Home » 3 x erikoisin paikka, josta olen saanut ystävän

3 x erikoisin paikka, josta olen saanut ystävän

by Iida Åfeldt

Ihanaa ystävänpäivää sinulle! Täytyy kiittää siitä, että minulla on paljon ystäviä ympärillä. Osa lähellä ja osa kaukana, osa päivittäin ja osa kuukausittain. Osa on sinkkuja, osa perheellisiä, osa yrittäjiä, osa lapsuudesta tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia. Ystävistä löytyy siis iso kirjo erilaisuutta ja erilaisia elämäntilanteita. Ystävyyssuhteet ovat muodostuneet eri tavoin.

Minulla on ystäväporukka, joka on sieltä ala-asteelta asti ja sitten on pitkin matkaa tulleita ystäviä, kuten töistä, harrastuksista ja nyt lapsen myötä saatuja ystäviä. Aikuisena voi olla vaikeakin tutustua uusiin ystäviin. Olen kirjoittanut viime vuonna todella kivan postausken siitä, mistä ystäviä voi saada aikuisena. Kannattaa käydä lukemassa se tästä

Kerron kolme sellaista erikoista paikkaa, josta olen saanut ystävän!

DSC_1269.jpg

1. Olin kahvilassa ostamassa raakakakkupalaa mukaan. Kyseessä oli todella pieni paikka Helsingissä. Samaan aikaan kahvilan ovi kävi ja nainen astui sisään mukanaan laatikoita, joissa oli lisää kakkuja kahvilaan. Hän alkoi jutella työntekijän kanssa. Yhdyin siinä keskusteluun ja vaihdoimme muutaman sanan. Maksoin kakun ja lähdin jatkamaan matkaa metrolle. Odottelin metroa laiturilla. Pian huomasin kahvilaan kakkuja tuoneen naisen seisovan myös laiturilla odottamassa metroa. Hymyilimme toisillemme. Istuimme metrossa vierekkäin ja juttelimme koko matkan. Jäimme pois samalla asemalla, sillä keskustelun lomassa ilmeni, että asuimme samalla asuinalueella. Tuosta kohtaamisesta meni vuosia, kun tuo nainen tuli minua Instagramissa vastaan. Aloimme seurata toisiamme, kommentoimme toistemme juttuja ja pian sovimme treffit. Menimme kirppiskierrokselle Helsingissä ja istuimme kahvilla. Molemmat olimme sitä mieltä tapaamisen jälkeen, että tässä on ystävä. Ja niin on ollutkin. Tiia on niin rakas ystävä. Sellainen, josta tulee aina hyvä ja rauhallinen olo. Tänään hän oli jättänyt oveni taakse paperikassin ilmapallolla. Kassissa oli ihania lahjoja ja Eemi sai ilmapallosta uuden ystävän. Tälläiseen voi metromatka johtaa!

DSC_1274.jpg

2. Olin menossa ystäväni Annan kanssa kokeilemaan nyrkkeilyä ja matkasimme tunnille. Itse Amin Asikainen piti tuota tuntia ja jännitti tosi paljon. En todella huomannut ympärilläni yhtään mitään, kun pyrin keskittymään ihan täysillä. Halusimme ihan vaan hyviksi kokeilla jotain uutta. Tunnin jälkeen pukkarissa oli tutun näköinen nainen. Kysyin mahtoiko hän olla kotoisin Nurmijärveltä, kuten minä itsekin olen. Hän vastasi myöntävästi. Sanoin hänelle, että sitten minä tunnen hänet, hän kävi kanssani samaa koulua, mutta vuotta ylemmällä luokalla ja koko kouluajan katsoin häntä ylöspäin ”wau mikä tyyppi” -ajatuksella. Hänellä oli aina tosi värikkäät hiukset, punaiset, siniset tai oranssit ja hänen tyylinsä oli aika musta, jotain goottimaista. Pukkarissa istuva nainen katsoi minua ja sanoi: ”No mä en kyllä muista sua”. Meni jokunen viikko, kun sain tuolta naiselta Facebook Messengerissä viestin. Hän sanoi stalkanneensa minut ja lukeneensa blogiani. Hän ehdotti, että voisi tulla kuvaamaan minua. Ja niin minä tutustuin Tiian (nro2) ja siitä asti olemme yhdessä kuvanneet. Ja sivussa ollaan ehditty paljon myös muuta. Nykyään nauretaan tapaamista nyrkkeilysalilla. Mikä sattuma olikaan, että minä olin juuri tuolloin kokeilemassa ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran nyrkkeilyä ja Tiia sattui juuri tuolloin olemassa tutustumassa kyseiseen nyrkkeilysaliin, salinvaihto mielessä, sillä hän on nyrkkeilijä. 

DSC_1279.jpg

3. Syksyllä olin junassa matkalla kotiin vaunujen kanssa. Vieressäni oli toinen nainen vaunuineen. Eemi alkoi itkeä ja nostin hänet vaunuista. Nainen kysyi heti, että minkä ikäinen vaunani on. Aloimme jutella. Hänen vauvansa oli vain reilun kuukauden vanhempi omaani. Matkalla tuli puheeksi, että asuimmekin lähekkäin ja hän kävi lähelläni perhekerhossa viikottain ja toivotti minutkin tervetulleeksi mukaan. Meni jonkun aikaa, kun sain naiselta Instagramissa viestin: ” Hei, sinä taisit olla se, kenen kanssa juttelin junassa tänään?” Minä se olin. Ja niin me sovimme ensimmäiset treffit. Olemme tässä muutaman kuukauden aikana ehtineet jo vaikka mitä vauvojen kanssa! Katja ja Julius vauva ovat meille tärkeät ystävät!

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm

4 kommenttia

Mmar 14.2.2019 - 21:08

Trendin juttu sinusta ja äidistäsi oli ihana. Mahtavaa että joku uskaltaa kertoa noin avoimesti ja rehellisesti omasta elämästä.

Vastaa
Iidaafel 19.2.2019 - 18:38

Kiitos palautteesta, kiva kuulla!

Vastaa
Vierailija 15.2.2019 - 09:06

Kivoja tarinoita, kuinka ystävän voi löytää, kun on avoimin mielin ja vähän onneakin matkassa. 🙂

Vastaa
Iidaafel 19.2.2019 - 18:39

Kuitos paljon, juuri niin!

Vastaa

kommentoi postausta