Nuoren elämäni aikana olen saanut osakseni niin positiivista kommentointia kehostani, mutta myös negatiivista kommentointia. Olen blogissa avoimesti kertonut rinnoistani, joka on todella intiimi ja henkilökohtainen aihe. Se vuoksi se on myös arka aihe, niin kertoa, mutta myös vaastaanottaa kommentteja. Erityisesti niitä negatiivisia. Negatiivisia kommentteja tai muita viestejä on onneksi vähemmän kuin positiivisia, mutta negatiiviset kommentit satuttavat todella paljon. Todennäköisesti kommentoija tai viestin lähettäjä ei tiedä mistä todella on kyse. Hän tuskin tietää miten ahdistunut olen ollut, miten rumana olen itseni nähnyt, miten suuresti asia on minuun elämääni vaikuttanut ja intiimiin kanssakäymiseen. Rintani ovat rajoittaneet normaalia elämääni ja sairastuttaneet mieltäni. Voisin ymmärtää kritiikin lähipiiriltä, jos todella olisin ottanut valtavat ja kehooni sopimattomat implantit tai muuten kulkisin paljastavasti rinnat tyrkyllä.
En ymmärrä mitä se keneltäkään on pois, jos haluaa muokata kehoaan sellaiseen suuntaan, että siinä viihtyy paremmin. Kyseessähän on jokaisen oma asia, johon ei ole toisilla muuta sanottavaa. Kukaan ei voi tietää, mikä jokin asia toiselle merkitsee ja hänen hyvinvoinnilleen, oli kyse sitten rinnoista tai muusta plastiikkakirurgiasta. Monesti plastiikkakirurgia vain aiheuttaa negatiivisen reaktion ja siihen suhtaudutaan hyvin kriittisesti. On kamalaa saada palautetta rinnoistaan täysin tuntemattomalta henkilöltä. Joku sanoo, ettei voi ymmärtää minua. Joku taas sanoo, että voisin hävetä, kun käytän julkisen terveydenhuollon varoja tisseihini. Jonkun mielestä taas välitän nuorille viestiä, että pienet rinnat ovat vialliset. Viime aikoina näitä viestejä on tullut jonkin verran aiempaa enemmän. Yleisesti kuitenkin saan enemmän positiivisia yhteydenottoja samaa läpikäyvilta henkilöiltä tai kysymyksiä aiheesta.
Moni tuskin tietää miltä tubulaariset rinnat todella näyttää. Jokaisella naisella on jonkin verran epäsymmetriaa, mutta tubulaarisissa rinnoissa epäsymmetria on merkittävä. Rinnat voivat haitata ihmisen elämää niin paljon, että ihminen kärsii mielenterveyden ongelmista. Juuri tälläiset tapaukset kuuluvat julkisen puolen hoidettaviksi ja kelakorvauksen piiriin. Pienirintaisuus taas yksin ei ole kehityshäiriö.
Itse en ole yläasteikäisenä halunnut riisua yläosaani koulussa tai käydä uimassa. Tuolloin jo pystyi havaita, ettei rintani ole täysin sellaiset, mitkä mielletään normaaliksi ja se vaivasi. Tuon ikäisenä on muutenkin herkkä kehon muutoksille ja helposti vertailee itseään ystäväpiiriin ja luokkakavereihin. Aikuisemmalla iällä en edelleenkään halunnut riisuutua missään yläosaani ja koin hankalaksi käydä uimahallissa, kuntosalilla tai ystävä porukalla saunassa. Myös rannalla oleminen ei ole huvittanut rintojeni takia ollenkaan. Oma kehoni oli mielestäni ruma, enkä pitänyt näkemästäni. Rintani inhottivat niin paljon koko yleiskuvaa. Tämä toki vaikutti itsetuntooni todella paljon. Ja tämä kaikki toki on vaikuttanut seksuaalisuuteeni. Jos pitää itseään rumana, eikä halua katsoa itseään alasti, kuinka voisi olla intiimissä tilanteessa alasti toisen nähden? Ei kuinkaan. Siinä ei paljon ”hyväksy itsesi” -puheet auta. Moni mies on myös tehnyt huomioita rinnoistani ja avoimesti kommentoinut asiaa. Eräs mies sanoi, että minulla on oudoimmat nännit, joita hän on koskaan nähnyt. Rintojani on sanottu todella pieniksi ja sitä on ihmetelty miksi en riisu mielelläni yläosaani. Lisäksi pienirintaisuudestani ollaan vitsailtu ja vitseille sitten naurettu, mikä on tuntunut pahalta.
Rintani ovat inhottaneet niin paljon, etä mielummin olisin halunnut olla ilman niitä. En koskaan voinut ostaa rintaliivejä, sain vain ihastella niitä kaupassa. Alkuun hävetti ottaa puheeksi rintani ja epäilykseni kehityshäiriöstä, sillä moni suhtautui vähätellen. Minulle itselleni kyse ei ole pienestä asiasta, vaan asiasta, joka vaikuttaa suuresti siihen, miten näin itseni. Minusta rinnat on kauniit, naisellinen ja seksuaalinen asia, joten miksi minulla ei saisi olla rintoja, kun on muillakin naisilla sellaiset? Mutta enää ei hävetä. Olen ottanut asian julkisesti esille, joten aijon jatkossakin asiasta puhua häpeilemättä. Häpeällistä on kommentoida asiaa, tietämättä mitään asiasta. Olen valinnut lähteä muuttamaan rintojani ja se oli ehdottomasti oikea päätös, eikä siinä ole mitään hävettävää. Joku toinen olisi ehkä hyväksynyt rintansa, eikä lähtenyt korjauttamaan. Tälläinen on kuitenkin nykymaailmassa mahdollista, ja siitä olen kiitollinen. Pidän itsestäni paljon enemmän nyt.
