Viikon 31 kohokohdat

MAANANTAI 27.7.

Maanataina ohjelmassa oli rauhallista aamupalaa sohvalla istuen. Taapero järjesti tuona rauhan hetkenä kotia uuteen uskoon. Mutta olen olen kehittynyt hyväksi siinä, että katson vain sinne, missä epäjärjestys ei vallitse ja kuvittelen syöväni kaikessa rauhassa. Se onnistui! Ja sen jälkeen taapero sai haluamansa, eli kakkuja hiekkalaatikolla.

Iltapäivällä lähdimme ruokakauppaan rattailla ja oven mentyä kiinni tajusin avaimen jääneen sisäpuolelle. Soittelin kauppareissulta sitten äidilleni, josko hän ystävällisesti toisi avaimen. Hänelläpä olikin juuri vieraita, joten saimme odotella hetken hiekkalaatikolla, ennen kuin päästiin sisälle.

TIISTAI 28.7.

Tänään minulla oli töitä aamupäivällä. Kuvasin ystäväni kanssa tulevan kaupallisen yhteistyöni sisältöä. Vein aamulla Eemin pikkusiskolleni hoitoon ja suuntasin siitä Helsinkiin. Kuvailujen lomassa poikkesin Teemu Auran Pullabiilille, joka on ollut haaveenani koko kesän! Kyseessä on siis suolaisia ja makeita herkkuja myyvä auto, joka kiertää ympäri Helsinkiä ollen aina yhden päivän tietyssä paikassa ja seuraavana päivänä taas toisaalla. Auto itsessään on niin suloinen, että halusin päästä osaksi tätä somehypetystä!

Menin hakemaan Eemiä siskoltani ja jäimme vielä hetkeksi ihastelemaan kasvaneita kissanpentuja. Eemillä oli mennyt todella hyvin ja hän oli ollut tosi onneissaan kissoista ja hoitanut niitä hellästi. Eläinvauvat ovat niin söpöjä ja olisin voinut katsella nukkuvia kissoja ikuisuuden!

Iltapäivällä lähdimme uimahalliin uimaan. Kyseessä oli jo kolmas kerta ja hitsit, että meni hienosti. Joka kerta Eemi on edellistään rohkeampi. Uimahallin pukkarissa söimme iltapalaa ja puin Eemille jo valmiiksi yökkärin päälle. Kotona sai suunnata suorana sänkyyn.

KESKIVIIKKO 29.7.

Teimme makaroonilaatikkoa ja pakkasimme sen auton kyytiin. Lähdimme ystävien luokse syömään päivällistä. He tulivat töistä ja päiväkodista juuri, joten oli kiva, kun ruoka oli valmista. Matkalla oli aivan pakko poiketa yhdessä suosikkikahvilassani Cafe Makiatassa. Heillä on todella hyviä maidottomia ja gluteenittomia pullia ja paljon gluteenittomia kakkuja sekä vohveleita normaalien kahvilatuotteiden rinnalla. Ostin monenlaista herkkua, sillä päätin viedä pari kakkupalaa myös juuri vauvan saaneen ystäväni oven taakse.  Hän ilahtui suunnattomasti ja minulle itsellenikin tuli todella hyvä mieli. Viimeisneä ajoimme vielä äidilleni ja veimme hänelle pullaa ja kakkua.

Siinä vitsailin, että Eemiä saa kyllä tulla nukuttamaan ja niinpä sain vielä äitini meille illaksi. Hän laittoi Eemiä nukkumaan ja minä siivosin keittiön sillä aikaa. Voisin todella hyvin laittaa aina itse Eemin unille, mutta on aivan ihanaa, jos äitini välillä tulee sen tekemään. Se vapauttaa illasta todella paljon aikaa. Usein vasta Eemin nukahdettua pääsen siivoamaan ja nyt ehdin tehdä sen nukutuksen aikana.Parasta!

TORSTAI  30.7.

Torstaina siivottiin koti ja käytiin ostamassa kukkia maljakkoon. Minulla ei ollut ollut kukkia yli viikkoon ja miten ihanalta ne nyt tuntuivatkaan siinä olohuoneen pöydälle! Kaunis valkoinen hortensia ja eucalyptus antoivat kodille ilmettä. Muistin taas miten orpoa ja ankeaa on, kun ei ole kukkia. Kukat jotenkin täydentävät kodin ja antavat sen kuuluisan viimeisen silauksen. Siivoaminen oli niin raskasta, että Eemi nukahti syliini päiväunille. Tavallaan olisin voinut siirtää hänet, mutta en tehnyt sitä. Istuin tunnin sohvalla hänen kanssaan. Jos jotain vauvavuodelta kadun, on se juuri näiden hetkien väheksyminen. Joskus kun tärkein tehtävä oli pidellä nukkuvaa vauvaa sylissä, tuntui se rasittavalta. Oli sata hommaa tehtävänä. Mutta nyt se on vain muisto. Jos saisin vielä toisen lapsen, istuisin enemmän ja siivoisin vähemmän.

