Raskauskuulumiset

”Iida sulla on kyllä aika pullea maha” sanoi 3-vuotias asiakkaani töissä. Kerroin, että mahassani on vauva. Siitäpä hyvät naurut syntyi ja lapsi lähti luotani ilmoittaen kavereille ”Hei, Iidan mahassa on vauva” ja paljon hihitystä. Aloimme 3-vuotiaiden kanssa keskustella, että jokainen on joskus vauva ja vauvat asuvat äidin mahassa. He tuumasivat myös, että vauvaa pitää hoivata, antaa ruokaa ja joskus vauvat itkevät aika kovaa.

Mahani on ilmestynyt ihan muutamassa viikossa. En edes oikein tiedä, koska se tapahtui. Toki olin jo pidemmän aikaa huomannut, että se on vähän pyöreä, mutta nyt se on tullut esille kunnolla. Enää se ei katoa, vaikka kuinka vetäisi mahaa sisään. Pienet liikkeetkin voimistuvat koko ajan. En ole ottanut mitään viikottaisia mahakuvia enkä ole kirjoittanut tuntemuksia näiden kuukausien ajalta sen erityisemmin. Tuntuu, että moni niin tekee, mutta ehkäpä ei ole myöhäistä aloittaa.

Ja aikakin on mennyt todella nopeasti, tässä ollaan jo yli puolen välin! Vastahan tein sen raskaustestin. Silloin aika tutui niin matelevan, odotin neuvolaa, odotin ultraa, taas neuvolaa ja taas ultraa. Ja nyt olen siinä pisteessä, että mietin rattaiden väriä. Töitäkin on enää jäljellä alle kaksi kuukautta ennen kesälomaa, josta jään äitiyslomalle.

Toki vointi on vaikuttanut varmasti ajan kuluun. Ensimmäiset kolme kuukautta oli pahoinvoinnin takia niin piinaavia, että aikakin tuntui menevän todella hitaasti. Joka päivä vain odotti, että olisi jo parempi olo. Toivoi, että ruoka maistuisi, eikä enää tulisi oksennusta. Ja kaikki tuo loppui kuin seinään, taisi ehkä olla rv 16 paikkeilla. Nyt olo on ollut niin hyvä, etten edes muista olevani raskaana. Tuntuu ”normaalilta”, sellaiselta, kun ennen raskautta. Voi tehdä asioita, syödä, on energiaa ja voimaa.  Välillä edelleen tuntuu niin epärealistiselta ajatus raskaudesta ja lapsesta. Tulee usein mietittyä, että olenko nyt ihan oikeasti raskaana ja joka kerta ohittaessani peilin, vilkuilen mahaani. Ja totean olevani raskaana.

Isämiesten kanssa olemme olleet yhteydessä ja olen moneen kertaan ajatellut, miten hienoa, että meillä on hyvä keskusteluyhteys. Jopa mies A:n kanssa olemme olleet yhteydessä pitkän hiljaisuuden jälkeen ja on hienoa, että voimme arvostaa toistemme näkemyksiä, vaikka ne ovat erilaiset ja ymmärtää toisen ajattelua. Olen kuitenkin päättänyt, etten surkuttele yksin olemistani. Riittää, että minä saan tuntea ne ensimmäiset liikkeet ja katsella tyyppiä ultrakuvissa.  Minä olen tässä ja se riittää. Sain seuraajaltani videon, jossa hänen yksin saamansa ja kasvattamansa kaksoispojat pelaavat Aliasta. Toinen pojista selittää sanaa ”perhe” sanoen, että se on sellainen, jossa voi rakastaa, jolloin toinen arvaa käsitteen heti. Tuli niin hyvä mieli kyseisesti videoklipistä. Lapset sen jo oivaltaa, perhe on paikka rakkaudelle, oli sen koko tai muoto mikä tahansa.

Nyt on todella ihanat oltavat! Kevät ja tuleva kesä vielä tuntuvat antavat lisää virtaa.Varmasti raskauden parasta aikaa juuri nyt, sillä moni varoittelee, että pahin on edessä. Odotas vaan, kun…

-Iida