Syksyn suunnitelmia

1,7K

Minulle syksy tuntuu aina uuden alulta. Ehkä se kumpuaa sieltä lapsuudesta. Kesäloman jälkeen tuntui jännittävältä aloittaa kokonaan uudella luokka-asteella, kuin kokonaan uusi alku ja uudet mahdollisuudet! 

Syksyyn liittyy myös paljon pienempiä ja isompia juhlanaiheita sekä suunnitelmia. Joten odotan kyllä kovasti tätä syksyä ja lähestyvää loppuvuotta. 

Syksy täynnä synttäreitä

Syksy on meidän perheessä yhtä juhlaa! Nyt syyskuussa esikoiseni täyttää 5-vuotta. Hän odottaa omia syntymäpäiviään jo kovasti. Hän on jo kuukausikaupalla miettinyt millaiset juhlat haluaa, millainen kakku tulisi olla, ketä kutsutaan ja mitä toivoo lahjaksi. Erityisen vahva toive on ollut kaverisynttärit, joissa on ongintaa ja suklaakakku. Minusta on ihanaa katsoa miten täpinöissään lapsi on tulevasta juhlasta. 

Samalla itselläni tunteet heittelevät. Voiko tuon pienen ihmisen syntymästä olla jo viisi vuotta? Miten? Kohta se menee kouluun ja kohta sillä on mopokortti ja mitä vielä! Viisi vuotta tuntuu paljolta ja on jotenkin konkreettinen lukema, aivan erilainen luku kuin sitä edeltäneet. 

Lokakuussa sitten vauvasta tulee taapero ja hän viettää 1-vuotispäiväänsä. Sekin tuntuu merkkipaalulta! Vauvavuosi on taputeltu kunniakkaasti. Samalla iloon sekoittuu haikeus ajankulusta. Vauvavuonna se on vielä aivan omaa luokkaansa, sillä ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuva kehitys on vaan niin ällistyttävää. Tuleva taapero ei itse ymmärrä syntymäpäivästään, joten pidämme hänelle vähän pienemmät juhlat läheisten kesken. 

Myös itselläni on lokakuussa synttärit. Tällä kertaa tosin se ei tunnu niin spesiaalilta, kun täytän 31 vuotta. Viime vuonna tulin pitäneeksi juhlat muutaman ystävän kanssa. Kävimme syömässä hyvin ja yövyimme hotellissa. Nyt tuskin järjestän mitään sen kummempaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että juhlat piristävät arkea ja ehdottomasti juhlimme perheen kesken herkkuaamupalla tai teemme miehen kanssa paremman illallisen lasten mentyä nukkumaan. 

Syksyllä on myös minun pappani syntymäpäivä, miehen isän syntymäpäivä ja toki isänpäivä. Tavallisesti olemme muistaneet minun molempia pappoja isänpäivänä, mutta nyt meillä on useampi juhlittava lisää. On tavallaan kiinnostavaa tunnustella minkälaisia uusia perinteitä isänpäivään ajan saatossa muodostuu. 

Ensimmäinen yhteinen lomareissu

Lähdemme syksyllä lomamatkalle Kreikan lämpöön. Itse en ole koskaan käynyt ns. turistilomalla tai rantalomalla, jossa ollaan viikko samassa hotellissa. Omassa lapsuudessani ei tehty lentomatkoja tai reissattu ulkomaille. Myöhemmällä iällä olen matkustellut itsenäisesti ja ystävien kanssa, mutta kohteet ovat olleet toisen tyyppisiä. 

Itse en koe suurta tarvetta matkustella tänä päivänä. Minulle on viime vuosina oikein hyvin riittänyt kotimaan tutkiminen ja lähimatkailu. Miehelleni reissaaminen on tärkeää ja iso intohimo. Niinpä joudumme tämän asian kanssa etsimään hyvää toimintatapaa, joka varmasti tarkoittaa puolin ja toisin joustamista. Tällä kertaa tulin itse vastaan, kun mies koki reissukuumetta. Totesimme, että mieluummin lähdemme nyt matkalle, kun lapsia on kaksi, kuin seuraavana vuonna kolmen lapsen kanssa, joista kaksi ovat vielä todella pieniä. 

Niinpä mies osti meille tulevan matkan. Minusta on ihan kiva lähteä, vaikka se tietysti myös jännittää. Sitä miettii miten neljän tunnin lento lasten kanssa menee ja jaksavatko he olla paikoillaan niin pitkään. Sitten sitä miettii pakkaamista ja erityisesti vauvan tarpeita matkan aikana. Kannattaako ottaa korvikkeet, soseet ja vaipat vaan Suomesta mukaan? Mielessä on myös koira, joka ei ole ollut viikkoa meistä erossa.  Uskon kuitenkin, että molemmat lapset tulevat olemaan aivan riemuissaan, kun pääsevät joka päivä uimaan ja monta kertaa! 

Joulun odotus alkaa syksyllä

Koska odotamme kolmatta lasta syntyväksi joulukuussa, haluan aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Haluan pyhittää joulukuun vain vauvan syntymän odotukseen ja vauvakuplaan. Niinpä olen ajatellut, että joulu alkaa tänä vuonna meidän perheessä jo marraskuussa. Se on jotenkin omasta mielestäni kaikkein ankein ja synkin kuukausi. Siksipä marraskuuhun pitää keksiä aina jotain odotettavaa, joka tuo siihen omaa valoaan. 

Viime vuonna joulu jäi osin meiltä välistä. Ostamani asunnon remontti alkoi joulukuussa ja samalla myös muuttopuuhat. Niinpä ei tullut laitettua joulukoristeita tai valmistauduttua jouluun erityisemmin. 

Nyt siis motivaatio on kohdillaan! Ihanaa tehdä joulua lapsille ja meille aikuisillekin lasten kautta. Mielikuvissani askartelen marraskuun hämyssä joulukalentereita lapsille, neulon joululahjoja, kirjoitan joulukortteja  ja teen pakkaseen karjalanpiirakoita. 

Minustako uusi ihminen?

Olen menossa tänä syksynä rautainfuusioon enkä voi olla ajattelematta kuinka se vaikuttaa minuun. Olen ollut tässä raskaudessa erityisen väsynyt. Raskaus tietysti aiheuttaa väsymystä muutenkin, sen lisäksi raskauden rinnalla olen elänyt vauvavuotta ja vauvaa heräilee öisin. Niinpä olen ajatellut, että minun nyt vain kuuluu olla väsynyt. Mittautin ferritiinin ja se oli huimat 4, eli ei ihme, että on ollut vähän väsymystä. Sen lisäksi tietysti hengästymistä, uupumista, kynsien lohkeilua ja hiustenlähtöä. 

Raudanpuute on vaivannut minua pidempään. Viiden vuoden aikana ferritiinini on ollut korkeimmillaan 25. Hemoglobiini on kuitenkin aina ollut hyvä, päälle 120, joten asia on jäänyt siihen. Nyt päädyin hakemaan apua yksityiseltä puolelta raudanpuutteesta johtuvan anemian hoitoon. Väsymyksen kanssa on vain tottunut elämään enkä oikeastaan edes muista miltä tuntuu, kun ei väsytä. Niinpä odotan infuusiota todella paljon ja sitä miten se tulee vaikuttamaan minuun. Tästä varmasti tulen kirjoittamaan vielä tarkemmin oman postauksen. 

Ilolla syksyyn,

-Iida