Olen kuullut olevani rento. Ja taidan ollakin. Minulla on varma ja luonteva olo, se vapauttaa, jolloin en stressaile turhia. Sitä ehtii stressata vielä riittämiin. Työni ja kokemukseni lapsista varmasti vaikuttaa siihen rentouteen myös. Sitä kautta omasin jo valmiiksi kokemusta lastenhoidosta.
Meillä saa tutkia kotia, saa järjestellä tavarat uudelleen, saa maistella kenkiä ja vaunun renkaita. Se ei ole niin justiinsa. Meillä ei tahrat ja sotkut haittaa. Syöminen on ihanaa ja kokonaisvaltaista. Lattialtakin voidaan syödään tippuneet jämät, enkä ole ehdoton. Suosituksia ja sääntöjä on elämä täysi. Tärkeää on tasapaino ja iso kokonaisuus. Taiteilu on ihanaa ja leikki! Hiekan maistaminen ei ole vakavaa, eikä kävyn tai kepin eikä omenapuun alle tippuneen omenan. Ilman vaippaa on parasta viipottaa menemään kotona. Riehuminen ja hupsuttelu sängyllä on parasta. Meidän leluja saa muutkin kuolastaa ja nuoleskella.
Liikkuminen on minulle tärkeää ja äitinä koen tehtäväkseni olla liikkumisen mahdollistaja niin sisällä kuin ulkonakin. Saa kokeilla ja saa kaatua. Saa tehdä havaintoja omista taidoista ja siitä mihin asti ne tänään riittävät. Liikkuminen on asia, joka on työni kautta tullut minulle todella tärkeiksi. Suhtaudun sallivasti ja mahdollistaen, ennemmin kuin kieltäen. Jos jossain ei saa juosta, niin ehkä jossain saa, pitää vain keksiä.
Leikki saa mielestäni näkyä ja kuulua. Saa syntyä sotkua. Saa levittäytyä, saa ideoida ja keksiä. Saa ottaa duplot autoleikkiin ja villieläimet junaleikkiin. Leikkiä ja liikkua voi ulkona ja sisällä. Olen se äiti, jota ei ole sokerista tehty. Olen se äiti, joka menee itsekin hyppimään kuralätäkköön ja tekemään kuperkeikkoja nurmikolle (jos taipuu). Olen äiti, joka rakastaa hassutella ja hömpötellä. Olen se äiti, jota ei haittaa lorutella tai laulaa kotimatkalla.
Minä huomaan olevani myös nipo. Ihan alkuun, pikkuvauva-ajan, olin tiukka hygieniasta, kuljin käsidesi mukana ja desinfioin tutit ja tuttipullot hyvin pitkään. Ruokailussa ei sotkut haittaa, mutta haluan syödä yhdessä ja ilman puhelinta. Kaikkea myös maistetaan. Minulle on tärkeää, että puetaan sävyyn sopivat vaatteet. Ei kuviollista ala-ja yläosaa eikä värikkäitä sukkia. Näin ollen sukkiakin on vain valkoisia, mustia ja harmaita. Tiedän jo nyt, että olen se äiti, jolla on vain tietyt varavaatteet päiväkodissa, jotka sopii kaikkeen. Olen sellainen äiti, joka vaatii siivoamaan. Jos kyläillään, niin siivotaan yhdessä. Kotona lelut laitetaan oikeaan paikkaan yhdessä. Nautin järjestyksestä. Olen tiukka käytöstapojen suhteen. En salli huonoja käytöstapoja ja enkä toisten loukkaamista. Haluan jo nyt opettaa hyviä tapoja ja toisten kanssa olemista.
Toistaiseksi olen myös osoittautunut äidiksi, joka on usein myöhässä ja kaikki tärkeät asiat hoitamatta. Kaikki on aina viime tipassa, kuten päivähoitohakemus. Edelleen hakematta. Olen äiti, joka nauttii makoilusta ja tekemättömyydestä. Olen sellainen äiti, josta on ihana olla kotona tekemättä mitään. Sellainen äiti, joka unohtaa vaipat neuvola käynniltä ja avaimet kotiin. Saa nähdä miten meidän vielä käy! Tulenpa varmasti joskus olemaan todella tyhmä äiti. Olen alkanut jo henkisesti varautumaan.
Viimeisenä, mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä, olen äiti joka rakastaa enemmän kuin mitään koskaan. Niin kuin jokainen äiti.Tahtoo parasta ja tekee kaikkensa!
-Iida
Kuvat// Emiliaksivalokuvaus
6 kommenttia
Ihana teksti, voin samaistua!? Juuri tuollainen äiti haluaisin itsekin olla ja juuri tuollaisen äidin haluaisin itselleni, jos saisin valita. Eemi on onnekas poika.
Siis voi kiitos! Aivan ihana kommentti ❤️
Ennen esikoisen syntymää, en ollut koskaan ollut vastuussa vastasyntyneestä ja se oli asia, joka ensimmäisinä päivinä vähän jännitti. Oli sellainen olo, että ”tää pieni tarttis nyt saada pidettyä ehjänä”. Mutta muuten päivärytmit jne. lastenhoito on tullut luonnostaan ja varmaan kanssa työn takia siinä on ollut erilaista itsevarmuutta, kuin heillä, jotka eivät ole koskaan olleet lasten kanssa tekemisissä.
Mä oon kanssa aika rento mutsi ja aiheesta on luonnos ollut blogissa jo monta viikkoa. Tarttis viimeistellä se. 😀 Meillä saa kiipeillä ja hyppiä, kuinkas muuten ne lapset mitään oppii. 😀
https://naissanelioissa.wordpress.com/
Ihanaa luettavaa kerrassaan! Olispa mullakin ollut tällainen äitikaveri kun lapsoli vielä vauva. Olin itse tosi rento, mutta se oli harvinaista äitien keskuudessa. Jotenkin tuntui että muut olivat tarkempia kaikesta ja siksi ’parempia’ äitejä. Ihan hölmöä! Missä äitien tinder, jossa saa matchata itselleen samanmielistä seuraa ;D
Kiitos! Ja nykyään on äideille tinder, taitaa olla momzie sen sovelluksen nimi, voi löytää samanhekisiä äiti kavereita, kun itse!
Löysin vasta blogisi ja nyt lukenut varmaan tunnin! Tuo teksti oli ihan sitä mitä olisin itsekkin voinut kirjoittaa. Hauska! Ihana blogi,niin aito ja rehellinen.
Tsempit ja voimia arkeen! Itse vastaan pääosin 2lapsen hoidosta,1 ja 3v.