Home » Mitä meidän vauva harrastaa?

Mitä meidän vauva harrastaa?

by Iida Åfeldt

Ootteko te käynyt jossain?

Millainen viikkoaikataulu teillä on?

Meinasitteko alottaa muskarin?

Lähes 11 kuukauden aikana olen huomannut, että vauvoille on vaikka ja mitä aktiviteettia. Oikeasti en tiennyt, että vauvoille vanhempineen on edes niin laaja valikoima tekemistä. On vauvamuskari, vauvajumppaa, vauvauintia, vauvasirkusta, vauvajoogaa,  vauvahierontaa, vauvojen taidetuokioita, satutuokioita, vauvakino ja vauvojen taidetuokioita. Helsingin kaupungilla on kerhot, joissa on ohjelmaa ja seurakunnat järjestävät myös omaa toimintaansa vauvaperheille.

Äitiyslomalla ajattelin, että teen ihan kaikkea. Vauvan synnyttyä neuvola tuntui kuitenkin harrastukselta jatkuvien painokontrollien ja viikkokäyntien takia. Sitten alkoi allergiaepäilyt ja viisi kuukautta meillä oli joka viikko joku terveyteen liittyvä tutkimus, lääkäri tai muu meno. Silti ilmottauduin jumppaan, kun Eemi oli 2kk ja muskariin, kun hän oli 4 kk. Minua alkoi kuitenkin ahdistaa. Minua alkoi ahdistaa aivan hirveästi, että minulla oli joka viikko kaksi päivää varattuna harrastuksiin, jossa piti olla paikalla tiettyyn aikaan. Huomasin, että minulle harrastukset tuovat stressiä. Jumpan kävin loppuun asti, mutta muskarin jätin kesken. Tuntui vaikealta sitoutua tiettyyn aikaan, sillä päivän fiilis vaihteli (vauvan ja äidin) ja monesti tulikin jotain muuta menoa tai joku ystävä ehdotti jotain, jonka olisin halunnut valita mielummin kuin muskarin.

Niinpä en sittemmin ole harrastanut Eemin kanssa yhtään mitään. Ja minusta se on ihanaa. Minusta on ihanaa, että minulla on vapaus valita meidän tekemiset. Menen mielelläni tapahtumiin, kahviloihin ja kerhoihin, joissa ei ole sitovaa osallistumispakkoa tai ne ovat kertaluonteisia. Olen saanut hämmästyneitä kyselyitä, kun emme harrasta mitään. En koe, että vauva jää mistään paitsi. Vauvalle kyllä riittää leikkimatto ja vähän myöhemmin hiekkalaatikon reuna. Lisäksi minusta on ihanaa olla kotona tekemättä mitään erityistä.

Koen, että vauvan harrastukset ovat enemmän vanhempaa varten kuin vauvaa varten. Usein vanhemmat kokevat tarvetta poistua kotoa, saada päiviin tekemistä. Harrastusten kautta saa vertaista seuraa ja pääsee keskustelemaan aikuisten kanssa. Voipa sieltä saada uusia ystäviäkin. Eli siinä mielessä harrastukset ovat loistava juttu ja varmasti todella tärkeitä monelle vanhemmalle, sellainen henkireikä jopa, jos ei olisi muuta syytä poistua kotoa. Lisäksi perheessä voi olla useampi lapsi vauvan lisäksi, joka jo tarvitsee harrastuksia ja aktiviteettejä. Monet harrastukset sopivat sisaruksille ja toimivat sisarusryhminä.

Minulla taas on hyvin aktiivinen elämäntyyli ja paljon ystäviä, joita tavata. Viikkoni tuntuvat täysiltä jo ilman harrastuksia ja siitä syystä ne tuntuvat olevan minulle lisäkuormite. Ihan alusta asti minulla on ollut suuria vaikeuksia saada itseäni liikkeelle ennen puolta päivää. Eemi on alusta asti nukkunut ensimmäiset päiväunet 9-11 sisällä. Kaikki harrastukset osuvat usein juuri tuohon ajankohtaan. Aluksi tunsin syyllisyyttä siitä, että olen aamuisin laiska löntys, joka hengaa yöpaidassa puolille päivin ja hörppii kahvia. Nyt olen enemmän kuin hyväksynyt tilanteen. Ehdin kyllä kiirehtiä elämässä ihan tarpeeksi ja nautin siitä, kun nyt ei tarvitse. Siksi sovin tekemistä iltapäiviin ja iltoihin.

