Otsikkokin viittaa siihen, ettei imetyksen kanssa mennyt ihan toiveiden mukaan. Raskausaikana, loppuraskaudesta, sain rinnoista lypsettyä muutamia tippoja colostrum maitoa eli ensimaitoa. Ja ajattelin silloin, että jes, vaikuttaa siltä, että jotain näistä rinnoista tulee!
Synnytyksen jälkeen vauva asetettiin heti rinnalle synnytyssalissa. Ja osastolla homma jatkui. Pesimme ihokontaktissa aina kuin mahdollista ja vauva oli usein rinnalla. Hän löysi todella hyvän imuotteen ja imi hurjasti. Sain kätilöiltä todella paljon apua ja tukea imetysosentoihin ja imuotteeseen. Kerroin hyvin avoimesti tubulaarisista rinnoistani ja tarpeestani tuelle. Rinnoista tuli muutamia tippoja ensimaitoa, kun niitä rutisti.
Pidin vauvaa rinnoilla ja vaihdoin rintoja, jotta ne saisivat mahdollisimman paljon stimulointia ja alkaisivat tuottaa enemmän maitoa.
Jo sairaalassa ollessa vauva huusi yöisin todella paljon ja olin aivan poikki. Vauva nukkui vain sylissä. Sairaalasta lähdettyä painoa oli tippunut 3200 grammasta 2970 grammaan, mutta se oli kuulemma normaalia. Kuten sekin, että vauva huutaa yöt ja nukkuu päivät, sillä heillä ei ole vielä mitään rytmiä.
Heti seuraavana päivänä kotiutumisesta Maria Douladousta tuli kotiini antamaan imetysohjausta. Katsoimme vauvan imuotetta kotioloissa ja katsoimme, että vauva myös nielee, eikä vain ime. Maria ihanasti opasti hyviin asentoihin, sillä kotona kaikki oli taas erilaista verrattuna sairaalaan. Mariakin kehotti vaihtamaan rintoja usein imetyksen aikana ja imettämään todella usein, jotta rinnat ymmärtävät alkaa tuottaa enemmän maitoa.
Vauva vain jatkoi huutamistaan. Minäkin itkin. Itkimme molemmat ja ajattelin, etten halua olla äiti, jos se on tälläistä. Pelkäsin jo, että naapurit on pian oven takana valittamassa.
Neuvolan terveydenhoitaja tuli kotiutumis viikolla kotikäynnille. Purskahdin jo ovella itkuun ja sanoin minulla olleen ihan kamalaa. Juttelimme ja kerroin vauvan vain itkevän ja epäileväni, ettei minulta tule maitoa tarpeeksi. Vauva ei ollut kakannut neljään päivään ja pissan mukana oli sakkaa. Terveydenhoitaja punnitsi vauvan ja paino oli laskenut syntymäpainosta yli 10%.
Tuon käynnin jälkeen aloin antaa vauvalle lisämaitoa. Seuraavana päivänä me menimme neuvolaan punnittavaksi ja vuorokaudessa paino oli noussut jo huomattavasti.
Tällä hetkellä vauva saa pullosta korviketta 10 x 50 ml vuorokaudessa. Tämän lisäksi pidän häntä rinnalla, jotta hän saa ne muutamat tipat, jota sieltä tulee. Mutta enemmänkin se on sellainen yhdessäolon hetki, ollaan lähekkäin iho vasten ihoa. Maidolla ei ole kovin iso osuus siinä.
Olin toki varautunut siihen, että minun tubulaarisilla rinnoilla ei välttämättä imetetä, mutta tulihan se silti pettymyksenä, ettei maito noussut. Tai riittänyt. Toisaalta voin sanoa todellakin yrittäneeni.
Raskausaikana kävin neuvolan imetysneuvojalla, joka antoi kattavasti vinkkejä imetykseen ja sen onnistumiseen. Sairaalassa kätilöt opastivat minua imetykseen ja olivat tosi hereillä sen suhteen. Lisäksi imetysohjaaja on käynyt kotona. Sitten olen käynyt imetyksen poliklinikalla sairaalassa tällä viikolla. Olen istunut tuntitolkulla vauva rinnalla ja vaihtanut rintoja useasti, jotta ne saisivat stimulointia, jopa niin kauan, että nännit olivat rikki ja verillä.
Imetyspolilla kätilö sanoi, että on mahdollista, että rintani eivät vain pysty tuottamaan tämän enempää maitoa, tämän hetkinen määrä on niiden maximi. Enempää ei vain tulisi, vaikka miten yrittäisi. Ja ehkä se tosiaan on niin. Silti sitä miettii, että luovutinko liian aikaisin. Moni nimittäin ”luovuttaa” imetyksen suhteen, koska se voi olla erittäin vaikeaa alkuun ja kivuliastakin. Varmasti se vaatii tukea ja yritystä ja sen suhteen imetysohjaaja voi esimerkiksi olla loistava apua tukemaan imetyksen alkua. Myös kuvien Nykymutsin imetyskirjasta saa paljon vertaistukea imetykseen. Se ilmestyi tämä syksynä ja itsekin luin sen raskausaikana. Tukea on myös tarjolla Imetyksen Tuki Ry yhdistykseltä. Jos maitoa vain tulee, ei kannata heti antaa periksi, vaikka allku olisi vaikeaa. Minusta olisi ollut aivan ihana imettää!
