Olen sinkku omasta tahdostani. En näe siinä mitään negatiivista. Minulle on aivan sama kuinka kauan olen sinkkuna, sillä sinkkuelämäni päämäärä ei ole saada unelmieni miestä. Enkä edes pidä sanasta sinkku, miksi yksinoleminen pitää määritellä sinkkuudeksi? Minun elämäni on ainakin onnellista ja hauskaa nytkin. Se on ollut sitä myös suhteessa, mutta myös yksin. Toki aika ajoin on niitä hetkiä, jolloin tuntuu, että on koko elämänsä aina yksin. Vaikka todellisuudessa olen ollut aikuiselämässäni yksin kaksi vuotta, en ikuisesti, vaikka se siltä välillä tuntuu. Aina ja ikuisesti, eikä koskaan ketään.
Yksin oleminen ei rajoita elämää, en näe etteikö samat asiat olisi nykymaailmassa sinkullekin mahdollisia, mitä suhteessakin oleville pareille. Yksin mahdollisuudet ovat oikeastaan vielä paremmat, sillä olet vastuussa vain itsestäsi ja huolehdit vain itsestäsi ilman, että kumppania pitää ottaa huomioon suunnitelmissa. Lapsikin on mahdollista hankkia yksin. Elämän sisältö voi olla yhtä rikasta ja antavaa kuin suhteessa. Toki eri asiat ja niiden merkitys elämässä varmasti korostuu. Omassa elämässäni korostuu ystävät, oma hyvinvointi, liikunta ja kirjoittaminen. Nautin siitä, että saan sotkea, koska itse siivoan ja saan päättää, koska teen sen. Minun ei tarvitse silittää tai pestä toisen vaatteita, voin tehdä ruokia vain itseäni ja omia makumieltymyksiäni ajatellen. Ja onhan treffeillä käynti aika mukavaa!
Suomessa on yli 1,1, miljoonaa yksin asuvaa, eli noin joka viides. On sitten yksin tai yhdessä, on elämässä tärkeää tasapaino ja elämän sisällöstä nauttiminen. Elämä pitää tuntua omalta ja hyvältä, saada nauramaan ja rakastumaan joka päivä. Muuten ei toisen läsnäolosta ole kovastikaan iloa, jos omassa elämässään ei viihdy. Kumppani ei tee sinusta parempaa ihmistä tai pelasta sinua vaikeuksilta. Oman elämäsi tärkein asia olet kuitenkin sinä itse.
Ei pariutuminen tee elämästä yhtään sen täydempää, mitä se voi yksin olla. Yksin olemisen päämäärä ei ole löytää elämänkustannusten jakajaa. Aivan kuten parisuhteen päämäärä ei nykyään ole avioliitto tai edes lisääntyminen.Yksin oleminen ei tarkoita myöskään yksinäisyyttä. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa toista ihmistä, mutta se voi olla joku muu kuin kumppani. Ihminen voi olla yksinäinen myös parisuhteessa. Pelkkä kumppani ei tee onnelliseksi. Siinä missä parisuhde pidentää miehen elinikää, se ei vaikuta naisen elinikään kumpaankaan suuntaan. Että mitähän tästä voi päätellä?
-Iida
4 kommenttia
Uus banneri, tykkään!
Kiitos! Niin mäkin tykkään!
Ihan oikeassa olet, mutta kyllä näin parisuhteessakin saa tehdä ruokia vain omia makumieltymyksiä varten ja saa sotkea ja siivota silloin kun huvittaa. Monesti teemme omat ruoat ja välillä taas samaa. Meillä myös silitetään itse omat vaatteet ja vaatteet pestään oman tarpeen mukaan (toki koneeseen otetaan toisenkin vaatteet, että pestään täysiä koneellisia). Myös omat harrastukset ja menot on täysin ok. Yhdessä tehdään myös paljon, koska viihdymme yhdessä. Välillä käymme myös ns. treffeillä, toki se on erilaista kuin vieraan ihmisen kanssa.
Eniten kompromisseja tulee tehtyä lomamatkoilla. Onneksi mieltymykset matkakohteiden ja reissutyylin suhteen on samanlainen.
Minustakaan parisuhde ei tee ihmisestä ”parempaa” tai sen ei tarvitse olla mikään päämäärä, jonka saatuaan elämä on vasta hyvää. Itse viihdyn mieluummin yksin, kun huonossa suhteessa. Kun löytää itselleen sopivan kumppanin elämästä toki tulee tietyllä tapaa parempaa, mutta pointti siinä on se ihminen eikä niinkään parisuhde.
Älyttömän hyvää pohdintaa. 🙂 Olen ollut yli kolme vuotta parisuhteessa ja nyt kihloissa, olen mieheni kanssa todella onnellinen, mutta siltikin tiedän, että hän ei ole onnellisuuteni pohja. Olen niin iloinen ja jotenkin tyytyväinen itseeni siitä, että tutustuin häneen vasta silloin kun hoksasin noi asiat mitä tässä postauksessa kerroit – jos joskus käy niin, että eroamme tai hänelle tapahtuu jotain, tiedän pärjääväni yksinkin. Kuulostaa ehkä brutaalilta mutta näin se on. 😀