Home » viikonloppu syndrooma

viikonloppu syndrooma

by Iida Åfeldt

Viikonloppu takana päin! Itselleni tyypilliseen tapaan viikonloppu meni rauhallisesti tehden niitä asioita, joista tykkään, eli ystäviä, ruokaa, leipomista, kuntosalia ja ulkoilua. Olo on levollinen. Erityisesti tämän päivän auringonpaiste valaisi mieltä valtavasti, sillä minuun sää vaikuttaa todella paljon.  Kaikesta tästä huolimatta huokaisin helpotuksesta, kun hyvä ystäväni tuli yökylään lauantaina. Minun ei tarvinnut olla yksin! Miksi yksin oleminen viikonloppuna on niin vaikeaa? Enkä ole koskaan yksin yksin koko viikonloppua, vaan aina sinne jotain sosiaalista mahtuu. Siltikin nukahtaminen yksin, kun muu maailma juhlii, tuntuu surkealta. 

Viikonloppuna yksin oleminen on vaikeaa, vaikkei se arjessa muuten näyttäytyisi. Jos kyseessä olisi tiistai-ilta, kärvistelisinkö saman ongelman kanssa? No en todellakaan. Arkena menen tyytyväisenä nukkumaan ja mieluusti ajoissa, sillä haluan hyvin nukutut unet ja olla skarppina töissä. Lauantaina nukkumaan meneminen iltakymmenen jälkeen on enemmänkin noloa, mutta tiistaina ihailtavaa.

Oman lisän tähän tuo some. Tiistai-iltana, kun katsot tuntemiesi ihmisten, tietämiesi ihmisten ja täysin tuntemattomien snäppejä, instastoreja, intafeediä tai facebookkia, huomaat heidän viihtyvän kotona. Näet kuvia iltapuuroista, takkatulesta ja ehkä villasukista. Itse tunnen tuolloin yhteen kuuluvuuden tunnetta, eli perjaatteessa jollain tapaa samaistun somessa seuraamieni ihmisten elämään. Arkeen kuuluu kotona olo.

Viikonloppuihin taas kuuluu sosiaalisuus ja juhliminen. Kun on sinkku, vähän jo odotetaan, että juhlit perjantaista sunnuntaihin. Viikonloppuna on väärin olla kotona yksin, kotona ovat vain perheelliset. Viikonloppu iltoina, kun katsot ihmisten somekanavia, tunnet itseni todella yksinäiseksi. Olet kotona ja KAIKKI muut ystävät ja läheiset ja puolitutut ovat ulkona. He ovat osa sosiaalista tapahtumaa ja pitämässä hauskaa. Heillä on aiheitta mistä somettaa. He tallettavat illan parhaat hetket someen. Ja se saa sinulle aikaan ulkopuolisuuden tunteen. Tavallaan pitäisi itsekin olla menossa, mutta olet kotona. Olet erilainen, ehkä jopa outo. Some tuntuu pahentavan yksinäisyyttä juurikin viikonloppuisin. Homma toistuu syndrooman lailla joka viikonloppu. 

21231150_1935635476679591_1509663476732507892_n.jpg

 

 

 

Toisaalta tänä viikonloppuna mietin asiaa vähän enemmän. Haluaisinko, että viikonloppuni olisi yötä myöten täynnä ohjelmaa? Haluaisinko olla viettämässä lauantai-iltaani juhlissa, jossa tuttuni on, olisiko minulla mukavaa? Ja vastaus on se, että en edes haluaisi olla missään. Se mitä viikonlopulta haluan, on levätä ja nukkua. En ole koskaan erityisemmin nauttinut alkoholista ja baareista yhdistelmänä. Pahempaa on ehkä tunne, että jää jonkin ulkopuolelle, eikä koe yhteenkuuluvuutta. Toisaalta me kaikki osaltamme kuvaamme someen tapahtumia, jotka ajattelemme hienoiksi, otamme kuvia, joidenka ajattelemme saavan tykkäyksiä. Voimme kuvata iltaamme ystävän tupareilta, josta muu maailma saa käsityksen, että meillä on hauskaa. Todellinen tunnetila voi ollakin aivan muu. Somessa on ne elämän ”highlight” -hetket. Todellisuus voi kuitenkin olla muuta. Ehkä juhlissa ei ole hauskaa, mutta on otettava yksi pakollinen some -kuva.

Jos muiden viikonlopunviettoa seuratessa tulee fiilis, että halaut itsekin enemmän menoa elämääsi, niin silloin todellakin kannattaa lähteä sosiaalisoimaan! Mutta siitä, että viettää iltansa ennemmin kotona, ei tarvitse tuntea huonoa fiilistä. Somesta saa helposti käsityksen, että sinunkin pitäisi, kun muutkin, mutta sinun ei pidä mitään mitä et halua. Ja parastahan olisi olla katsomatta somea viikonloppu iltoina, heh!

Ihanaa alkavaa viikkoa ja ensi viikonloppua odotellessa!

-Iida

21231208_1935634950012977_6907636168055722133_n.jpg

 

5 kommenttia

pihlla 17.10.2017 - 15:02

Mie löysin siun blogiin muistaakseni perjantaina. Luin siun postaukset blogin alkuun asti, tänään viimeiset.

Ihana blogi, ihana fiilis, ihana sinä.

Kirjoitat hyvin. Jään seuraamaan!

Vastaa
Iidaafel 18.10.2017 - 03:45

Aivan mahtavaa kuulla, kiitos paljon!! 

Vastaa
Nure 17.10.2017 - 21:56

Ei millään pahalla, mutta miten voi olla, että syntyperäinen suomalainen kirjoittaa niin huonoa kieltä? Mulla aina tuo ”perjaatteessa” sattuu silmiin, puhumattakaan noin miljoonasta yhdyssanavirheestä. Olen itse ulkomaalainen, mutta kirjoitan paljon parempaa suomen kieltä.

Vastaa
Iidaafel 18.10.2017 - 03:47

Hyvä huomio. Mulla on vaikea dysleksia, joka varmasti näkyy. Hienoa, että sinulta kirjoittaminen sujuu ongelmitta!

Vastaa
Vierailija 25.10.2017 - 13:57

Moikka Iida,
Eksyin blogiisi edellispäivänä, ja olen lukenut lähes kaikki postauksesi – täällä on ihana lempeän onnellinen tunnelma, kiitos blogista! Erityisesti ihailen rohkeuttasi puhua henkilökohtaisista asioista, ja se on selvästi auttanut monia.

Mielestäni ulkonäön kommentointi on aika epärelevanttia elämässä, mutta haluan nyt silti sanoa tämän. Olet mielestäni kaunein mimmi jota olen nähnyt missään pitkiin aikoihin, suorastaan käsittämättömän kaunis. Toivottavasti huomaat sen upeuden itsekin – kivaa keskiviikkoa sinne! 🙂

Vastaa

kommentoi postausta