Miltä äidiksi tuleminen tuntui?

Jos raskausaikana olostaan valittaa, saa useita kommentteja tähän tyyliin: ”No paras palkinto on edessä”. Aika moneen kertaan tuli pyöriteltyä silmiä, että just joo. Selvästi jotain upeaa, ihanaa, maailmaa mullistavaa ja suurinta rakkautta oli tulossa. Ja yleisen mielipiteen mukaan kaikki kärsimys on tuon tunteen arvoista. Sitä on aivan mahdotonta samaistua tuohon tunteeseen, ennen kuin se todella tapahtuu itselle.

Minä sain onnekseni kokea rakastumisen omaan lapseeni ihan välittömästi. Ainahan sekään ei ole itsestään selvyys ja toisilta se vie aikaa. Joka päivä rakastun tuohon tuhisijaan vain enemmän. En tiennyt, että jotain tälläistä tunnetta on edes olemassa ja sen tunteen kuvailu on oikeastaan ihan mahdotonta. Se on jotain niin ihanaa ja suurta, ettei sanat vain riitä sitä kertomaan ja välittämään sitä tunnetta. 

Ensimmäiset päivät tuli vain itkettyä sitä, että oma lapsi on niin ihana. Nyt onneksi hormonit ovat alkaneet tasaantua ja ihan joka kerta lasta tuijottaessa ei tarvitse itkeä.  Mutta häntä on ihana katsoa, erityisesti silloin, kun hän katsoo takaisin suoraan silmiini. Silloin vain koko kehon valtaa lämmin tunne siitä rakkaudesta tuota pientä kohtaan. 

Kun tuo pieni ihminen nukahtaa rintaani vasten, tajuan, että minä olen hänen maailmansa. Minä olen hänen äiti, oma äiti ja minun tehtäväni on pitää hänestä huolta. Hän, tuo pieni ihminen, joka nukkuu minua vasten, on minun maailmani. Hän luottaa minun huolenpitooni ja minä haluan olla hänen arvoinen. Haluan huolehtia hänestä parhaani mukaan. Haluan olla hänen turvansa, turvata hänen elämänsä. 

Äidiksi tuleminen on todella vastuullista, mielettömän suuri tehtävä. Jotain aivan pientä tarvitsee sinua suuremmin kuin kukaan ja tuolle pienelle sinä olet elinehto. Ja muuttaahan se todella koko elämän. Minun elämäni on muutamassa viikossa muuttunut täysin. Ja enemmän mitä osasin raskaana ollessani ajatella. Tuo vastuu on niin suuri, että se ei ole myöskään helppoa. Senkin olen jo lyhessä ajassa huomannut. Elämässäni on valtavan paljon enemmän huolta kuin ennen, paljon enemmän väsymystä kuin ennen, paljon ennemmän vastuuta kuin ennen ja paljon enemmän rakkautta, niin paljon, etten tiennyt sellaista rakkautta olevan olemassa.

-Iida