2. lomaviikon päiväkirja

449

 MAANANTAI  5.7.

Maanantaina olimme vielä Kuopiossa ihanan ystäväni Jasminin luona. Aamulla suuntasimme Pikku Pietarin torikujalle, Kuopion torille jäätelölle ja lounaalle Hygge Bro -ravintolaan. Päivä oli todella todella kuuma ja olimme aamupäivän riennoista aivan puhki. Iltapäivä menikin sitten lamaantuneena sohvalla löhöillen.

Kuopiossa tuntui olevan todella kuuma. Erityisesti Jasminin kerrostalokaksiossa, joka oli vanhan talon ylimmässä kerroksessa. Eemiä oli vaikea saada unille ja teinkin päätöksen, että lähtisimme aiemmin kuin olin ajatellut. Oli sen verran kova koti-ikävä, kun kolmatta iltaa taistelin nukkumisen kanssa. Maanantai-iltana, kun viimein sain Eemin unille, lähdimme Jasminin kanssa kaksin ulos syömään. Jasminin kämppis jäi valvomaan Eemin unta.

Kävimme Kuopion Wanhassa Satamassa syömässä aivan överihyvää risottoa, huh se oli herkkua! Sen jälkeen kävimme vielä hetken istumassa Apteekkarin kattoterassilla ja juotiin mocktailit. Oli aivan ihanaa olla ihan kaksin!

 TIISTAI 6.7.

Tiistai päivän vietimme vielä Kuopiossa. Aamupäivällä kävimme muutamalla kirpputorilla ja pieneläinpihalla. Eemiä ei eläimet kiinnostanut, vaan pihalta löytyneet muovitraktorit. Meidän molempien sisäänpääsy eläinpihalle oli 9€ per lippu. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun tajusin miten turhaan rahat meni.

Eläinpihalta suuntasimme Kuopion satamaan, jonne Eemi oli toivonut pääsevänsä katsomaan Osmo-laivaa. Kyseinen laiva oli jäänyt hänen mieleensä toukokuun reissultamme ja hän odotti kovasti sen näkemistä. Ilmainen vierailu satamaan oli parasta mitä olen koskaan tarjonnut lapselleni, jos häneltä kysytään! Tietääpähän jatkossa tämänkin!

Söimme päivällisen vielä Jasminin luona, jonka jälkeen lähdimme kotimatkalle yötä vasten. Lähdin ajamaan noin klo 17.30. Olin suunnitellut pysähtyväni Juvalla, jonne on 1,5 h ajomatka Kuopiosta.  Ajattelin antavani siellä Eemille iltapalan ja hoitavani iltatoimet, jonka jälkeen hän voisi aloittaa yöunet ja perillä vain kantaisin hänet sänkyyn. Toisin kävi, tietysti! Eemi nukahti heti, kun auto käynnistyi. Hän ja Veli nukkuivat molemmat rauhallisesti kolme tuntia. Eemi heräsi juuri ennen Heinolan ABC:tä, jonne sitten pysädyin. Söimme kylmälaukkuun pakatut eväät ja ulkoilutettiin Veliä. Heinolasta kotiin oli vielä 75 minuuttia ajoa. Eemi lauleskeli matkan hereillä. Kotona olimme klo 22.30. Menimme yhdessä sitten puolilta öin nukkumaan.

Olin niin ylpeä ja pakahtua onnesti poikieni takia. Kaikki meni niin hienosti, vaikka pitkän matkan ajaminen yksin jännittikin tosi paljon etukäteen! Ei mitään ongelmia mennessä eikä tullessa!

KESKIVIIKKO 7.7.

Nukuimme aamulla ysiin asti kaikki! Tuntui aivan ihanalta. Ja ihanaa oli olla kotonakin! Lähdimme mummille aamupalalle, sillä emme olleet nähneet äitiäni moneen päivään! Vietettiinkin siellä koko aamupäivä. Myös pikkusiskon ja pikkuveljeni olivat siellä ja söimme yhdessä lounasta, uunituoretta makaroonilaatikkoa! Päiväkahveille suuntasimme sitten Mattilan tilalle, jossa syötiin palat kakkua tuoreilla luomumansikoilla.

TORSTAI 8.7.

Torstaiaamuna suuntasin hammaslääkäriin ja Eemi meni mummille siksi aikaa. Menin hammastarkastukseen ja ajattelin, että varmaan vartti menee, mutta menikin 45 minuuttia ja kaksi reikää paikattiin. Oli varmasti elämäni rennoin hammaslääkärikäynti! Aivan ihana lääkäri ja hoitaja, jotka heittivät hauskaa juttua ja nauroimme paljon.

Iltapäivällä menimme ystäville kylään. Veimme sushit mukanamme. Eemistä oli aivan ihanaa leikkiä omanikäisen ystävän kanssa! Olihan hän ollut jo kaksi viikkoa pelkässä aikuisseurassa!

PERJANTAI 9.7.

