Kiinteiden aloittaminen

Ollaan tässä nyt yli kuukauden päivät maisteltu! Yleisesti maistelun aloittamista suositellaan 4-6kk iässä. Me aloitimme reilu viikon ennen tuota maagista 4kk päivää. Minä aloitin kiinteiden ruokien antamisen refluksioireiden helpottamiseksi ja meillä se todella on helpottanut. Refluksi ei ole kadonnut, mutta oireet eivät ole niin rajuja, kuin kuukausi sitten. En tehnyt päätöstä aloittamisesta omatoimisesti, vaan terveydenhhuollon ammattilaisten kanssa.

Tiedän, että kiinteiden aloittamisesta on perheillä valtavasti näkemys- ja toimintaeroja. Toisille soseet ovat täysin pannassa, toiset puhuvat täysin sormiruokailun nimeen. Minusta kaikki on hyviä tapoja ja jokaisen vanhemman valintoja on hyvä kunnioittaa. Vaikka aloittaisikin soseilla, voi sormiruokailun hyvin aloittaa myöhemmin tai kuljettaa molempia tapoja rinnakkain. Myös kiinteiden aloittamisikään liittyy mielipiteitä ja ajatuksia jokaiselta.

Minä olin jo etukäteen ajatellut, että aloitamme maistelut 4 kk iässä. Johtuen siitä, että lapseni on korvikkeella, mutta vielä enemmän siitä syystä, että olin itse todella innoissani aloituksesta. Jotenkin en olisi malttanut odottaa sinne 6kk ikään asti.

Meidän ensimmäinen maku oli mango. Aloitimme teelusikallisella kahdesti päivässä. Pian siirryin siihen, että annoin maistiaisen jokaisen maitosyötön jälkeen, jonka takia uskon pulautteluiden vähentyneen ja päiväunien pidentyneen. Aika nopeasti annokset ovat kasvaneet ja Eemi syö todella hyvin. Hän nauttii syömisestä todella ja avaa suutaan valmiiksi. Hän komentaa, jos olen liian hidas tai ruoka loppuu ennen aikojaan hänen ollessa vielä nälkäinen. Tällä hetkellä Eemi syö noin 100-150g soseita neljästi päivässä. Uusia makuja ollaan maisteltu myös makututista, josta Eemi tykkää todella paljon. Sinne olen laittanut hedelmää tuoreena. Avustettuna hän myös imee apukorkin kanssa smoothiepussista itse. Alkuun mietin, että kuinka kauan ”maistelu” on maistelua ja koska sitä saa antaa niin paljon kun menee. Mutta aika hyvin lapsi on itse osannut viestittää tarpeitaan. Ja yleisesti hyvä sääntö on se, että kun lapsi nielee, eikä kaikki ruoka tule suusta ulos.

Olen tehnyt kasvis- ja vihannessoseet itse. Se on oikeastaan tuntunut luonnolliselta ja helpolta muun ruoanlaiton yhteydessä. Helmäsoseita olen vaan ostanut, marjasoseet sen sijaan olen tehnyt pakastemarjoista itse keittämällä ja soseuttamalla. Tuoreita hedelmiä Eemi on saanut sellaisenaan vaan makututista. Odotan todella, että saa antaa vihannekset ja helmäpalat sellaisenaan naaman eteen ilman soserumpaa.

Eemin ruokavalio on suhteellisen suppea, sillä refluksin vuoksi välttelen tärkkelyspitoisia vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä. Tämä on oikeastaan yksi syy, miksi lähes mikään valmissosepurkki ei meille sovi. Eemi syö nyt avokadoa, parsakaalia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, mangoa, päärynää, papaijaa ja marjoja. En ole vielä edes uskaltanut kokeilla perunaa. Kerran kokeilin bataattia ja oireet pahenivat heti. Menemme näillä ruoilla varmasti pitkään ottaen kohta mukaan viljoja ja lihoja. Viljoistakin aloitan ensin riisillä ja tattarilla, jotka ovat hieman vatsaystävällisempiä ja sopivat herkkävatsaisille. Kun Eemi alkaa enemmän olla pystyssä, otamme ehdottomasti kokeiluun porkkanaa, perunaa, bataattia, banaania, omenaa yms.

Minulle Eemin syöttäminen on ihanaa! Nautin niistä hetkistä todella paljon. Hän on innokas syömään, makustelee ruokia ja juttelee välissä. On ihana olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ja pian yhteiset ruokahetket vain laajentuvat, kun Eemiä saa nyt tuettuna pitää syöttötuolissa. On myös niin hauskaa nykyään, kun hän tarraa kaikesta ruuasta kiinni ja hamuilee käsillään kaikkea pöydällä olevaa, muiden ruokia, lautasia ja aterimia. Jos hän on sylissäni, hän seuraa silmätarkkana kaikkea mikä matkaa suuhuni. Olen jo oppinut, että vesilasi kannattaa laittaa kauas ja sushilounaalla kannattaa olla tarkkana wasabin kanssa. Taitojen entisestään karttuessa sormiruokailu tulee osaksi meidän ruokailuja.

Eniten ehkä odotan, että tulevaisuus tuo mukanaan vapaat kädet edes pieneksi hetkeksi. Voidaan syödä pöydän ääressä yhdessä ja minulla on oikeasti aikaa syödä myös itse. Samalla tulen tosiaan tehneeksi itselleni ruokaa, koska voimme pitkälle syödä samoista raaka-aineista valmistettua ruokaa.

-Iida