Iltapäiväksi menimme mummilaan leikkimään, jotta emme sotkisi omaa juuri siivottua kotia. Hirmu kätevää!  Oikeasti se oli vain puoli syytä vierailulle. Olimme seuraavana aamuna lähdössä Tampereelle koko viikonlopuksi. Mummilla oli Eemiä jo etukäteen ikävä, joten menimme kyläilemään ennen reissua.

PERJANTAI 31.7.

Aamulla pakkasin viikonlopun varusteita Tampereelle ja kirosin, etten ollut tehnyt sitä edellisenä iltana. Illalla ajattelin, että ehdin vielä aamullakin. No ehdin, mutta lähdimme matkaan hieman aiottua myöhemmin. On se lähteminen aina tosi työlästä. Ja miksi ei vain voi pakata kaikkea yhteen isoon kassiin! Nauroin itsekseni näkyä, kun olin ladonnut kaikki kassit ja nyssäkät rattaiden kyytiin ja potan vielä päällimmäiseksi kasan päälle. Olisiko vähän helpompi yhdellä kassilla!

Tampereella tapasimme ystäväni, jonka kanssa vietimme päivää. Viime vuonna meillä oli samanlainen päivä yhdessä ja sanoinkin ystävälleni, että tästä voisi tulla vuosittainen tapa.

LAUANTAI 1.8.

Elokuu vaihtui Tampereella todella aurinkoisissa, jopa helteisissä tunnelmissa. Vietettiin Eemin kanssa ihanaa päivää ja olimme sopineet ystäväperheen kanssa treffit Koiramäen puistoon. Se olikin aivan ihana paikka ja siitä jäi todella hyvä mieli. Eemi nyt riemuitsi nähdessään ystävänsä Aavan, heillä kahdella synkkaa. He kulkevat toistensa perässä ja keksivät kyllä ihan kaikki ne jutut, joista äidit ei ole samaa mieltä. Poikkesin myös Ratinassa Into Lastenvaatekirppiksen avajaisissa, kun se siirtyi Koskikeskuksesta Ratinaan. Muutama vaate tarttui mukaan Eemille.

Päivä oli ollut selkeästi todella raskas Eemille. Reissaaminen on tavallaan todella kivaa ja itsellekin vaihtelua siihen omaan arkeen, mutta myös todella rankkaa. Menossa arjen rytmi ei pysy, päiväunet ja ruoka-ajat saattavat olla jotain muuta kuin normaalisti ja heti se heijastuu taaperon käytökseen. Päivä vielä menee, mutta kaksi tai kolme onkin jo oma juttu. Muutamat uhmaraivarit lauantain saldona, että ei sen enempää! ja Väsymyshuutoa Kauppahallissa! Ja eikös minulla alkanut menkat yötä vasten. En ollut ottanut yhtään sidettä mukaan, joten jouduin hädässä turvautumaan Eemin vaippoihin.  Naurulta ei ollut tulla loppua.

SUNNUNTAI 2.8.

Aamulla paistoi aurinko ja saatiin syödä aamupalaa omenapuiden alla upealla säällä. Hetki oli aivan ihana. Ja nauratti toki nämä kaksi ystävystä, jotka seuraavat toinen toisiaan. Yhdessä oltiin kuin mikäkin ankkalauma! Aika pian aamupalan jälkeen alkoikin aivan hirveä sade ja eihän me oltu siihenkään varauduttu. Oli vetästävä Eemin rattaiden sadesuoja päälle ja juostava Tigeriin ostamaan sateenvarjoja. Nauratti taas, että olen minäkin aika näky Tampereen kaduilla! Vaipat jalassa, lahkeelliset alushousut, jotta reidet ei hinkkaa ja rattaiden sadesuoja päällä, että ei ihme, että olen sinkku!

Ajoimme ennen lähtöä Mini Panda kirpputorille. Se oli todella iso ja siisti kirpputori, mutta juuri mitään ei meille nyt löytynyt. Kirppiskäynnin yhteydessä kuitenkin oli pakko vaihtaa kastuneet vaatteet ja syötävä, jotta päästiin ajomatkalle kotiin.

Ajoimme Tampereelta suoraan mummille ja Eemi menikin heti mummin viereen sohvalle istumaan. Ihanaa, kun Eemin ja mummin suhde on syventynyt kesän aikana. Aiemmin hän ei jättänyt minua sekunniksikaan, mutta nyt voi olla jo hetkiä ilman äidin läsnäoloa samassa huoneessa.

Illalla kotona Eemi nukahti ennätyksellisesti muutamassa minuutissa. Vaikka olikin nukkunut päiväunet rattaissa ja koko matkan autossa, mutta reissaaminen väsyttää.  Olen käynyt nyt lähiaikoina Eemin kanssa kahdesti Tampereella, Hämeenlinnassa, Naantalissa ja Turussa ja on todettava, että hän on kyllä tosi kiva matkakaveri. Hän ei nykyään huuda automatkoja, vaan lukee itsekseen kirjoja, leikkii autoilla tai nukkuu. Oikeastaan hän nukkuu lähes aina autossa. Hän tekee kyllä minun ajamisestani helppoa. Kiva vastedeskin lähteä reissuun yhdessä!

Ihana viikko takana ja edessä tämän kesän viimeinen lomaviikko!

-Iida