Sain ensimmäiset rintaliivini 10-vuotiaana. Ne olivat pehmeät ja kaarituettomat. Ensimmäisten liivien jälkeen aloin odottaa rintojen kasvua, sillä liivit oli hankittu muodon vuoksi. Murrosiässä muut ikäiset ostivat kaarituellisia liivejä jatkuvasti suureneviin rintoihinsa. Kuulin, että e-pillereillä saisi rinnat kasvamaan. Niin ei käynyt minun kohdallani. Äitini jaksoi uskotella minulle, että rintani kasvaisivat kyllä. Minun lähestyessä kahdenkympin ikää, hän alkoi sanoa, että rintani kasvaisivat viimeistään ollessani raskaana.
Aloin haaveilla suuremmista rinnoista. Ihastelin ystävieni kauniita ja pyöreitä rintoja yhteisissä sauna-illoissa. Kiinnitin huomioni aina rintoihin uimahallin ja kuntosalin pukuhuoneessa. Pidin itseäni epäviehättävänä. Minua inhotti katsoa peilistä alastonta kehoani. Aloin puhua implanteista muutamille lähipiirissä ja sain hyvin erilaisia reaktioita. Etsin jatkuvasti tietoa rinnoista. Inhosin rintojani, halusin kauniit ja naiselliset rinnat, olin täysin valmis maksamaan. Omissani oli jotakin epänormaalia, ne olivat hyvin epäsymmetriset, toinen oli pieni, mutta toinen vielä pienempi. Nännipihat olivat suuret ja itse nännit pienenivät ja suurenivat lämpötilojen mukaan. Ne olivat myös selvästi alaspäin suuntautuneet, putkimaiset.
Kauneus ja terveys -lehdessä minulla tuli ensi kertaa vastaan sana tubulaariset rinnat eli rintojen kehityshäiriö. Niistä oli pieni maininta rintoja käsittelevän jutun yhteydessä. Lehtijutun kuvaus sopi täysin omiin rintoihini ja aloin googletella tietoa asiasta. Tubulaarisissa rinnoissa rintakudosta ei ole muodostunut normaalisti. Tämä on synnynnäinen vika, eikä tiedetä mistä se johtuu. Rinta on usein muodoltaan putkimainen ja nännipihat laajentuneet. Rinnoissa on myös usein epäsymmetriaa. Epäsymmetria voidaan korjata julkisen terveydenhuollon puolella leikkauksella, jos se katsotaan julkiselle puolelle kuuluvaksi. Se on mahdollista korjata myös yksityisesti proteeseilla tai rasvansiirrolla. Rasvansiirrosta puhutaan melko vähän, sillä se on paljon uudempi menetelmä. Noin 2/3 rasvasta jää rintaan, jonka vuoksi leikkauksia tarvitaan useampi ja se tulee yksityisellä todella kalliiksi.
Hakeuduin yksityiselle gynekologille rintojen tarkistukseen, jossa kysyin häneltä rintojen kehityshäiriöstä. Kerroin lukeneeni asiasta ja kerroin omien rintojeni vastaavan tubulaaristen rintojen kuvausta. Gynekologi oli vanhempi nainen ja hänen mielestään minussa ei ollut vikaa, ainakaan rinnoissa. Hän ehdotti push-up liivien käyttöä ja e-pillereiden kokeilua. Hänen mukaansa rintani olivat pienet runsaan liikunnan takia. Olin valtavan pettynyt ja vaadin häntä kirjoittamaan lähetteen julkiselle puolelle. Hän sanoi, että lähete tulee takaisin, joten se olisi turha. En antanut periksi.
Monien mutkien jälkeen sain ajan Kirurgian poliklinikalle syntymäpäivänäni lokakuussa 2015. Ajattelin, että kyseessä on taattu onni ja niin olikin. Tapaamani kirurgi oli sitä mieltä, että minulla on rintojen kehityshäiriö ja hän lähtee ehdottomattomasti leikkaamaan. Päädyimme nuoren ikäni takia rasvansiirtoon ja se tuntui minusta muutenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin proteesien laitto. Tällä viikolla olen ollut leikkaukseni suunnittelussa hoitotiimin kanssa ja 18.4. minulla on ensimmäinen leikkaukseni. Leikkauksia on todennäköisesti useita, sillä rasvaa on mahdollista siirtää vain rajallisesti. Leikkaus tehdään siis täysin julkisen puolen hoidossa, sillä kyse on synnynnäisestä viasta.
