Olen saanut suuren ilon jakaa yhteensä viiden äidin tarinat blogissani. On niin monia ihmeellisiä tarinoita syntyä äidiksi. Äititarinat -nimeä kantava postaus-sarja alkaa tänä maanantaina. Kaikki äidit ovat yksinhuoltajia tai hoitavat arkea yksin. Sarja julkaistaan nyt viitenä maanantaina. Edellisen postaussarjani seuraajien rakkaustarinat pääset lukemaan tästä.
Kuvassa säteilee tuore äiti Katri. Hän on äiti 4kk ikäiselle Tildalle. Katrin ja Tildan perheeseen kuuluu myös 1-vuotias staffi Bertta.
Meidän perhe
Meidän ihana pieni perhe on hyvä juuri näin. Tämä tuntuu oikealta, juuri näin tämän pitääkin olla. Äitinä olo on tuntunut minulle luontevalta alusta asti. Lapsen isän kanssa halusimme perheen, mutta emme loppujen lopuksi toistemme kanssa. Erosimme raskauden puolen välin aikoihin. Minusta tuli lapseni yksinhuoltaja lapsen synnyttyä.
Yksin odottaminen, ja sittemmin yksinhuoltajuus, on myös antanut minulle paljon. Tämä on entisestään lähentänyt jo läheisiä välejämme oman perheeni kanssa. Perheeni tuki ja apu on korvaamaton. Olen saanut myös tutustua muihin yksinhuoltajiin. Upeita ihmisiä, joita en olisi muuten tavannut. Minulla on paljon ystäviä tukena ja apuna.
Mikä on haastavaa yksinhuoltajana?
Kun pitäisi hoitaa monta asiaa. Kaikkeen menee niin paljon enemmän aikaa kuin ilman vauvaa. Sellaisia pieniä juttuja, kuten koiran käyttäminen ulkona, ruokakauppareissu ja roskien vienti. Kun käyttää koiraa ulkona, ei samalla voi helposti tehdä ruokakauppareissua. Roskia viedessä kädet on aina täysi, parhaimmillaan koira ja vaunut. Ruokaostosten tekeminen vaunuilla on myös oma hommansa. Lähikauppa on kallis ja valikoima suppea. Pakasteet kuitenkin sulaa matkalle, jos ne ostaa muualta. Samoin postipakettien hakeminen, kun vaunut on jo täynnä ostoksia. Kaikkeen menee enemmän aikaa ja asioita ei tee niin jouhevasti kerralla.
Vaikka nämä ovat aika pieniä asioita, niin ne ovat jatkuvasti arjessa läsnä. Kaikkeen tottuu ja tulee omat rutiininsa. Ajattelen myös, että tekisin nämä asiat joka tapauksessa yksin, jos olisi puoliso. Sillä hän olisi töissä. Mutta olisihan se kiva, jos puoliso hoitaisi autolla isompia ostoksia ja kävisi hakemassa tarjousvaipat.
Olin nyt kesällä flunssassa ja onneksi minulla oli vanhempani ja veljeni apuna. Yksinhuoltajalla ei ole varaa olla kipeänä.
Mikä toimii?
Tilda on ihana, tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva. Hän nukkuu ja syö hyvin. Meillä on kaikki tosi hyvin ja hauskaa yhdessä.
Lähiliikenteessä maksutta kulkeminen on luksusta! Olemme paljon menossa ja bussilla pääsee kätevästi liikkumaan. Tilda nukkuu hyvin vaunuissa. Vauvan kanssa teen samoja juttuja kuin ennenkin. Toisaalta mikään ei ole muuttunut, toisaalta kaikki on.
Mitä toivot tulevaisuudelta?
Ammatillisia haaveita minulla on paljon. Haluan lisäkouluttautua ja kehittyä työssäni. Haluan matkustaa ja olla mukana lapseni harrastuksissa. Haaveilen isommasta perheestä ja uudelleen äidiksi tulemisesta. Tämä matka äidiksi on ollut kaunis ja opettavainen. Toivoisin kokevani myös erilaisen odotusajan ja perheen, jossa kumppani on tukena.
