Torey 23.3.2018 - 20:36

Viinirypäleitä! Niitä mä raahasin aina mukanani raskausaikoina. Kokeile myös pakastimen kautta!

Itse en raskausaikoina oksennellut (paitsi kun migreeni iski kunnolla päälle), mutta ekat viikot oli sellanen kestokuvotus. Etenkin kuopuksen kohdalla kuvotti kun oli koko ajan suussa paha maku. Mussutin rypäleitä ja karkkia tai mitä milloinkin koko ajan viikolle 14 asti varmaan. 😀 Esikoisen kanssa riitti kun nälkä tai jano vaan ei päässyt yllättämään.

Kaupassa käydessä esikoisen aikaan käskin miehen kertoa mitä syödään. Sain kaiken alas, muttei mitään tehnyt mieli. Ja kuopusta odotellessa kaupassa piti istahtaa, kun alkoi huimata. 😀 Mutta viikolta 15 alkoi olo olla hyvä ja sen jälkeen vaan vatsan kasvu ja paikkojen venymiset aiheutti kolotusta! 🙂

Kaksi lasta saatu, ja vaikka rakastin pienten potkuja ja kasvavaa vatsaani, niin mielelläni seuraan muiden raskauksia ja tuoksuttelen vauvoja, mutta ei ole enää sellainen olo, että tuohon vielä kertaalleen lähtisin. :’D Tsemppiä!

Vastaa
Iidaafel 25.3.2018 - 17:04

Kokeilin viinirypäleitä ja oksensin aina viinirypäleiden jälkeen, jos söin niitä aamulla. Ja nyt kammoksuttaa koko rypäleet heh!

Mutta niin mielenkiintoista kuinka tosiaan raskaudet vaihtelee! Että jokaisen lapsenkin kohdalla voi olla ihan eri jutut! Ja ei sitä raskaana olemista varmaan montaa kertaa kestä, itekkin oon ajatellut pahimpina päivinä, että ei toista kertaa:) Joten ymmärrän hyvin, että sitä nauttii sitten muiden vauvoista 🙂

Vastaa
Vierailija 29.3.2018 - 00:33

Mulle raskauksien ensimmäiset kuukaudet ovat olleet kuin sellaista pitkittynyttä krapulaa. Päivästä toiseen jatkuvaa.

Esikoista odottaessani olin töissä päiväkodissa pienten, alle 3-vuotiaiden, ryhmässä ja elämä tätä kautta enemmän tai vähemmän eritteitä täynnä. Muistan töissä syöneeni vain voimeipäkeksejä ja mustaherukan makuisia xylitol-pastilleja. Raskauden jälkeen en ole syönyt noista kumpaakaan. Ehkä ensi kesänä rippijuhlissa sitten 😉
Myös väsymyksen muistan joka kerralta. Kerran jopa nukahdin töihin kesken päivän lattialle. En vain voinut vastustaa.

Vastaa
Iidaafel 29.3.2018 - 03:43

Hahah:) Karapula on aika hyvä kuvaus!

oon itekkin alle 3 vuotialla ja se ei omalla tavallaan ainakaan helpota raskauspahoinvointia. Ja aika monta kertaa oon itekkin vaan pakosta nukahtanut päikkäreillä lapsen viereen.

Vastaa
Mirtsu 2.4.2018 - 06:20

Odotan itse parhaillaan esikoistani ja kun luin tekstiäsi, tuli oma alkuraskaus kyllä kovin elävästi mieleen. Tuo pahoinvointi ja väsymys tosiaan on kyllä jotain aivan kamalaa. Yökin töissä asiakkaiden välissä ja söin, tai ehkä ennemminkin yritin syödä hedelmäsoseita ja jäisiä marjoja vähän joka välissä. Väsytti niin, että nukahtelin bussiin, vaikka edellisenä yönä olisi nukkunut 12 tuntia. Niin vaan yksi kaunis päivä pahoinvointi kuitenkin loppui kuin seinään. En olisi ikinä voinut uskoa, toivoa tai kuvitella, että se loppuu niin yhtäkkisesti…tai että ylipäätänsä loppuu. 😀
Jostain 18. viikon tienoilta lähtien olo alkoi olla kunnolla energinen ja se mainitsemasi raskausajan hehkukin löytyä. Noilta viikoilta eteen päin olen nauttinut raskaudesta aivan valtavasti ja ihmetellyt mihin kaikkeen keho taipuu ja miten uskomatonta on, että sitä kasvattaa ihmisen alkua sisällään. Nyt olisi vielä muutama viikko laskettuun aikaan ja niin paljon kuin lapsen syntymää odotankin niin toisaalta haikein mielin luovun tästä ihanasta raskausmahasta, niin tukalaksi kuin se tässä viime metreillä olon välillä on tehnytkin. 🙂
En ole aiemmin blogiisi kommentoinut, mutta nyt en malttanut olla kirjoittelematta muutamaa sanaa. Sulla on todella kiva tyyli kirjoittaa ja ihailen aivan valtavasti rohkeuttasi kirjoittaa todella aroistakin aiheista. Toivottavasti olosi pian helpottaa ja saat nauttia kunnolla raskausajasta. Ole vaan itsellesi armollinen ja kuuntele omaa oloasi, liikkua ja sykkiä ehtii kyllä myöhemminkin. 🙂

Vastaa
Iidaafel 2.4.2018 - 10:31

Kiitos kommentista! Ihana kuulla, olen nyt huomannut samaa, olin rv 17 ja olo alkanut parantua, oksentelua ei enää ole ja tuntuu niin ihanalta!