Voihan perjantai! Minun kauan odotettu vapaapäivä! Vein Eemin aamulla äidilleni yökylään. Siitä suuntasin itse lenkille ja ulkosalille tekemään treenin. Kotona kävin suihkussa ja laittauduin rauhassa. Olin sopinut lounastreffit ala-aste aikaisten ystävien kanssa. Pidämme heidän kanssa edelleen yhtä, mutta todella harvoin näemme enää ilman lapsia ja eläimiä. Nyt kaikki olivat saaneet järjestettyä asiansa siten, että näimme vain aikuisten kesken. Söimme lounasta Träskändan kartanon pihapiirissä olevassan Kahvila Aijussa. Aijun sisätilat olivat ihanat, mutta puutarha se vasta ihana olikin!  Siellä me istuimme lähemmäs kolme tuntia ja olisimme hyvin voineet vielä jäädä!

Lounaan jälkeen kävin kotona pyörähtämässä. Vaihdoin vaatteet ja kävin viemässä Velin isovanhemmilleni yökylään. Isovanhempani eivät fyysisten rajotteiden vuoksi voi Eemiä hoitaa, mutta koiran hoitaminen onnistuu kyllä. He pitävät koirista todella paljon ja itse ehdottivat, että Veli voisi aina tarvittaessa olla heillä hoidossa. Se olisi heillekin mukavaa tekemistä. Vähän jännitti miten Velillä menee ja itkeekö kovin perääni. Ja jännitti myös mattojen ja tekstiilien puolesta, kun Veli ei ihan sisäsiisti vielä ole. Mummo kuitenkin vakuutti, että he pärjää ja minun olisi hyvä välillä käydä jossain.

Minä lähdin kohti Helsinkiä. Näimme ystäväni kanssa Allas Sea Poolilla, jossa sinä iltana esiintyi Younghearted sekä Anna Abreu. Ja en voi muuta sanoa kuin, että olipa ihanaa! Olipa ihanaa olla livekeikalla! Olipa ihana nauttia kesäisestä Helsingistä, ystävän seurasta, ilta-auringosta ja meren tuoksusta. Jäimme Altaalle vielä syömään.

Kotiin saavuin ennen yhtä, mutta nukkumaan maltoin vasta kahdelta. Söin mansikoita ja suklaata sohvalla ja nautin vain.

LAUANTAI 10.7.

Lauantaina pidin puhelimen poissa, enkä päivittänyt mitään someen. Enpä ottanut koko päivänä yhtään kuvaakaan. Illalla tajusin asian ja räpsäsin kuvan salaatistani, jotta tähän postaukseen olisi edes joku kuva lauantain kohdalle laitettavaksi!

Lauantaina heräsin yhdeksän pintaan, mutta makoilin kymmeneen asti sängyssä. Tuntui todella oudolta olla yksin. Ilman koiraa oleminen tuntui vielä oudommalta kuin ilman taaperoa oleminen. Kukaan ei tullut nuolemaan sängyn reunan yli roikkuvaa jalkaani! Mietin siinä, että kylläpä koiraan tottuu nopeasti. Todella äkkiä se vain ottaa paikkansa perheestä ja tulee osaksi arkea. Yhtäkkiä onkin outoa, kun koiraa ei ole.

Puin päällä ja lähdin äidilleni. Isovanhempani tulivat sinne tuomaan Veli-koiran. Eemillä oli mennyt tosi kivasti äitini kanssa ja Velillä oli mennyt myös erittäin mallikkaasti isovanhemmillani. Hän ei ollut itkeskellyt yhtään, mikä oli todellinen yllätys. Tarpeensakin hän oli yhtä kertaa lukuunottamatta tehnyt ulos. Tuli kyllä todella hyvä mieli!

Loppupäivä oltiin kotosalla ja käytiin saunavuorolla Eemin kanssa.

SUNNUNTAI 11.7. 

Sunnuntaina vietin edelleen somevapaata ja olin poissa puhelimelta. Välillä se tekee tosi hyvää. Kun työnä on oma elämä, tuntuu, että on vähän koko ajan töissä.

Juhlimme äitini syntymäpäivää ja puin päälle edellisellä viikolla ostamani vintagemekon. Löysin sen kirpputorilta 15 €:lla. Mekossa luki ”made in Lahti” ja se herätti sympatiani. Mekossa oli tosi hyvä olo! Ihanan kirkas väri, kevyt, ilmava ja nausellinen leikaus. Se päällä mietin, että millaiset naiset ovat pitäneet sitä päällään ennen minua, kenen vaatakaappiin se on mahtanut kuulua ja millaisia tilanteita mekko on oikein nähnyt!

Iltapäivällä kävimme Eemin kanssa uimarannalla kahdestaan. Siellä ollessa minulle iski pieni haikeus. Katselin kahden vanhemman perheitä kahden lapsen kanssa uimassa ja minut valtasi hetkellinen suru. Olen viime viikkoina kaivannut todella paljon läheisyyttä ja toisen aikuisen läsnäoloa. Kesällä ihmiset liikkuvat enemmän ja jakavat elämästään enemmän. Verkkokalvoilleni skannautuu pariskuntien treffi-illat, häät, kihlaukset, yhteiset reissut ja kesäretket niin somessa kuin muuallakin. Kaikki se saa minut kaipaamaan jotain sellaista mitä minulla ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, enkä tiedä haluaisinkokaan.

Onneksi illalla Eemin mentyä nukkumaan pikkusiskoni ja pikkuveljeni tulivat käymään. Herkuteltiin ja juteltiin hetken aikaa parvekkeella.