Olen sitä mieltä, että moni kärsii samasta vaivasta, mutta aihe on vaijettu. Olen kertonut omasta tapauksestani avoimesti ja halusin jakaa sen myös blogini puolella. Rintojen kehityshäiriöstä tuntuu löytyvän hyvin vähän tietoa, mutta sitäkin enemmän kysymyksiä eri keskustelupalstoilla. Monia hävettää asiasta puhuminen, sillä se on niin intiimi. Itsekin mietin, että olenko pinnallinen ihminen, kun lähden leikkaukseen. Minua pelotti läheisten reaktiot. Kyse on minun kehosta ja minun haaveesta, joka toteutuu, joten ihan turha hävetä.
–Iida
Kuvat: Tiia Nyholm
43 kommenttia
En ole aiemmin kuullutkaan mutta kolahti, itsellä ilmeisesti sama ”ongelma”. Miten paljon julkisella maksaa toimenpide? Yksityisen hinta-arvio oli ainakin huima.
Asiasta todella puhutaan hurjan vähän, vaikka se on todella tärkeä. Julkisella puolella asia kuulu kela-korvauksen piiriin, jokaisesta käynnistä lähetetään Käyntimaksu 32,70€ ja hoitopäivästä lasku 38,80€/vuorokausi. Itse olen käynyt plastikkakirurgian poliklinikalla nyt kahdesti, ja leikkauspäivänä joudun olemaan yötä. Mutta eipä hinta ole mitään, yksityisesti useita tuhansia. Kannattaa käydä ihan julkisen puolen lääkärillä ja kysyä asiasta. Riippuu rintojen kehityshäiriöstä leikataanko julkisella puolella, mutta kyllä se on mahdollista! Tsemppiä!
Vau! Arvostan, että puhut asiasta julkisesti. Löysin blogisi tämän tekstin ansiosta ja jään seuraamaan.
Mahtava kuulla kiitos!
Kiitos tästä postauksesta! Olen itsekin vasta herännyt tajuamaan, että kärsin samasta ”vaivasta”. Jostain pitäisi vielä kerätä rohkeutta lääkärin juttusille menemiseen.. Pelkään että nauravat pois, onhan tämä tavallaan hieman pinnallinen ongelma jos vertaa moneen muuhun. Vaikuttaa itsellä kuitenkin todella paljon mm. itsetuntoon, vaikken muutoin ole sitä tyyppiä että harmittelisin kropan pikkuvirheitä. Enkä esim. halua koskaan mennä uimahalleihin tai edes ystävien kanssa saunaan. Rajoittaa muutenkin elämää yllättävän paljon. 🙁 Rasvansiirto operaationa kiinnostaa, joten ehdottomasti jään seuraamaan blogiasi!
Ihanaa kuulla, jos postaus on mielyttänyt! Sitten sen julkaiseminen kannatti! Ymmärrän hyvin, itsellänikin on vaikuttanut itsetuntoon hyvin paljon ja alastomuus on aina ollut ehdoton ei. Suosittelen kuitenkin menemään lääkärille ja vaikka gynegologille myös, jotta saat kattavan arvion. Kaikki alan ammattilaisetkaan ei tästä niin paljon tiedä. Kerron rasvansiirrosta heti ensimmäisen leikkauksen jälkeen, eli jää kuulolle!
Kiitos postauksesta! Törmäsin itse muutama vuosi sitten netissä tubulaarisiin rintoihin ja ymmärsin heti kärsiväni itse myös samasta ”ongelmasta”. Olen monesti suunnitellut meneväni lääkärin juttusille, haaveena olisi saada korjaus julkisen puolen kautta. En vain ole uskaltautunut menemään, koska pelkään juuri sinunkin ensimmäisen lääkärikäynnin kaltaista reaktiota. Enkä oikeastaan tiedä minkälaiselle lääkärille asiaa pitäisi mennä esittämään. Itse menit siis ensin gynekologille, mutta sen jälkeen kirurgian poliklinikalle. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Googletin asiaa, mutta en kuitenkaan löytänyt mitään mainintaa rintoihin liittyvistä hoidoista kirurgian poliklinikan hoito tai tutkimusaloista. Miten päädyit juuri tälle klinikalle? Olisiko se juuri mahdollinen toinen vaihtoehto, jos gynekologi sivuuttaa asian? Anteeks kauhea kysymys tulva! 😀 Asia on kuitenkin pyörinyt viime aikoina mielessäni todella paljon ja on helpottavaa kun löytyy joku jolla on asiasta tuoretta informaatiota!