Kaikkea hyvää loppuraskauteen ja onnea <3

Vastaa
Vierailija 2.4.2018 - 10:04

Minkähän värinen kikkare sieltä putkahtaa 😀

Vastaa
Iidaafel 2.4.2018 - 10:32

No sitä voit arvailla, jos sellainen asia kiinnostaa!

Vastaa
Kesäkuinen2018 2.4.2018 - 10:25

Heippa! Eksyin blogiisi instagramin kautta ja täytyy sanoa että ihanan avoimesti ja ihailtavan rohkeasti puhut asioista!

Itse odotan esikoista ja la on kesäkuussa. Pahoinvointi vaivasi myös minua ekalla kolmanneksella ja oisin voinut vaan nukkua. Väliaika oli ihanaa, nauti nyt siitä!! Nimittäin nyt kun viimeistä kolmannesta viedään, liitoskivut on kamalat, öitä ei saa pissahädän ja supistelun takia nukuttua putkeen ja jo sängystä nouseminen tuottaa tuskaa, niin kyllä nyt ajattelee että toisesta kolmanneksesta ois pitänyt nauttia vielä enemmän. Mutta onhan tämä kaikessa kamaluudessaan niin ihmeellistä ja ihanaa aikaa ️

Vastaa
Iidaafel 2.4.2018 - 10:32

Voi apua, kuulostaa hirveältä! Täytyy todella nauttia nyt tästä hyvästä olosta, joka on alkanut! Onnea sinulle raskaudesta ja tsemppiä!

Vastaa
Dor 3.4.2018 - 18:09

Musta on ihan hassua, ettei etukäteen tiennyt että raskaus on NIIN kamalaa. Ei se näytä leffoissa sellaiselta eikä jotenkin kukaan ollut kertonut! Rehellisesti kyllä siinä tuli harkittua keskeyttämistä monena valvottuna yönä. Joskus sanotaan, että synnytyksen jälkeen unohtaa kaiken kivun, mutta en minä kyllä mielestäni unohtanut. Lasta en antaisi pois, mutta onpahan homma saada ihminen maailmaan. Pistää kyllä kunnioittamaan ihan jokaista tyyppiä tässä maailmassa, jokaista kohtaan on yksi kärsinyt nainen!

Vastaa
Iidaafel 4.4.2018 - 03:37

Varmasti on mahdotonta etukäteteen tietää. Jokaiselle se on niin yksilöllistä!inäkin olin kuullut, että on pahoinvointia, mutten tietenkään ollut voinut tietää siitä sen enempää, kun en ennen raskaana ole ollut.

Vastaa
Erru 23.4.2018 - 10:08

Mulla on alkuraskaudesta aika eri fiilikset eli oon niiden onnekkaiden joukossa, jolla lähestyy jo vika kolmannes ja ei ole juuri ongelmia ollut.

Tämä on esikoinen ja ihan tarkoituksella yritetty (ja yllättävän nopeasti onnistuttu) ja jo ennen testin tekoa olin jo kyllä 95% varma, että pakko olla raskaana, kun menkkoja normaalisti edeltävä sokerihimoviikko jäi tulematta ja odotetun menkka-ajankohdan lähestyessä olin extra turvonnut ja kaasuinen ja muuta sellaista pientä normaalista poikkeavaa. Ja päivää ennen oletettua menkkojen alkamista se plussa lävähti testiin hyvin selkeänä.
Ekalla kolmanneksella oli kyllä väsymystä, mutta ei vielä töissä ihmiset tajunneet sen valittamista, koska kyllähän marras-joulukuussa valonpuutekin jo väsyttää. Pahoinvointia ei ollut paitsi etomista eli esim. joidenkin ruokien ajattelu jo etoi ja Prismassa piti haluta oikeasti eineshyllyvälistä jotain, jotta sinne pystyi menemään, koska pelkkä ajatus sinne kääntymisestä etoi. Tosin vaikutti se etominen vähän syömiseen, kun oli vaikeampi keksiä, mitä sitä oikein söisi.
Nyt tokalla kolmanneksella on ollut enemmän energiaa ja oon pystynyt varsin normaalisti elämään, mitä nyt maha alkaa jo olla joissain jutuissa tiellä eli yllättäen törmääkin jo tiskipöytään tiskatessa ja kenkien ja sukkien laittotekniikkaa on pitänyt vähän muuttaa.
Flunssia on melkeimpä ollut normaalia vähemmän, mitä astmaatikkona olisin odottanut. Vain yksi pidempi kunnon flunssa ja nopea parin vuorokauden vatsatauti siihen päälle (työkaverin lapsia voin kiittää siitä). Toki vessassa saa rampata vielä vähän normaalia useammin (en omaa seurapiirirakkoa muutenkaan) ja vatsa toimii normaalia hitaammin, mutta nekään ei ole pahemmin vaivannut.

Eli tähän mennessä tapahtuneen perusteella oon niitä onnekkaita, jotka porskuttaa melkein tavalliseen tapaan töissä ja vapaa-ajalla, vaikka hengästyn nopeammin ja jalat väsyy aiemmin rasituksessa. Eli raskaus ei ole läheskään aina kamalaa tai elämää häiritsevää. Mutta toki tää tieto ei paljon auta mm. kaveriani, joka voi pahoin koko raskauden sängyn pohjalla ja jonka pahoinvointi jäi vasta synnytyslaitokselle… Ymmärrän hyvin, jos sellaisen jälkeen lapsiluku tuntuu olevan jo täynnä.

Vastaa

kommentoi postausta