Olen myös siinä mielessä itsekäs, että mielummin skippaan vauvan harrastukset ja valitsen minun omat menoni ennemmin. Olemmekin siis käyneet minun sometyöhöni liittyvissä palavereissa, koulutuksissa ja pr-tilaisuuksissa. Olemme käyneet salsatunneilla, jossa vauvat ovat passiivisesti kantorepuissa, koska se on minulle mielekkäämpää. Nyt tulevana syksynä menemme taaperosirkukseen. Minusta yksi sitova harrastus viikossa on nyt ok. Eemi on pian vuoden ja selvästi alkaa nauttia tekemisestä eri tavoin kuin silloin 4 kk ikäisenä. Lisäksi menen sinne ystävän kanssa, eli samalla tulee vaihdettua kuulumiset.

Mielestäni vauvan kanssa ei ole pakko harrastaa yhtään mitään. Hieman tuntuu siltä, että pitäisi, mutta se ei tee laiskaa tai huonoa vanhempaa, vaikkei harrasta.Vauva ei jää mistään paitsi ja harrastaa ehtii myöhemminkin, kun lapsi on isompi. Minä esimerkiksi tykkään olla kotona, sillä kaikki vaan sujuu kotona paremmin. Monet vauvat voivat reagoida jatkuvaan menoon ja hälinään, kuten omani. Jos taas nauttii menosta ja kokee harrastukset hyvinvointia lisäävänä tekijänä, niin ilman muuta! Sitä vartenhan niitä on.

Mitä teillä harrastetaan?

-Iida

22 kommenttia

Lammas 18.8.2019 - 21:56

Vauva oli kuukauden ikäinen kun ensimmäisen kerran kysyttiin mitä me harrastetaan ja aiotaan harrastaa. Tuskin oli päässyt pesimisvaiheestakaan vielä, joten ahdistuin valtavasti. Siltä istumalta varasin 3-kuiselle vauvallemme vauvauintipaikan. Minä joka vihaan uimista. No, siellä on käyty nyt 7kk ja ihan kivaa on ollut (koska näen vauvan nauttivan). Nyt on alkanut sitten joka suunnasta kuulua kysymyksiä siitä, miten aion sosiaalistaa vauvaa, ”eikö joku muskari tai muu kerho” – kyllä, inhoan niitäkin. Ja kyllä, sellainen alkaa meillä viikon päästä.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 20:54

Voimia! Se on kumma, että helposti ajatellaan, että pitää harrastaa. Tärkeä kuitenkin kuunnella itseään <3

Vastaa
Mmy 18.8.2019 - 22:03

Siis ei todellakaan tarvitse harrastaa! Ekan kanssa kävin kolme (!) krt viikossa jossain vauvan harrastuksessa mutta tokan kanssa en missään. Ihana kun nyt ei tarvitse lähteä mihinkään mutta silloin se oli ihan ok kun olin vähän yksinäinen. Jälkeenpäin tuntuu kyllä että oliko se harrastaminen oikeasti niin mukavaa että nelikuista vauvaa herätin aamulla vauvauintiin.. No, sen kyllä tuosta syystä jätimme sitten kesken.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 20:55

Samaa mieltä, ei todellakaan ole pakko. Meillä käy juuri niin, että harrastuksiin pitää herättää ja sen takia ne on jääneet sitten kesken.

Vastaa
Nimetön 18.8.2019 - 22:14

Siis niin samaistun tekstiin! Varsinkin kun vauvavuoden unet olleet todella surkeita, niin eipä paljoa ole ollut energioita lähteä vauvajumppaan aamulla. Ja hyvässä lykyssä ois juuri se päikkäriaika ja lapsi pitäis herättää(!!). Meillä vanhemmat harrastaa iltaisin, lapset ehtii harrastaa myöhemmin.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 20:57

Ymmärrän todellakin, ehtii myöhemminkin!