Kiitos kommentista! Suosittelen kuitenkin menemään lääkäriin, jos oikeasti haluat muutosta. Itse menin yksityiselle gynegologille. Hänestä rinnoissani ei ollut vikaa, mutta hän suostui kirjoittamaan lähetteen julkiselle puolelle. Myös ihan terveyskeskuksen lääkärillä käynti voi olla hyvä vaihtoehto, säästyy myös rahaa. Gynegologini oli todella asiasta tietämätön ja väitti lähetteen palautuvan takaisin. Ehdin tällä välin jo käydä yksityisen plastiikkakirurgin vastaanotolla suunnittelemassa implantteja. Gynegelogi laittaa kyllä lähetteen, jos sitä häneltä vaatii. Mutta toinen vaihtoehto on ihan mennä omalääkärille. Minä siis asun Helsingissä, joten lähete meni Töölön sairaalan kirurgian poliklinikalle. Sain kirjeen, jossa ilmoitettiin minulle varattu aika kirurgin tapaamiseen. Tapasin kirurgin ja hän oli erittäin ihana ja ymmärtäväinen. Ja vastaan mielelläni kyllä ja tarkoitus on kirjoittaa asiasta lisää blogiin ensimmäisen leikkauksen jälkeen. On todella harmi kun tietoa ei tosiaan löydy.
Gynekologi, ei gynegeloki tai gynegelogi.
Kiitos! Tiedätkö että tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun kuulen kyseisen kehityshäiriön olemassaolosta. Olen jo 35vuotias kolmen lapsen äiti. Minulla ei myöskään koskaan rinnat kasvaneet. Ammattikoulussa kävin terveydenhoitajan kanssa puhumasta ongelmastani, mutta hänen mukaansa ei ollut syytä huoleen. Sen jälkeen olen tyytynyt ajatukseen, että minänyt vaan olen vartalon mallintani tällainen. Rintani toimi kuitenkin hyvin ja imetinkin tyttäriäni vuoden. Sillon nautinkin naisellisista muodoistani. Nyt jäljellä on vain riippuvat nännit, ei rintoja. Hävettää riisua muiden nähden. Seuraan innolla Iida sinun matkaasi ja toivotan onnea:)
Kiitos kommentista! Odotan itsekin innolla leikkausta ja siitä seuraavaa matkaa…varmasti kehokin samalla muuttuu. On harmillista tosiaan, että aihe on tuntematon ja tietoa on vähän. Sen takia haluan itse kertoa mahdollisimman avoimesti! Kiva, kun tulet seuraamaan matkaa!
Moikka!
Osuin niin lähelle omia kokemuksia tämä blogi että ajattelin raottaa vähän omaa taustaa asiasta 🙂 itsellä kans terveystalon plastiikkakirurgi totesi tubulaariset rinnat ja kokoeroa oli melkein kuppikoon verran, mutta yrityksistäni huolimatta en saanut mistään avustuksia leikkaukseen, joten päätin hakeutua yksityiselle ja maksaa itse operaation. Päädyin the lookin kautta varaamaan ajan leikkaukseen, jossa käytettiin apuna silikoneja saamaan rintoihin ryhtiä. Leikkaus maksoi 3800e + 500e ylimääräistä juurikin tämän tubulaarisuuden takia, koska rinnat piti käytännössä leikata muodoiltaan kokonaan uusiksi. Vaikeinta asiassa oli tietenkin kertoa läheisille suunnitelmastani, koska pelkäsin reaktioita… melkein kaikki ottivat asian kuitenkin hyvin ja ymmärtäväisesti ja sain jopa vanhemmiltani apua kustannuksiin. En siltikkään kehtaa asiasta puhua paljoa ja esimerkiksi uimahallissa pelkään ihmisten tuijottavan arpiani, leikkauksesta on vasta 5kk joten ne ovat vielä aika näkyvät… mutta tsemppiä sulle, ja ihanaa että löysit apua ja ymmärrystä julkiselta puolelta! 🙂 rankkaa tulee olemaan mutta kaikki on varmasti sen arvoista <3
Kiitos kommentistasi ja tarinasi jakamisesta! Tärkeää kuulla muiden kokemuksia. Ihanaa, että olet kuitenkin saanut rinnat ja voit olla tyytyväisempi kehoosi. Luulen, että häpeä arvista katoaa ajan myötä. Katsotaan miten minulle käy! Ihanaa kevättä!
Kiinnostava postaus ja tärkeä aihe! Nostamme juttusi myös Facebookiin, niin mahdollisimman moni löytää tänne 🙂 Tsemppiä leikkauksiin!
Kiitos Toimitukselle!❤️
Hienoa, että tätä asiaa tuodaan esiin.
Olen käynyt tuon saman prosessin läpi pari vuotta sitten, tosin minulle päädyttiin laittamaan proteesit, sillä rasvakudoksen määrä oli liikuntataustani vuoksi matala.Minulla siis ei ollut rintakudosta kuin n.teelusikallinen eli olin rinnaton. Olen kertonut oman tarinani Kauneus ja terveys-lehdessä ”alaston totuus” osiossa, jotta muutkin rohkenisivat hakemaan apua.