Ja asia toki harmittaa. Eikä sitä auta muiden asenteet ja kommentit korvikkeen käytöstä. Joidenkin mielestä tässä mennään sieltä, missä aita on matalin. Minulle on tärkeää, että vauva voi hyvin, nukkuu ja kasvaa. Ihan sama silloin mistä ruoka tulee. Oli aivan hirveää, kun oma vauva itkee nälkää useamman päivän enkä voinut maidollani vastata hänen kysyntäänsä. Lisäksi pulloruokinta mahdollistaa muiden avun vauvanhoidossa paljon paremmin. Ja vapauttaa aikaa, ehdin ehkä ripustaa pyykit tai syödä itse.
Ja ihan yhtä ihana on tuijottaa pulloa imevää vauvaa, joka tuijottaa sinua takaisin pienillä nappisilmillä!
-Iida
Ps. Käy osallistumissa Nykymutsin imetyskirja arvontaan Instagramissani
14 kommenttia
Ei todellakaan kannata jäädä tuohon epäonnistumiseen makaamaan! Toki harmillista, mutta ei lopulta isosti mitään merkitystä lapsen tulevaisuudelle. On paljon muita, merkitseviä asioita. Harmillista siis, mutta ei sen enempää!
Liki 35 vuotta sitten, kun esikoiseni oli n. 4kk ikäinen, mentiin tapaamaan läheisen kaveriperheen uutta vauvaa. Olisikohan hän ollut kolme – neljä viikkoinen. Vauva oli itkeskeleväinen, äiti syötti häntä koko ajan, mutta sekään ei rauhoittanut vauvaa. Heillä oli nukuttu huonosti vauvan itkuisuuden vuoksi koko ajan. Mulle tuli olo, että vauvalla on nälkä ja kysyin, saanko koittaa imettää häntä. Sain luvan; vauva imi ahnaasti ja paljon ja rauhoittui nukkumaan – vasta siinä kohtaa vauvan vanhemmat tajusivat, että vauvalla oli nälkä. Oli ollut koko ajan. Vauvan isä lähti siltä istumalta ostamaan korviketta ja uskon, että heidän vauva-arkensa muuttui kerralla paremmaksi, kun vauva alkoi saada ruokaa.
Kiitos sinulle ihanasta kommentista! Juurikin niin, harmillista, mutta korveke tuskin pilaa vauvaa, ehkä sen voi pilata myöhemmin monella muulla asialla. Ja tässä on juuri huomannut sen, että ruoka saa vauvan tyytyväiseksi ja itsekkin jaksaa silloin aivan toisin!
Näin imetyspettymyksen kokeneena pakko sanoa, että mahdoit tuolla eleelläsi kyllä polkea kyseisen äidin itsetunnon aivan maan rakoon. Tuskin tuon jälkeen hän edes yritti enää imettää ja siirtyivät kokonaan korvikkeeseen, vaikka saattoi olla, ettei kyseisen äidin maito ollut vielä noussut tarpeeksi ja vauva vaan tilasi lisää maitoa. Asia olisi saattanut korjaantua, jos hän olisi jatkanut imetystä. Miltähän sinusta itsestäsi tuntuisi, jos joku imettäisi sinun lastasi noin silloin kun olet itse vasta harjoittelemassa imetystä ja äityittä? Kyllä tarve korvikkeeseen pitäisi aina pohtia yhdessä neuvolan kanssa. Vauvan itkuisuus ei yksistään ole merkki siitä, että maito ei riitä, jos vauva kuitenkin kasvaa normaalisti ja tulee riittävästi pissa- ja kakkavaippoja. Juuri näistä syntyvät tarinat, että ”minulla ei maito vaan riittänyt”. Joskus se todella ei riitä niin kuin tubulaaristen rintojen kanssa asia voi olla, mutta se on aika harvinaista. Saitpa varmasti itsellesi hyvän mielen sillä, että osoitit olevasi hyvä imettäjä, mutta kyseiselle äidille ja vauvalle saatoit tehdä vain haittaa.
Kiitos kommentista, tuskin asia tosiaan on ollut niin yksiselitteinen, kun kommentissa. Ja kommentti oli lähinnä tarkoitettu minun tsempiksi. Asianomaiset varmasti tietävät miten tilanne mennyt. Mukavaa päivää!