Vastaa
Nimetön 18.8.2019 - 22:37

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tarjontaa on paljon vähemmän. Esikoisen kanssa ”harrastimme” neuvolan keskusteluryhmää ja allergialääriä ;).
Myöhemmin taapero ja leikki-ikäisenä seurakunnan perhekerhoa ja ensimmäisen maksullisena harrastuksena äiti-lapsi-tanssia.
Perhekerhoon ovat myöhemmin tulleet myös nuoremmat sisarukset. Sellaiset ”oikeat” harrastukset, kuten tanssitunnit ja luistelukoulu, ollaan aloitettu kolmen-neljän vuoden ikäisinä.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 20:59

Ihan totta. Muualla varmasti ei ole niin suurta valikoimaa harrastuksia. Mutta voin samaistua allergialääkäri harrastukseen, se on aika työllistävä! Mekin käydään seurakunnan kerhossa, sillä sinne ei tarvitse sitoutua, saa tulla, olla ja lähteä. Eikä haittaa jos on myöhässä.

Vastaa
Minskii 18.8.2019 - 23:04

Me aloitimme vauvauinnin kun poika oli 5kk. Itse olen lapsena uinut paljon uimahallissa mutta aikuisiällä en uimahallissa ole viihtynyt. Ajattelin, että vauva tykkäisi kun viihtyy hyvin kylvyssä ja olin oikeassa. Kivaa on ollut ja aion viedä poikaa jatkossakin uimaan. Lisäksi ajattelen uimataidon olevan tärkeä, joten ainakin jo vauvasta saakka tottuu. Olen myös sitä mieltä että vauvan ei tarvitse harrastaa, ehtii sitä myöhemminkin. Ihan oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan 🙂

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:00

Samaa mieltä! Uinti on kyllä ihana harrastus, olen kuullut, että vauvat tykkäävät:)

Vastaa
Liina-Rosa 19.8.2019 - 00:15

Oletko muuten itse yksinhuoltaja äidin kasvattama? Vai onko biologiset vanhempasi olleet yhdessä koko sen ajan kun asuit kotona?

Itse olen huomannut lähipiirissäni (ja itselläni) tämän vaikuttaneen suhteissani miehiin, erityisesti niihin parisuhteeseen sopiviksi kokemiini. On mahdollista, että isän puuttuminen vaikuttaa tyttäriin ja heidän reflektioonsa parisuhteista, mutta on todellakaan tiedä mikä se mekanismi olisi.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:01

Kommentti ei nyt postaukseen liity, mutta lapsuuteni oli aika tavanomainen ja onnellinen. Paljon rakkautta, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Kasvoin kahden aikuisen ja neljän sisaruksen kanssa.

Vastaa
Nimetön 19.8.2019 - 06:42

Vauvan ei tarvitse harrastaa, eikä taaperonkaan. Ne harrastukset ovat juurikin enemmän vanhemmille kuin lapselle. Pieni lapsi ei oikeasti kaipaa kuin läheisten seuraa ja säännöllisen päivärytmin (johon kuuluu kohtuu säännöllinen uni- ja ruokailuryrmi sekä ulkoilua/liikkumista ja leikkimistä). Silloin tällöin pienet extrajutut piristävät arkea. Meillä on neljä lasta, ja hyvin ovat kasvaneet tyytyväsinä kouluikään asti, jolloin on aloitettu 1-2 harrastusta. Sekin välillä väsyttänyt ekaluokkalaista. Lapset ehtivät stressaavaan elämän aikuisinakin!
Mutta vauvan harrastuksista ei ole haittaakaan, jos ne tuovat äidille/perheelle hyvinvointia. Se heijastuu myös vauvaan. Stressiä vauvan harrastuksista tai harrastamattomuudesta ei kannata ottaa.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:02

Hyvin sanottu ja samaa mieltä. Ei tarvitse harrastaa, mutta ehdottomasti kannattaa, jos se tukee perhene hyvinvointia ja saa sosiaalista kanssakäymistä!

Vastaa
Nimetön 19.8.2019 - 08:50

Tärkeää pohdintaa! Olen ollut lähellä uupua omien harrastusteni, joihin liittyy myös aika paljon vastuuta, takia. Kalenteri on ollut täynnä, ja melkein joka ilta pakko mennä johonkin työpäivän jälkeen ja monet viikonloputkin. Usein tietenkin myöhässä tai viime tingassa lähdössä, ja stressi siitäkin. Sitten tajusin hiljentää. Täytyy nostaa hattua niille, jotka pyörittävät myös lasten harrastuksia.