18 kommenttia
Jotenkin vähän ohut postaus. Olisin odottanut vähän pidempää ja syvällisempää juttua kuitenkin mielenkiintoisesta aiheesta ja henkilöistä. Nyt vaan pääpiirteittäin kerrotiin mikä on kivaa ja mikä hankalaa ja siinä se. Paljon kuvia ja vähän tekstiä.
Kiitos palautteesta! Kaikki eivät toki halua kertoa elämästään sen syvällisemmin ja sitäkin on kunnioitettu.
Moi, Alunperinkin tämä oli mielestäni todella kopioitu idea Iina Hyttisen blogista. Tämä postaus jäi myös jotenkin ihan mitään sanomattomaksi – kaunis äiti sekä suloinen lapsi. En osaa edes tietää miltä yksinhuoltajuus tuntuu ja kuinka itsestäänselvyytenä sitä pitää mahdollisesti joitain asioita.
Tavallaan turha postaus tai ei tästä oikein mitää käteen jäänyt.
Kiitos palautteestasi. Iina Hyttisen blogia en tunne, joten en ollut tietoinen, että hänellä on tälläinen postaussarja olemassa.
Aivan ihana postaus! ? Mahdottoman suloinen pieni, ja kaunis ja onnellisen näköinen äiti! Mikä valjakko! Itse yksinhuoltajana voin samaistua monella laillakin tekstiin. Hattua nostan kyllä tuosta, että ero tehty raskauden puolivälin paikkeilla, sitä ei moni handlaisi sen kaiken muun mullistuksen keskellä! ? Ihanaa syksyn alkua Iidalle, sekä Äidille&tyttärelle! ??
Hei kiitos tosi kovasti, kiva kuulla, että pidit!
Hei,
vähän jätti kylmäksi tämä. Olisin myös toivonut monipuolisempaa lähestymistapaa. Tietenkin haastateltavan yksityisyyttä pitää kunnioittaa ja olla retostelematta millään, mutta ehkä kannattaa miettiä kannattaako tällaista juttusarjaa toteuttaa jos ei ole muuta annettavaa kuin lyhyt teksti ilman kummoista sisältöä. Ja muistuttaa aika paljon juuri Iinan juttusarjaa, se tosin on hyvin laadukkaasti toteutettu.
Kiitos palautteesta! Tosiaan Iinan sarja on mulle tuntematon. Täytyy tutustua!
Moikka!
Minusta tää vaikuttaa hyvältä ja mielenkiintoiselta juttusarjalta. Avaa silmiä nimenomaan yksinhuoltajien arkeen ja pieniin yksityiskohtiin. Ja on täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät kauheasti halua elämäänsä ja arkeaan avata suositussa blogissa. Ite jos olisin samassa tilanteessa, ei minulta varmaa tuon enempää faktaa irtoais.
Kiitos paljon kommentistasi!
Ihana juttusarja! Teet tärkeää työtä kun nostat erilaisia äitiyden malleja esiin <3
Kiitos kommentista!
Oi miten kiva postaus! Ja mä just eilen mietin, että mahtaa olla aikamoista olla yksin vauvan kanssa, että mä en vaan pärjäisi. Ihanaa että hän pärjää näin hyvin ❤️
http://www.anna-mariak.com
Kiitos tosi paljon Anna-Maria ja voimia sinne pienen kanssa!
Olen 3kk-ikäisen vauvan tuore äiti ja tää lause kuvastaa niin hyvin elämää tällä hetkellä:”Toisaalta mikään ei ole muuttunut, toisaalta kaikki on.”
Teen paljon kaikkea samaa vauvan kanssa mitä tein ennenkin, mutta kuitenkin koko elämänkatsomus ja prioriteetit ovat kääntyneet aivan ympäri, ja se tuntuu niin luonnolliselta. Äitiys on ihanaa 🙂
Itsekin voin samaistua siihen! Tavallaan kaikki on kuin ennenkin ja toisaalta entiseen ei ole enää mitään paluuta!
Olipa ihana ja lämminhenkinen postaus. Kaikkea hyvää tälle kaksikolle <3 Ja myös sinulle ja Eemille!
Kiitos <3