Synnytin juuri esikoispoikani ja voin kertoa, että myös imetys onnistuu hyvin ja maitoa riittää. Proteeseista ei tiedä kuin pari hyvää ystävääni, mies ja vanhempani sillä edelleen ”tekotissien” laittamista pidetään pinnallisena ja vain ulkonäköä korostavana asiana. Minulle ja varmaan myös sinulle se on ollut todellakin kaikkea muuta.
Onpa hienoa, kun jaoit tarinaasi! Kiitos kommentista! Itse en myöskään alkuun kertonut asiasta. Kaikki, joille kerroin, että minulle tehdään rintojen leikkaus,suhtautuivat osin niin, että olen pinnallinen jakiinnitän liikaa huomiota ulkonäköön. Kaikkea hyvää sinulle ja esikoisellesi!
Itsellä on myös tubulaariset rinnat. Koko on hyvä ja sopusuhtainen, mutta muoto hyvinkin ”lerppa” ja lättänä. Teini-ikäisenä tätä häpesin, mutta tavattuani mieheni en asiasta enää erityisemmin välitä. Ainoana pelon aiheena nykyisin on se, miten paljon rintoihin on kehittynyt maitorauhasia ja pystynkö imettämään lapsiani. Se kun on tubulaaristen rintojen yleinen kehitysongelma. Rinnoistani kuitenkin puhun hyvin avoimesti, koska en halua että ihmiset (varsinkin nuoret) kuvittelevat että vain mediassa näkyvät rinnat ovat ne oikeanlaiset. Toki ymmärrän että joillekin tämä on hyvinkin arka asia, ja haluan ihmisten myös hyväksyvän että avun etsiminen on ok. Itsekin korjausleikkausta joskus harkitsin, mutta vielä en koe siihen tarvetta. Katsotaan sitten mahdollisen imetyksen jälkeen…
Itse en pystyisi imettämään tällähetkellä todennäköisesti, mutta todellisuuden näkee sitten leikkausten jälkeen, jos tulen tulevaisuudessa raskaaksi. Jaan huolesi. Hienoa miten suhtaudut rintoihisi ja puhut avoimesti!
Nostan hattua rohkealle aiheen käsitelylle, siitä on varmasti tukea monelle saman asian kanssa painivalle. Valitettavan usein tuntuu siltä, että etenkin nuorten naisten ulkonäköön liittyvät asiat kuitataan olankohautuksella ja kyllä se siitä mentaliteetilla, vaikka niiden vaikutus itsetuntoon ja sitä kautta koko muuhun elämään voi olla todella fataalia. Mahtavaa, että pidit pääsi ja ilo kuulla, että homma etenee osaltasi. Tsemppiä tulevaan! 🙂
Iso kiitos tsemppaavasta kommentistasi! Usein ulkonäkö kuitenkin vaikuttaa niin voimakkaasti ihmisen itsetuntoon, mikä voi sairastuttaa. On todella hienoa, että tapauksia hoidetaan!
Nyt on ihan pakko kommentoida, mahtavaa että puhut asiasta julkisesti blogissasi. Itselläni on sama ongelma ja viime kesänä päädyin viimein yksityiselle puolelle asian suhteen, itsetunto oli huono ja tutkimukset ahdisti. Koskaan rinnat eivät kehittyneet ja olivat aina a-kupit, kun lapsen myötä maito nousi ja liivit olivat b-kupit oli fiilis ensi kertaa elämässä naisellinen mutta sitten 10kk imetyksen jälkeen ne kuihtuivat kokoon aaa. Kävin myös konsultaatiossa rasvansiirron suhteen mutta koska sitä ei omassa kehossa ole tarpeeksi siirtoa varten, päädyttiin implantteihin. Ja leikkaus oli viime syksynä, nyt itsetunto on kohonnut huimasti ja olo on taas naisellinen. Kupit on edelleen maltillisesti liiveistä riippuen b:t tai c:t ja mielestäni luonnollisen näköiset eikä pallot niinkuin osa silikonit mieltää.
Itse en ole halunnut asiaa tuoda esiin kuin muutamalle harvalle, ehkä sitä jotenkin ei halua joutua selittelemään omia valintoja tai pahimmassa tapauksessa kuuntelemaan tuomitsemista asian suhteen.
Onnea toimenpiteeseen kovasti :)!
Kiitos kommentistasi! Olispa kiva lukea sinun kokemuksestasi. Kyllä asialla on erittäin suuri merkitys hyvinvointiin. Varmasti itsetunto kokoaa, kun kokee itsensä sellaisena on haluaa olla, hienoa, että uskaltauduit tutkimuksiin ja olet saanut sinulle mieleiset rinnat!