Toivon avoimuudellani olevan positiivisia vaikutuksia. Haluan, että vertaistukea tarvitsevat löytävät blogini. Alku syksystä Yle Kioskista otettiin minuun yhteyttä haastattelun merkeissä. Suostuin mielelläni, sillä toivon ihmisten tietävän rintojen kehityshäiriöstä enemmän. Valmiin videon voit katsoa tästä!
-Iida
10 kommenttia
Arvostan rohkeuttasi.
Kiitos kommentistasi! <3
Kommentoin jo aiempaan aiheeseen liittyvään kirjoitukseesi… Itselleni tosiaan tehtiin korjausleikkaus n. 20 vuotaa sitten toiseen rintaa samoista syistä. Aluksi ne henkilöt joille yritin uskoutua, äiti ja terveyden hoitaja, eivät ottaneet minua vakavasti. Mitätöinti tuntui todella ikävältä. Lopulta marssin itse terveyskeskukseen ja sain apua.
Rintapuolisuus oli todella häiritsevää ja sen vuoksi lopetin useita rakkaita harrastuksia, joissa minut olisi saattanut nähdä yläosapaljaana esim. pukeutumistilanteessa. Sain leikkauksen onneksi nuorella iällä, mutta vahinkoa oli jo ehtinyt tapahtua. Itsetunnon korjailuun kului vuosia, varsinkin kun lopputulos ei ollut virheetön ja symmetrinen, vaikkakin leikkauksen jälkeen omasin kaksi rintaa. Kokemus vaikutti pitkälti myös seksuaalisen identiteetin rakentumiseen, minulla meni vuosia todistellessa itselleni, että olen riittävän nainen.
Tästä kaikesta huolimatta, en osaa löytää ymmärrystä ihmisille, jotka suurentavat normaaleja rintojaan povipommi mittoihin ja luovat ihan normaaleille naisille ja erityisesti nuorille tytöille vääristynyttä kuvaa ihmiskehosta. Mielestäni nykyiset kauneusihanteet, joiden saavuttaminen suurelle osaa ihmisistä tarkoittaisi kirurgin veistä, ovat sairaita. Olisi terveempää muokata median syöttämää kuvatulvaa suuntaan joka hyväksyisi erilaiset kehot, ennemmin kuin innostaa nuoria tyttöjä leikkauttamaan rintojaan ja latistaa niiden itsetunto, jotka eivät halua siihen ryhtyä.
Onko eri asia on korjata kehoa, jos on sairauden tai kehityshäiriön vuoksi ilman rintaa/rintoja? Mielestäni on. Huomaan suhtautuvani nuivasti muuten vain suurennettuihin rintoihin ja niiden kantajiin. Mielestäni he vahvistava epätervettä kuvaa naisen kehosta ja siitä millainen sen tulisi olla. En kuitenkaan kehtaisi vaatia rintasyöpäpotilasta kulkemaan yksirintaisena, jotta ihmiset ymmärtäisivät senkin olevan täysin normaalia. Taidan olla ahdasmielinen.
Kiitos kommentoinnistasi! Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Itsekin olin hieman nihkeä ajatukselle, että kauniit ns. Normaalit rinnat omaava ottaa valtavat implantit lisäksi. Kauneusihanteet tänä päivänä todella luovat monelle nuorelle paineita ja sen vuoksi olisi mahtavaa saada esille erilaisia kehoja ja niiden tarinoita. Sen vuoksi myös itse olen tästä asiasta haluunut avoimesti kertoa, en suikaan kannustamaan leikkauksiin.
mä lueskelen aktiivisesti sun blogia, mutta en ole tainnut kertaakaan jättää kommenttia. on ihan mieletöntä seurata sun matkaa ja sun ajatuksista saa voimaa ja peilipintaa omiin ajatuksiin 🙂 kiitos tästä sun blogista, se piristää mun päiviä! ja mitä sun rintojen muokkaukseen tulee -vau olet mielettömän rohkea nainen! 🙂 kaikki tsempit ja halit sinne
t. elina (nurtsi naapuri)
Kiitos Elina valtavan paljon kauniista ja kannustavasta kommentista! Palautteen saaminen tuntuu todella hyvältä. Kiitos paljon!
Päädyin tänne Kioskin videon kautta ja saatoin tunnistaa viestistä itseni. Olisi mielenkiintoista tietää miten tätä asiaa kannattaisi lähteä selvittämään? Tämä on käytännössä asia, josta en ole koskaan uskaltanut puhua muille.
Heippa ja iso kiitos kommentistasi! Itse pääsin korjausleikkaukseen yksityisen gynekologin lähetteellä. Myös terveyskeskuslääkäri voi viedä asiaa eteenpäin. Moni minua lähestynyt on mennyt tapaamaan yksityistä plastiikkakirurgia (esim. Terveystaloon), joka on kirjoittanut lähetteen julkiselle puolella, mahdollisesti jopa itselleen, jos hän työskentelee myös julkisella puolella.
Kerren lisää asiasta monessa tekstissä, tästä pääset niihin, Rintojen kehityshäiriö, Ensimmäinen rasvansiirto ja Kysymyksiä ja vastauksia rinnoista
Oot upea ja rohkea kun puhut asiasta noin avoimesti! Varmasti sun tarinasta on ollut ihan mielettömästi apua samassa tilanteessa oleville. Voimia jatkoon 🙂
Kiitos kommentista! Mahtavaa kuulla!