Sinä yritit ja vauva ei ollut tyytyväinen, ei kannata tuntea syyllisyyttä. Ei se ole meidän käsissämme aina..
Ymmärrän tunteesi – itsellä myös korviketta käytössä. Sen kanssa vähän kipuillut mutta tiedän yrittäneeni eri asennot jne ettei se siitä ole kiinni.
Tuntuu, että maitoa tulee minulla suht hyvin, mutta poikani on kärsimätön ja alkaa jossain kohtaa potkia ja takoa käsillään, saa siis ns rintaraivarin. Selvästi kuitenkin nälkä on tuossa vaiheessa vielä.
Teen siten että ensin imetän niin kauan kun poika jaksaa ja annan sen jälkeen korviketta. Sen lisäksi pumppaan sähköpumpulla ja annnan omaa maitoa.
Vietimme pari ekaa viikkoa teho-osastolla ja vauva sai heti alkuun maitoa nenä-mahaletkun ja tuttipullon kautta, tällä lienee vaikutusta. Olen tyytyväinen että maito ylipäänsä nousi. Silti välillä olo että korvikkeen antamista pitää perustella ja puolustella. Se taitaa olla kuitenkin enemmän oman pään sisällä..
Tärkeintä on terve ja hyvinvoiva vauva ruokkimistavasta riippumatta <3
Onnea 🙂
Kiitos, kun kommentoit. Juurikin niin, tärkeintä, että vauva voi hyvin! Mutta itsellä on jotenkin kova selittelyn tarve korvikkeella, erityisesti julkisilla paikoilla, tuntuu, että ihmiset paheksuu, vaikka kyse on oman pään sisällä olevasta asiasta!
Pääasia, että vauva saa ruokaa <3
Samaa mieltä! Vauva muuttui heti, kun aloin antaa korviketta. Itkua olisi ollut hirveä kuunnella yhtään enempää.
Facebookissa on ryhmä Imetyspettymys, liity ihmeessä jos kiinnostaa.. Sieltä saa ihanaa vertaistukea saman kokeneilta. Minulla on nyt 2,5 vuotias poika joka syntyi keskosena minun raskausmyrkytyksen vuoksi. Poika oli 3 vkoa sairaalassa jona aikana yritin pumpata mutta sitten sairastuin itse niin pahasti etten enää jaksanut pumppausrumbaa joten poika totutettiin korvikkeeseen. Asia oli minulle todella vaikea hyväksyä, itkin asiaa pitkään ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.. Sairastuin loppujen lopuksi masennukseen ja kävin keskustelemassa neuvolapsykologin kanssa joka auttoi minua! Nyt odotan toista lastani ja toki haluan imettää, jos se vain onnistuu, mutta nyt osaan myös olla armollisempi itselleni. Tsemppiä vauva-arkeen! ️
Kiitos vinkistä! On ihmeellistä, miten imetyksen ottaa niin voimakkaasti, vaikkei sinunkaan tapauksessa asia ollut ns. sinun käsissäsi. Toivotaan, että seuraavan lapsen kanssa saat positiivisen kokemuksen oli tapa mikä vain! Ja isosti onnea <3
Sinä yritit parhaasi, eikä asiasta kannata potea syyllisyyttä. Asiat ei aina mene kuten toivoisi. Kuitenkin lapsesi saa ravintoa ja läheisyyttä, kun syö sylissäsi, vaikka sitten pulosta. Se on tärkeintä. Olet kaikin tavoin hänelle paras mahdollinen äiti!
Ihanasti sanottu, kiitos siitä <3 kaikki tsemppi tuntuu niin hyvältä!
Hei! Mulla on takana sama kokemus kuin sinulla jokaisen lapseni kohdalla, minulla on myös rintojen kehityshäiriö. En tiennyt asiasta esikoisen kanssa ja kyllä itkin kun kaikkeni yritin eikä maito vain riittänyt. Myöhemmin sain tietoa rintojen kehityshäiriöstä mutta silti joka kerta maidon riittämättömyys on ollut pettymys. Onneksi on korvike ja terveitä lapsia sen avulla on kasvanut:) annoin viimeisellä kerralla palautetta synnytyssairaalaan, että he voisivat etsiä tietoa rintojen kehityshäiriöstä ja rohkeasti auttaa ja kannustaa tuoreita äitejä, jotka kamppailevat sen asian vuoksi maidon riittämättömyyden kanssa! Ihanaa kesän odotusta sinulle!
Voi ei! Ihan sama tunne itsellä, että alan henkilöillä ei ole riittävästi tietämystä asiasta. Pettymys voi olla tosi kova ja itse näin jälkikäteen koettuna koin ettei minua kuultu ollenkaan vaikka pyysin sairaalassa vauvalle lisämaitoa, kun minulta ei tullut mitään. En saanut. Lopulta paino laski niin, että jouduimme tiheään käydä painokontrolleissa ja vauva itki nälkää.