Itse päätyisin varmasti korjausleikkaukseen, jos rinnat olisivat täysin eri paria. Onko tässä muuten taustalla jokin lääketieteellinen syy, miksi korjauksia tehdään julkisella puolella? Hienoa, jos tehdään, mutta mielestäni se on aika yllättävää kun lukee uutisia terveydenhuollon tilasta. Ulkonäöllinen poikkeavuus ei kuitenkaan ole sairaus.
Korjauksia tehdään julkisella puolella, koska kyseessä on synnynnäinen häiriö, joka useilla vaikuttaa niin paljon identiteettiin ja itsetuntoon. Ulkonäöllisellä poikkeavuudella on usein suuria vaikutuksia mieleen ja sitä kautta ihmisen terveyteen. On se minustakin yllättävää, mutta omalla kohdallani olen tyytyväinen, että näin on.
Kävin itse juuri tänään mammografiassa saman asian tiimoilta. Viime viikolla kävin lääkärissä ihan kunnallisessa ja siellä lääkäri suhtautui toivomallani vakavuudella asiaan. Olin todella yllättynyt että hän tosiaan kirjoitti lähetteen mammografiaan saman tien ja puhui jo leikkauksesta. Luulin että tulen vain nolatuksi lääkärissä. Ensi viikolle soitto-aika lääkärille mammografian tuloksista ja siitä lähtee ilmeisesti sitten pyörä pyörimään. Minulla on ikää 35 vuotta, vähän harmittaa etten aikaisemmin ole tiennyt koko käsitettä tubulaarisista rinnoista ja kärsinyt vaan tuhottomasti huonosta itsetunnosta ja menettänyt varmasti monta kivaa sauna-iltaa. En ole koskaan(!!!) käynyt saunassa kavereiden kanssa.
Olennaisesti ollut 3 kertaa rasvan siirrossa toiseen rintakudokseen. Rasva otettiin ”imulla” mahasta, päiväkirurgisesti rintarauhasyksikössä Husissa. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta huomattavasti parempi. Lähetteen sain yksityiseltä vanhalta ja kokeneelta gynekologilta. Pari arpa jäi mahaan, mutta muuten asiaa ei huomaa. Mahtava postaus sinulta, asia on kyllä arka ja vaiettu.
Kiitos kun olet rohkeasti tuonut tämän esiin!
Kiitos valtavasti kommentista!
Moi!
Imetyksestä ei kannata stressata, se joko onnistuu tai ei. On hyvin harvinaista, että imetys ei onnistu ollenkaan, useimmiten onnistuu edes osittainen imetys (vauva saa tissiä ja korviketta rinnakkain). Olen kuullut, että imetys sujuu usein myös rintojen korjauksen tai implanttien laiton jälkeen.
Mulla on ollut aina pienet rinnat, vaikka olen vähän tukevamman puoleinen. Ehkä mahdollisesti tubulaariset,rinnat on vähän litteät ja sojottavat ja nännit on pulleat. Olen kuitenkin hyväksynyt ne mieheni avulla(:
Raskauden aikana kuppikoko kasvoi B:hen. Imetys on myös onnistunut, vaikka maito nousi hitaasti eikä sitä juurikaan tule ylimääräistä. Vauva kuitenkin kasvaa hyvin.
Kiitos kommentistasi! Onpa ihana kuulla tälläinen tarina ja kokemuksesi imetyksestä! Itsekin suhtaudun asian kevyesti, joko onnistuu tai ei, muuta ei voi. Sen näkee kun on sen aika! Kaikkea hyvää sinulle!
Mä oon jo pitkään hävenny mun rintoja. Oon aina katellu muiden rintoja niin telkkarissa kuin ihan luonnossakin ja ihmetellyt kun ne eroavat niin paljon omistani. Rintani ovat pienet, mutta se koko ei oo ikinä vaivannut mua vaan nimenomaan se muoto. Ne on just sellaset kun laittaa Googlen hakusanaksi ”tubulaariset rinnat”.
Sairastuin vakavaan anoreksiaan 14-vuotiaana ja olin laihduttanut jonkin vuoden aikana 30 kiloa. Oon aina epäillyt, että mun rintojen ulkonäkö johtuu siitä: nopea painonpudotus + melko nopea painonnousu hoidon johdosta. Ja jojoilua on ollut senkin jälkeen… Mutta nyt en enää tiedä onko syy tuossa kun kaikkialla sanotaan, että tubulaariset rinnat ovat synnynnäinen vika. En nimittäin edes muista millaiset rintani olivat silloin 13-vuotiaana kun painoin sellaset 65-70 kg…
Haluaisin kovasti kyllä tehdä näille jotain. Mulla on tosi pieni kynnys soittaa terveysasemalle milloin mistäkin asiasta, mutta omista rinnoista puhuminen tuntemattomalle vaikuttaa ahdistavalta. Ja enemmän ehkä pelottaa se, onko omalla terveyskeskuksella ketään, joka edes ymmärtää.
