6 kysymystä, jotka kysyä itseltäsi, kun kaikki tuntuu menevän pieleen

884

Tuntui siltä, etten ole enää mitään. En halunnut mennä minnekään. En halunnut kenenkään enää näkevän, enkä kysyvän mitään. En halunnut selittää mitään. En voinut mennä ruokakauppaan, koska en halunnut katsoa ketään silmiin. En voinut mennä kuntosalille, ettei kukaan kysyisi sitä kysymystä. En halunnut olla olemassa, en halunnut näyttäytyä. Tuntui, etten  voinut enää elää. Minua hävetti niin paljon. Minua hävetti, että olin suurieleisesti lähtenyt ja tullut nopeammin takaisin, kuin olisi pitänyt. Tuskin kaikki tutut olivat edes huomanneet minun olleen poissa, mutten enää ollut se ihminen kuin lähtiessä. Pelkäsin, että joku kysyy. Pelkäsin vastata. Olin maannut maassa, tuntenut, kun joku potkii minua. Tuntui etten ole enää mitään. Minut oli hakattu ja olin tullut kotiin.

—

Rintaa puristi. Nenässä pisteli, kuin aivastus olisi tulossa. Silmät olivat turvonneet. Makasin lattialla ja halasin jalkojani. En voisi enää koskaan nousta. Hän oli sanonut, ettei hän halua jatkaa. En enää koskaan voisi löytää ketään. En enää koskaan voisi rakastua uudelleen. En enää koskaan haluaisi ketään toista. En jaksaisi alottaa alusta. Jäisin tähän vessan lämpimälle lattialle.

—

Kaikki itki. Kaikki oli surullisia. Hän oli kuollut. Häntä ei enää ollut. Olin nähnyt hänet viimeksi eilen auton ikkunasta. Ajoimme hänen ohi. Katsoin auton ikkunasta, kun hän oli pihalla. Vilkutin hänelle, muttei hän nähnyt minua. Hän ei nähnyt vilkutustani auton pimennetyistä ikkunoista. Auto ajoi ohi niin nopeasti. Se oli viimeinen kerta, kun näin hänet.

—

Hän oli vihainen. Hän oli vihainen minulle. Minusta tuntui pahalta. Nyt varmaan kaikki inhosivat minua, kaikki olivat minulle vihaisia. Hän sanoi, että se oli vastuutonta käytöstä. Minusta tuntui niin pahalta se, että hän oli minulle vihainen. Se, että olin loukannut häntä ymmärtämättäni. Ilman tarkoitusta. Kaikki oli pielessä. Istuin ja nojasin  roskakaappiin. Mistään ei tulisi mitään. En jaksaisi mitään. Hän vihaa minua. Minä mokasin.

—

Niin siellä luki. Niin minusta kirjoitettiin. Olen yksinkertainen. Vähän tyhmä. Minusta ei tulisi mitään. Minä en osaa. Ajatteleekohan kaikki noin? Olenkohan kaikkien mielestä huono? Helvetti. Olenko mokannut, onko kaikki nyt pilalla? Mitä voin nyt tehdä? Mitä teen seuraavaksi? Miksei he pidä minusta? Pitääkö minusta kukaan, rakastaako minua kukaan? Miten minä voisin muuttua, mitä voisin tehdä, jotta he pitäisivät minusta? Mistä saan voimaa uskoa itseeni? Mistä saan uskoa omaan juttuuni?

Olen ollut lukuisia kertoja siinä tunteessa, kun mistään ei tule mitään. Siinä tunteessa, kun kaikki tuntuu loppuvan. Siinä tunteessa, kun huominen ei näyttäydy. Silloin mikään ei auta. Omat ajatukset ovat pahin vihollinen. Kerran sain terapeutilta kysymykset siihen tilanteeseen. Siihen tilanteeseen, kun meidän oma mielemme vie meitä alaspäin ja liioittelee, pahentelee tilannetta entisestään. Silloin kysy itseltäsi nämä.

1. Onko tämä ajatus tai uskomus totta? Liiottelenko minä?
2. Voiko tämän tilanteen tulkita tai selittää jotenkin toisin?
3. Onko tämä tärkeää vielä viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua?
4. Miten todennäköistä on, että tämä (pelkoni) todella toteutuu?
5. Mitä tapahtuisi, jos en enää uskoisikaan tähän?
6. Mitä hyötyä tai haittaa saan siitä, että ajattelen näin?

-Iida

LUE MYÖS

Älä jää väkivaltaiseen suhteeseen

Minun tarina

KUVAT:  Pinja Mitrowitch / Pina y Coco