Tulee mietittyä, miksi kaikki tuntuu menevän niin tavoitteelliseksi jo pienenä? Varsinkin joukkuelajit ovat sitovia. On sääli, kun täytyy olla mukana joko kaikki tai ei mitään.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:03

Ymmärrän hyvin! Itsekin nautin tästä ajasta, kun ei ole pakko elää aikataulutettu arkea. Itse olen myös ollut kova harrastamaan nuoresta asti ja joka ilta on ollut jotain. Se todella on kuormittavaa ja silloin se tekemisen hauskuus katoaa siitä harrastuksesta.

Vastaa
Pojanäiti 19.8.2019 - 09:24

Ihana lukea tällainen juttu! Painin juuri huonon omantunnon kanssa kun en ole jaksanut aloittaa harrastusta. Minulla on 7kk poika. Haaveissa on vauvauinti ja muskarikin olisi kiva. Mutta. Vauva nukkuu huonosti ja olen ihan poikki. Paljon tehdään muuta päivisin, ja tulin lopulta tulemaan että jos olen huonoista öistä niin poikki etren jaksa edes etsiä sopivia ryhmiä niin ehkä just nyt ei jaksa aloittaakaan uutta. Ja mekin aniharvoin päästään minnekään ennen puoltapäivää. Annan yleensä vaavin nukkua ekat aamutirsatkin vielä pyjamassa ja sitten vasta aamupesut ja pukemiset.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:05

Ymmärrän todella hyvin huonon omantunnon, vaikka se onkin ihan turhaa. Ei kaikki nauti samoista asioista ja minulle kotona oleilu ja lähialueella liikkuminen on todella mielekästä. Muskareita on pitkälle ja uimaankin pääsee läpi elämän! Teette just kun teistä hyvältä tuntuu <3

Vastaa
Mmar 19.8.2019 - 13:51

Me harrastetaan vauvauintia. Aloitettiin kesäkuussa kun poika täytti 3kk ja ehdittiin käydä vain 3 kertaa ennen kesätaukoa mutta siinä ajassa poika ehti hurahtaa uimiseen ja vaati sitten heinäkuussa mökillä päästä järveen uimaan. Nyt kun poika näkee uima-altaan niin alkaa riemun kiljahdukset 😊

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:06

No näin olen käsittänyt! Ihanaahan se on nähdä oman lapsen iloitsevan!

Vastaa
Inttu 19.8.2019 - 18:56

Siis ei tietenkään ole pakko harrastaa, jos se ei tunnu itsestä ja vauvasta kivalta! Ei harrastuksista tai harrastamattomuudesta pidä potea huonoa omaatuntoa. Tekee kuten lystää. Itsekin ajattelin etukäteen, että tuskin jaksan vaivautua kovin moneen harrastukseen vauvan kanssa. Äitiysloma tuntui juuri siksi kivalta vaihtelulta, kun työelämä on yhtä sinkoilua paikasta toiseen.

Mutta mitäs vielä! Huomasin, että jos ollaan päivät kotona, alkaa sekä mua että vauvaa iltapäivästä tympiä. Itse katson kelloa kahden minuutin välein, ja vauvakin vain kitisee. Tosi moni sanoo, että harrastukset on vanhempia eikä vauvoja varten – mutta kyllä mun vauva on ihan pienestä asti tykännyt siitä, että saa katsella muiden touhuja ja vähän isompana osallistua niihin touhuihin. Se on niin vauvasta kiinni. Tää on aika sosiaalinen tyyppi. On sitten käyty vauvakerhossa, -uinnissa, -joogassa ja muskarissa ja saatu paljon kamuja 🙂 Päivät ollaan menossa, illat tyytyväisinä kotona, kun lapsen isäkin on palannut töistä. Mutta en todellakaan katso kieroon ketään, joka mieluummin hengailee kotona vauvan kanssa.

Vastaa
iidaafel 19.8.2019 - 21:07

Hyvin sanottu! Ei todellakaan tarvitse harrastaa, eikä se tee huono tai laiskaa. Osalle ne harrastukset antavat todella paljon ja osa juurikin nauttii aikatauluista, säännönmukaisuudesta ja rutiineista. Vanhemmat ja vauvat ovat erilaisia. Kyllä nyt itse jo huomaan, että Eemikin alkaa olla tosi kiinnostunut isommista lapsista ja nyt näin harrastamisessa jotain pointtiakin, kun hän siitä pitää.

Vastaa

kommentoi postausta