Kiinnostaisi myös tietää millaisia tuloksia sulle tuli kun kävit korjauttamassa omasi? Sulla on varmaan jotain muitakin postauksia liittyen aiheeseen?
Eksyin taas pitkästä aikaa googlettamaan tubulaarisista rinnoista ja löysin blogitekstisi. On todella hienoa, että sinä ja muutamat kommentoijat olette uskaltautuneet lääkäriin, ja että teidät on siellä otettu vakavasti. Kärsin itse samasta vaivasta, joskaan rintani eivät ole aivan sieltä tubulaarisimmasta päästä mitä olen googlaamalla kuvia löytänyt. Itsekin olen harkinnut leikkausta, mutta minua pidättelee useampi huoli.
Pelkään itse operaatiota, sillä leikkauksissa on aina riskejä ja omalla kohdallani perinnöllinen taipumus laskimotukoksiin kasvattaa riskitasoa entisestään. Pelkään toipumisvaihetta ja lopputulosta; entä jos arvet eivät häviäkään? Entä jos rinnoista tulee liian isot? Kuulostanee hölmöltä, mutta en todellakaan halua isoja tai edes keskikokoisia rintoja, vaan pienet ja kauniit, enkä tiedä, onko sellaisia mahdollista edes tehdä.
Pelkään mahdollisia korjausleikkauksia. Taas leikkuriin ja taas viikkojen ja kuukausien toipuminen?
Hinta hirvittää myös.
Entä mitä kaikki sanovat? Totta kai esim. työyhteisössä huomataan, että tuo on käynyt isonnuttamassa rintansa. Alani on myös sellainen, että monet naiset eivät edes meikkaa ollenkaan ja tiedän joidenkin miesten olevan sitä mieltä, että vain ja ainostaan luonnolliset naiset kelpaavat.
Kelpaisinko leikkauksen jälkeen puolisolleni? Hänelle kelpaan kuulemma nykyisenlaisenakin, mutta kuitenkin on sanonut, että lähes kaikki rinnat ovat kauniimmat kuin omani. Toisaalta hän on useinkin dissannut silikonirintoja. Eli joutuisinko vain ojasta allikkoon? Nykyisellään omat rintani ovat puolisoni mielestä kait ihan jees, mutta silti muilla on nätimmät. Ja leikkauksen jälkeen olisin muovia. Niin tai näin, aina väärin päin.
Mutta silti kaikista eniten minua arveluttaa se, että leikkauksella korjaisin ulkonäköäni suuntaan, joka on yhteiskunnassa hyväksytympää kuin se, miltä tällä hetkellä näytän. Ylipäätään ulkonäköpaineet ja ulkonäkönormit ovat nykymaailmassa täysin kohtuuttomat ja minusta jokaisen tulisi taistella niitä vastaan. Vain olemalla suostumatta asettumaan tiettyyn ennalta annettuun muottiin voimme hiljalleen yrittää muuttaa ulkonäköstandardeja ja auttaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisenaan ja olemaan myös hyväksyttyjä muiden silmissä. Ulkonäköpaineet ja -standardit eivät ole fysiikan lakeja ja siksi me ihmiset voimme niitä muuttaa. Tätä pienen ihmisen mitätöntä ja toivotonta taistelua minä kai sitten käyn, kun en ole lääkäriin näistä rinnoistani mennyt. Ja vaikka olen ylpeä teistä kaikista, jotka uskallatte leikkaukseen ja olette siten rohkeampia kuin minä, niin silti salaa toivon, että joku liittyisi kanssani tähän ulkonäköstandardien vastaiseen taisteluun.
Nämä eivät ole helppoja juttuja. Oma ”tissi-itsetuntoni” on aivan murskana ja naisellisuuden kokemusta en ole tainnut koskaan saada johtuen ainakin osin rinnoistani. Mutta silti pelot ja periaatteellisuus estävät minua ”korjauttamasta” kehoani.
Love and peace, ladies <3
Kiitos paljon sinulle kommentista. Kiva, kun jaksoit kirjoittaa! Itsellänikin oli paljon huolia leikkauksen ja rintojen suhteen. Kirjoitin kaikki kysymykseni paperille, jonka otin mukaan ensimmäiselle kirurgi tapaamiselle. Lääkärit ovat sitä varten, että he vastaavat kysymyksiisi ja tietävät mikä tilanteessasi olisi paras ratkaisu. Puhumalla huolista selviää parhaiten, paljon rohkeutta siihen.
