Tapahtui kerran Helsingissä osa 4

308

Tämä tarina on kyllä uskomaton, kun ajattelee, että olen koko elämäni aikana käynyt todella harvoin juhlimassa ulkona. Ja joka kerta on sattunut jotain, jonka takia ei varmasti kannata mennäkkään! Tapaus on sattunut syksyllä 2017, jolloin asuin Helsingin keskustan laitamilla yksiössäni. Olin tutustunut uuteen ystävään, joka oli myös sinkkunainen ja hän juhli usein. Hän pyysi minua mukaansa ja kyseisellä kerralla, kun tämä tapaus sattui, olin lupautunut mukaan.

Istuimme pöydän ääressä juomassa mojitoja lähellä yökerhon sisäänkäyntiä. Jonkin ajan päästä kaksi miestä tuli sisään, joista toisen kanssa katseeni kohtasi ja meillä oli silmäpeliä ihan selkeästi. He kävivät tiskin kautta ja tulivat meidän pöytäämme. Juttelimme siinä todella pitkään  miehen kanssa, mutta selvästi hänen ystävänsä ja minun ystäväni eivät olleet yhtä luotuja toisilleen, jonka takia lähdin ystäväni kanssa tanssimaan.

Eksyn pitkäksi aikaa tästä miehestä, johon olin iskenyt silmäni. Yökerhossa porukka oli alkanut lisääntyä illan edetessä ja liikkuminen oli hankalaa. Törmäsin häneen  uudelleen tiskillä, kun olin hakemassa juomia meille ja juttelimme taas hetken. Tungos ja meteli hieman häiritsivät. Lisäksi oli mentävä etsimään ystävääni jälleen. Vilkuilin miestä vähän väliä katseellani ja näin hänet jonkun toisen naisen kanssa. Huomasin hänen kaverinsa osoittavan myös katseellaan kiinnostusta minua kohti. Vaikutti siltä, että hän oli aiemminkin yrittänyt viestittää kiinnostustaan, mutta olin sivuuttanut sen. Hän ei puhutellut minua jotenkin läheskään samalla tavalla.

En muista mitä kello oli silloin, kun olin päättänyt tehdä lähtöä. Olin ollut paikalla paljon pidempään mitä ylipäätään olin ajatellut olevani. Lähtiessäni törmäsin mieheen. Hän oli silloin yksin, joten pysähdyin hänen kohdalleen. Päätin, että nyt on käytettävä tämä tilaisuus, jonka käyttämättä jättäminen todellakin kaduttaisi. Siinä me katselimme toisiamme, sellainen hölmö hymy yllä ja välillä naurahdin kääntäen katseeni muualle. Poskiani alkoi aina punottaa, kun katsoin pitkään toista silmiin. Oli helpompi kääntää katse, sipaista vähän hiuksia ja katsoa hetken päästä uudelleen, että katsoiko hän vieläkin minua. Hän kysyi lopulta, että lähdettäisiinkö yhtä matkaa. Tiesin mitä hän sillä tarkoitti. En ollut koskaan lähtenyt kenenkään mukaan baarista, enkä olisi nytkään lähdössä. Annoin hänelle numeroni kauppakuittiin kirjoitettuna ja sanoin, että hän voi laittaa viestiä seuraavana päivänä, jos on edelleen kiinnostunut. Sitten minä lähdin.

Seuraavana päivänä, reilusti iltapäivän puolella sain häneltä viestin.

MIES: Moikka. Olisi ollut tosi kiva tutustua suhun enemmän, mutta en voi. Sä oot tapaillut mun veljeä ja se tuntuis jotenkin väärältä.

Mietin silmät pyöreinä, että kukakohan hänen veljensä oikein mahtoi olla.

MINÄ: Kuka sun veli mahtaa olla?

MIES: Olin sen kaa eilen baarissa. Ootte kuulemma käyneet treffeillä.

Hänen sanottuaan sen muistin kyseisen miehen ja meidän treffimme. Sen takia hän oli tuijotellut minua eilen toistuvasti! En yksinkertaisesti ollut muistanut häntä. Hän ei tullut mieleeni, eikä edes näyttänyt tutulta. Eikä alkoholilla nyt olisi pitänyt olla asiana vaikutusta. Siis aivan järkyttävän noloa. Olin aivan huolella yrittänyt iskeä hänen veljeään. Mitä kaikkea hän oli mahtanut ajatella minusta sillä hetkellä! Olin iskenyt silmät mielestäni komeampaan veljeen, enkä noteerannut toista veljestä sen erityisemmin. En oikeasti muistanut yhtään, että olin käynyt hänen kanssaan paristi treffeillä kesällä. Niinpä olin todella nolannut itseni heidän edessä.

MINÄ: No niin ollaankin, en muistanut yhtään. Ymmärrän tosi hyvin sun tilannetta!

Niin minä vastasin hänelle.

Nykyään tilanne naurattaa koomisuudellaan. Eikö tälläistä nyt satu muillekin?

-Iida

KUVAT // Sipriina Saari