Pesen farkkuja aika harvoin, mutta aina en uskaltaisi pestä silloinkaan kun pitäisi. Pelkään nimittäin, ettei ne sen jälkeen mahdukkaan jalkaan.
Pesun jälkeen farkut on tiukat ja ahtaat. Ja aivan liian monta kertaa vedän housuja ylös vyölenkeistä. Se on niin tuomittu virhe ja aina vaan toistan sitä. Kun housut saa jalkaan, pullahtaa vatsamakkarat vyötärökaistaleen päälle kuin tyhjästä. Pahinta mitä tiedän on vastapestytyt farkut ja työpäivä. Työssäni vielä ulkoillaan paljon ja jos kireiden farkkujen päälle vetää ulkohousut, niin on varmaa, ettei saa enää itseään ylös hiukkalaatikon reunalta, jos sinne on kerran istahtanut.
Farkkujen pesu ja päälle ahtaminen ei tosiaankaan ole mitään imartelevaa puuhaa. Vyölenksujen jälkeen repeevät farkut haarovälistä. Vaikka minkä tekisi, jalkani hinkkaavat toisiaan ja farkut kuluvat. Hyvät farkut ei ole kohdallani luottoystävä. Ne pettävät vähän liian usein.
Tämän takia kaikkein mieluiten käytän treenitrikoita tai niitä kuuluisan kamalia legginssejä, jotka ovat ihan lempivaatteeni. Ne eivät kuulemma ole housut ja karkoittavat viimeisetkin miehet. Mutta olen tullut siihen pisteeseen lähestyessäni 25 ikävuotta, että en välitä. Olen mukavuudenhaluisempi kuin koskaan. Enää vain muistelen niitä aikoja työssäni, jolloin legginssit ja marimekon raitapaidat eivät vielä kuuluneet vaatekaappiini. Silloin olin aika tarkka siitä, mikä koko vaatteen lapussa luki. Mitä pienempi koko, sen parempi. Mitä tiukempi, sen parempi.
Minun kaapissani ei enää välitetä koosta. Vaatteiden pitää olla mukavat. On ihanaa, että tuulitakin alle mahtuu fleece-takki ja fleecen alle pari pitkähihaista, jos tarve. Housuissa pitää päästä kyykkyyn ja ylös. Koko riippuu niin paljon vaatteen merkistä. Ja nykyään tuntuu, että vaatteet vain pienevät. Mikä ennen oli 38, on nyt 42. Mikä ennen oli M, on nykyään XL.
Ja näin tapahtui minulle juuri, kun huomasin ”luotto” farkkujeni kuluneen loppuun haaroista. Ne olivat Leviksen Skinny -farkut kokoa 28. Uudet farkut olivat samaa mallia, mutta kahta kokoa suuremmat. Ja haluaisin niin väittää, etten ole lihonnut. Farkut ovat vain pienentyneet.
Toki se välillä harmittaa. Harvoinpa se tuntuu mukavalta, että joudut ostamaan suurempia vaatteita kuin ennen, vaikket ole itse suurentunut mihinkään suuntaan. Vaatteet vain ovat pienentyneet. Yritä tätä sitten vielä selittää jollekin, niin saat varmat naurut.
Tiukoissa vaatteissa eläminen on vielä kurjempaa ja silloin tuntuu, että on koko ajan vahtaamassa omaa ulkonäköään ja ajatukset pyörivät oman kehon ympärillä. Löysemmissä vaatteissa on rennompaa, kun ei tarvitse stressata katsooko joku vatsaani, kun sitä on mahdotonta edes nähdä. Tiukat farkut riisuessa, katoavat myös makkarat!
Onko sinun mielestäsi vaattekoot pienentyneet?
-Iida
26 kommenttia
Olen niin samaa mieltä kanssasi! Vaatteiden kuuluu istua kunnolla ja olon tuntua niissä mukavalta! Välillä on silti hankala saada itseään uskomaan, että se seuraava koko tai jopa kaksi kokoa isompi vaate saattaisi tuntua ja jopa näyttää paremmalta. Jotenkin kauheaa, että meidät on niin aivopesty, etteä kokojen ajattelu jo saa välillä ahdistumaan!
Mutta tosiaan, kävin itse ostamassa samanlaisen paidan, jonka ostin vuosi sitten. Nyt kokolappu oli XL M koon sijaan, ja kotona tekemäni vertailun perusteella paidat ovat melkein samankokoiset XL ainoastaan 1,5cm pidempi…
Niin tiedän tunteen! Mielellään ottaisi pienemmän koon, vaikka seuraava olisi sopivampi. Koko määrittää jotenkin myös sitä, oletko hoikka, normaali vai iso saati extraiso.
ja saman oon havainnu kun sä, juurikin 1cm saattaa olla kokojen erona. Aika hurjaa.