Toipuminen vie rasvansiirroissa viikon, sairaslomaa on 1-2 viikkoa. Omassa työssäni kukaan ei ole kysynyt, olen kertonut, jos olen halunnut esimiehen lisäksi. Urheilua tulee välttää kuukauden ajan. Omasta mielestäni, olen toipunut aina todella hyvin. Toki se on yksilöllistä. Itselläni leikkaukset ovat menneet todella hyvin eikä mitään kriittistä ole koskaan sattunut. Olen saanut todella hyvää ja luotettavaa hoitoa ammattilaisilta. Rasvansiirroilla saadan luonnollisen näköiset rinnat, joiden suurenemistä lähipiiri tuskin huomaa, ellet pukeudu tiukkoihin vaatteisiin. Silikoneissa toki saattaa huomata, mutta niissäkin on mahdollisuus valita monen koon väliltä ja ottaa luonnollinen vaihtoehto. On mahdollista myös laittaa silikonit ja tehdä rasvansiirto, jolloin lopputulos on varmasti hyvä ja luonnollinen, toki riippuen lähtötilanteesta.
Ulkonäköpaineet ovat todella kohtuuttomia nykypäivänä ja vääristävät monen kehonkuvaa. Vaatimukset olla jotain parempaa on kovat. Rintojen muokkaaminen ei tosin tehnyt minua mitenkään paremmaksi, eikä kohottanut itsetuntoani, vaikka olin niin luullut. Tosin en häpeä enkä ajattele rintojani päivittäin, joka on ollut suurin muutos.
Paljon tsemppiä sinulle! Sinun varmaan kannattaisi jutella miehesi kanssa huolestasi tai lääkärin/gynekologin. Ihanaa kevättä!
Googlettelun kautta päädyin mielenkiintoiseen blogiisi 🙂
Lyhykäisesti oma tarinani: itse olen aina ollut sitä mieltä, että rinnoissani on jotakin outoa, yhdellekään nlääkärille tosin en ole kehdannut asiasta mainita ennen kuin nyt. Viime vuonna kävin Mehiläisessä plastiikkakirurgin vast.otolla, ja sain hänetlä ihan diagnoosin paperille: rintojen kehityshäiriö. Se jotenkin huojensi. Hän ehdotti minulle korjausleikkausta rasvansiirrolla, hinta-arvio 7500e…
Kävin myös Fin Estin konsultaatiossa Tampereella, siellä arvioitiin, että implanteilla rintani saataisiin hyvin korjattua. Vastaus tuli Jyri Kullamaa plast .kirurgilta parissa päivässä konsultaation jälkeen. Hinta-arvio oli 400 euroa.
En vaan suostu antamaan vielä periksi ja marssimaan pankkiin ottaakseni ison summan lainaa korjatakseni kehityshäiriön! Siksi kävin yksityisell äGynekologilla ja uskaltauduin vihdoin avaamaan suuni tästä aiheesta. Gyne vaikutti siltä,ettei koskaan ollut kuullutkaan tubulaarisista rinnoista. Hän tarkisti rintani ja sanoi niiden olevan aivan normaalit ja painotti sitä,kuinka kaikki rinnat ovat erilaisia ja nuorilla naisilla on kehonkuva vääristynyt aikuisviihdeteollisuuden myötä. Onhan osittain totta varmaan tuokin, mutta en tässä mitään suuria, pyöreitä rintoja kaipaakaan, pienetkin kävisivät,kunhan olisivat ei-putkimaiset ja jotakin muuta kuin pelkkää nännipihaa. Eli pettymykseni oli suuri gynekologin tapaamisen jälkeen. Nyt tässä pohdiskelen vaihtoehtoja. Vieläkö menen ”vinkumaan” asiasta toiselle/toisille gynekologeille, vaiko arvauskeskukseen jollekin lääkärille?
Pohdiskelen myös sitä viimeistä vaihtoehtoa eli yksityiselle puolell omakustanteisesti..en vain osaa päättää, valitsisinko halvemman vaihtoehdon eli silikonit ja pelkäisin komplikaatioita vai rasvansiirron,joka huomattavasti kalliimpi vaihtoehto ja vielä jos ei yksi kerta edes riitä? :O
Jos sinulla tai jollakulla olisi jotakin vinkkejä tai tsemppiä vielä tähän umpikujaani,niin olisin erittäin kiitollinen vastauksista 🙂
Anteeksi kirjoitusvirheeni 😀 Hinta-arvio Fin Estiltä siis kokonaisuudessaan noin 4000 euroa, ei suinkaan 400….:D
Minulla on myös tubulaariset rinnat, ja ajattelin, että sitten kun lapset on tehty ja imetetty, sitten vasta käyn korjauttamassa rinnat. Turha toive; tubulaarisissa rinnoissa juuri tuota maitorauhaskudosta puuttuu, eli rinnoistani ei ikinä tullut maitoa paria pisaraa enemmän. Lapsi toki meinasi joutua teholle siksi, että yritin imettää ja imettää ja imettää ja välttää korviketta, koska kaikkialla jankataan, kuinka kaikki pystyvät imettämään kunhan vain heillä on halua ja resursseja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan rinnoilla, joissa ei ole riittävästi maitorauhaskudosta, ei pysty täysimettämään vaikka mitä tekisi.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja pitäkö vastasyntynyttänne nälässä. Emme ole tubulaarisia rintojamme itsellemme valinneet, eivätkä laktivistit osaa mitenkään ottaa tätä huomioon, joten jättäkää laktivistien imetyspainostus huomiotta, ja antakaa lapsellenne riittävästi ravintoa (siis korviketta) heti alusta asti. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, ei se, mistä maito tulee.
Uskon kyllä, että nykyään synnytyssairaaloissa osataan tunnistaa tubulaariset rinnat. Osa näistä äideistä, joilla on tubulaariset rinnat, pystyy kyllä imettämään lastaan. Pienikin määrä maitokudosta rinnoissa tuottaa maitoa, joten vauvaa on mahdollista imettää ainakin osittain.
Rintakudoksen määrää ei voi päätellä pelkästään rintojen koon perusteella. Useimmissa pienissäkin rinnoissa on aivan normaali määrä maitoa tuottavaa kudosta. Suurin osa äideistä itse myös toivoo imetyksen onnistumista ja mm. siksi siihen myös kannustetaan yksilölliset tilanteet ja toiveet huomioiden.
Jokaiselle äidille olisi hyvä suoda mahdollisuus yrittää imetystä etukäteen tuomitsematta. Mikäli kuitenkaan ei imetystä halua yrittää, kannattaa sekin tuoda synnytyksen jälkeen esille, jolloin ei tule suotta kokemusta imetykseen painostamisesta.
Toivotaan, että osataan tunnistaa ja otetaan asia tosissaan, sillä näin ei ollut omalla kohdallani. Yritin imettää, eikä mitään tullut, kotiuduin sairaalasta täysimetyksellä. Ja vauvan paino tippui ja tippui. Harmitti suuresti, ettei ahdinkoani otettu tosissaan. Mutta on myös niin, että tubulaarisilla rinnoilla voi erittäin hyvin imettää! Rintojen koko tai ulkonäkö ei kerro maitorauhasen määrästä! Ja juurikin pitäisi antaa mahdollisuus kokeille halutessaan imetystä ja saada tukea siihen, koska se voi onnistua.
[…] Rintojen kehityshäiriö – Iidan matkassa | Lily – Minulla on myös tubulaariset rinnat, ja ajattelin, että sitten kun lapset on tehty ja imetetty, sitten vasta käyn korjauttamassa rinnat. Turha toive; tubulaarisissa rinnoissa juuri tuota maitorauhaskudosta puuttuu, eli rinnoistani ei ikinä tullut maitoa paria pisaraa enemmän. […]
[…] Rintojen kehityshäiriö – Iidan matkassa | Lily – Tubulaariset Rinna | Pohjois-karjalan Tuoreimmat Uutiset. 27.3.2020, 18:58 [. […]
[…] Rintojen kehityshäiriö – Iidan matkassa | Lily – Rintojen kehityshäiriö – Iidan matkassa | Lily – Minulla on myös tubulaariset rinnat, ja ajattelin, että sitten kun lapset on tehty ja imetetty, sitten vasta käyn korjauttamassa rinnat. Turha toive; tubulaarisissa rinnoissa juuri tuota maitorauhaskudosta puuttuu, eli rinnoistani ei ikinä. […]
Kiitos sinulle joka kerroit, että tubulaarisissa rinnoissa ei välttämättä ole maitorauhaskudostakaan! Kärsin rinnoistani nuorempana ja kummastelin niiden outoa muotoa. Vasta keski-iässä sain ilmiölle nimen. Ja nyt, kun lapset ovat jo aikuisia, sain tietää, että epäonnistumiseni imetyksen kanssa saattoi johtua kehityshäiriöstäni eikä minusta itsestäni. Yrityksen puutetta ei imetyksen onnistumiseksi ainakaan puuttunut eikä ohjausta. Sitä sain. Mutta silti tulos jäi laihaksi eikä maitoa tullut kuin vähän vaikka sain tuotantoa kiihdyttävää hormoniakin. Ehkä tuolloin kymmeniä vuosia sitten ei tunnettu tätä kehityshäiriötä tarpeeksi. Mutta sanon uudelleen kiitos! Taakka vierähti sydämeltäni pois.