Olisin voinut kirjoittaa tän tekstin!! Tänään viimeks mietin töissä miksi ihmeessä menin pesemään farkut.. kaipasin turvallisia, helppoja, mukavia luottoleggareita :’D Varsinkin housuissa olen valinnut parikin kokoa isommat kuin pari vuotta sitten, mukavuuden takia. En enää välitä mitä kokolapussa lukee, eihän sitä näe kukaan muu kuin minä ja ehkä poikaystävä 😀
Mukavuus edelle mennään! Ja niin totta mitä sanot, kokoa ei kukaan tiedä ja mitä väliä, jos vaate näyttää hyvältä ja siinä on hyvä olla!
Mä leikkaan joka tapauksessa aina kaikki laput – siis myös kokolapun – pois, sillä ne hiertää mun prinsessahipiää (hehe). Farkkuja en ole käyttänyt kuin pakon edessä moneen vuoteen, sillä ne on mun mielestä saatanasta ja ehkä epämukavin vaatekappale, mitä on koskaan ihmiskunnassa keksitty.
Farkkujen asemesta käytän juurikin niitä kirottuja legginssejä tai sukkahousuja, ja pitkiä paitoja (tunikoita! argh!), hameita tai mekkoja vuoden ympäri. Ostan joskus L-kokoa, joskus XL:ää. Ei häiritse, kunhan tuntuu mukavalta eikä kiristä mistään.
Teen kyllä samaa, eli leikkaan laput. Ne kutittaa vaan. Varsinkin sellaset pitkät ja lerpattavat laput vaikka alushousuissa, hirveet!
Mulla on täysin samanlainen vaatekattaus! Sukkiksia ja legginssejä, farkut vaan kun on pakko!
Olenko sitten jo niin vanha (37v), että en välitä enää pätkääkään, mitä kokolapuissa lukee. 🙂
Ostin viikonloppuna XXL:stä kaksi vaatetta: villapaidan kokoa M sekä parkatakin kokoa 44. Molemmat olivat mukavan tuntuisia päällä.
Farkut hankautuvat rikki haaroista, koska ovat ohuet ja huonolaatuiset. Tosi vaikea löytää istuvia, kohtuuhintaisia ja riittävän paksuja/laadukkaita farkkuja.
Samaa mieltä, paksujen ja laadukkaisen farkkujen löytäminen on vaikeaa. Ja vielä sellaisten, että ne tuntuu mukavilta ja parhaassa tapauksessa istuu. Haarat menee kyllä ohuissa farkuissa todella nopeasti puhki.
Todellakin piina!!! Vihaan sitä hommaa. Sen takia nytkin ostin samat, mutta isommat. Vuoden ne yleensä kestää ennen kun menevät haaroista rikki ja olis uusien aika.
Tähän on kommentoitava tämän toisen ääripään tuskat. Suomessa naisvaatekoot ovat muuta maailmaa isompia ja pienet naiset eivät vaatteita siksi kotimaastaan edes löydä. Voin vain haaveilla esimerkiksi Marimekon vaatteista, koska näitä ei koossani edes valmisteta. Älkää siis harmitella mitä lapussa lukee, kunhan sopivia vaatteita on valikoimassa! Terv. Sukuvikapienyys
Joo sama! Marimekon vaatteet on aivan liian isoja, samoin monen muun kotimaisen brändin (R/H, Samuji) – pitäisi olla vähintään 170cm ettei näyttäisi lapselta vanhempien vaatekaapilla etenkin mekoissa ja housuissa.
Mä rakastaisin Marimekon paitoja ja mekkoja, mut oon kanssa kokoa 32-34 ja turha toivo. Yksi vanha pallopaita mulla on, S-kokoa kaiketi ja sitä käytän. Sen jotenkin kuuluu olla isohko. Mutta josku
Lähtipäs kivasti kesken… mutta siis joskus mulla oli raitapaitojakin, ja teininä ne jotenkin oli kivoja tiukkojen farkkujen parina. Jossain kohtaa kuitenkin alkoi se liika löysyys ärsyttää. Ei kaikkien vaatteiden tosiaankaan tarvitse tiukkoja olla. Mutta ois kiva kun paitaan ei hukkuisi. Sitten sitä näyttää vielä pienemmältä!
Itekkin oon huomannut, ettei pidä paikkansa kotimaisten merkkien kohdalla!
Mulla on juuri päinvastainen kokemus noista vaatekokojen muuttumisesta, tosin vertailukohtaa on pidemmällä aikavälillä: olen nykyvaatteissa noin kokoa 34 ja mun äitini 80-luvulla ostama hame kokoa 38 menee mulle juuri ja juuri. Samoin mun yksi onlyn mekko kokoa 36 jostain vuodelta 2000 olisi tänä päivänä kokoa 34 tai jopa 32. Ostelen tosi harvoin uusia vaatteita, joten olen aika pihalla näistä nopeasti tapahtuvista muutoksista. 🙂
Itsellä sama juttu. Yhdet lempparifarkut on kokoa 28 ja menin ostamaan samanlaiset mutta eri värissä niin koko olikin 30.
Kieltämättä itselle tulee aina morkkis ja yritän vältellä herkkuja ja tarkkailen ruokavaliota.
Niin tiedän tunteen! Aina se morkkis vaan sieltä tulee. Tsemppiä!
Siivoilin juuri vaatehuoneen perimmäisiä nurkkia ja vastaan tuli 10 vuotta vanha laskettelutakki koossa 36. Olin edellistalvena ostanut saman merkin laskettelutakin koossa 44 ja hieman pisti löytö puistattamaan, että näinkö paljon sitä olen kymmenessä vuodessa miltein huomaamattani lihonut. Kiskaisin vanhan takin päälleni ja kappas, vetoketjukin meni kiinni. Toki takki oli nyt mallia makkarankuori, mutta luonnollisesti 16-vuotiaan ja 26-vuotiaan vartalonmallikin on hieman eri. Kokoa isompi (38) olisi ollut jo ihan hyvän kokoinen ja kahta kokoa isompaan (40) olisi mahtunut jo paksumpaa fleecekerrosta alle. Vaan viime vuonna takkiostoksilla ei olisi koossa 40 ollut saumoja saada edes vetoketjua kiinni.
Minulla on ollut paljon ongelmia farkkujen kanssa. Tiedän toki että olen mennyt vähän ylös painossa, mutta en paljoa. Nykyään en saa melkein mitään farkkuja päälle ja jos ne eivät ole stretsiä on minun edes turha toivo kokeilla niitä.
Kireiden farkkujen kanssa on tuskallista olla ja odotan eniten kotiin pääsyä että saan housut pois, mutta se tunne kun aina on käyttänyt S kokoa ja yhtäkkiä L koko olisi mukava pällä, tunnen jättiläiseksi kun ostan sen kokoiset. Ei pitäisi välittää minkä kokoiset muut ovat jne. mutta nykymaailmassa se ei ole mikään helppo asia.
Samalla voin jostain liikkeestä ostaa XS kokoisen vaatteen ja L kokoisen vaatteen jostain muualta. Eikö kaikissa likkeissä koot voisi vastata samaa että oikeasti tietäisi mitä kokoa pitäisi ostaa?
Tästä voi vaan todeta, että koot on ihan sekaisin 🙂 Ärsyttää mua ainakin se, että joka kaupassa aina sovitettava, ei voi luottaa, että vaate mahtuu päälle!
Itse olen myös ihan fleece -takkien ystävä, ne ovat niin parhaita ulkoiluun takin alle tai muuten vaan sellaisenaan 🙂 Ajattelin joskus, että en ikinä osta fleecejä, yök. Mutta kappas, ikää alkoi tulla niin fleecehän se sieltä kaapista löytyi 😉
Noin mullekin just kävi 🙂 Fleecen ja monen muun kanssa, mutta ihan lemppari töissä ja vapaalla!
Farkkushoppailu on kamalinta mitä tiedän, just mainitsemistasi ja kommentteissa spekuloiduista syistä! Yritin koko syksyn etsiä kivoja (en edes täydellisiä) farkkuja vaatekaupoista, tuloksetta. Yksi päivä työkaverini toi töihin omat farkkunsa ja kysyi tykkäänkö näistä, ja ne oli ihan täydelliset! Heti paremman tuntuiset kun on vähän käytetty. 🙂
Niin totta! Ja heti vähän käytetyt farkut tuntuvat mukavemmilta, matsku on jo pehmennyt!
I feel you! Mä olen jo aikoja sitten luopunut farkuista, ainoat mitä käytän on H&M:n sellaiset superstrech farkkujegginsit, mitkä venyy ja paukkuu just sopivasti.
Ja mitä vaatekokoihin tulee, oon joskus ollut vaatekaupassa töissä ja yhtenä päivänä vaan tuli ohjeistus vaatekokojen muuttumisesta. Laputeltiin sitten vaatteisiin uudet koot: S muuttui M:ksi, L:stä tuli XL jne. Opin, et ei kannata vaatekokoihin luottaa vaan aina mennä tuntuman mukaan.
Noi Henkkamaukat housut on just hyviä! Kaikki housut mulla ainakin hajoaa niin nopeaan, ettei halua sijottaa ihan hirveesti arkivaatteisiin.
Ja fiiliksen mukaan mennään!