Tämän kuukauden aikana olen innostunut ihan valtavasti käsistä. Löysin ne nimittäin viimein! Niitä on ihana laittaa suuhun, aina en osaa päättää, että kumpi ensin vai vähän molemmat. Kuolakin on alkanut vähän valua, muttei se haittaa. Käsillä osaan jo heilutella leluja ja toisinaan saan lelusta jo otteen. Olen yrittänyt kertoa äidille, että en tarvitse niin kovasti kaikkea. Minun suosikkejani kun ovat ilmaisena näytteenä saatu Liberon perhonen ja ilmaisena saatu hymynaama juliste. Ihan turhaan äiti tuo eteeni muita leluja. Mukavinta on antaa perhoselle kyytiä ja heiluttaa sitä ihan tosi kovaa!
Minusta kädet on niin ihanat, että saan kiukkukohtauksen, kun äiti pukee minua ja ottaa kädet suusta. Tutti lohduttaa vähän. Kerran äiti puki minulle kypärämyssyn, sitä se ei sen jälkeen ole tehnyt uudelleen. Oppi kerrasta. Muuten minua ei pukemiset haittaa!
Tässä kuukauden aikana olemme katsoneet aika paljon telkkaria. Äiti nimittäin on tykännyt katsoa Tansii tähtien kanssa -ohjelmaa. Se on ollut minustakin ihan kiva, koska tykkään musiikista. Äiti on toivonut, että saisin ohjelmasta hyvä vaikutteita, ehkä minusta tulisi tanssija isona tai vaikka nyrkkeilijä niin kuin se Edis Tatli, josta äiti niin kovasti tykkää. Kuhan ei jalkapalloa, ettei tarvitse väsristä kentänlaidalla, kaikkea muuta saan sitten isona harrastaa. Nytkin olemme harrastaneet jumppaa. Se on ollut aika mukavaa. Minä olen köllötellyt siellä muiden vauvojen kanssa lattialla ja katsonut värikkäitä kuminauhoja. Välillä huudan tylsyyttäni. Äiti ei vissiin niin tykännyt siitä jumpasta, en osaa sanoa, että mikä siinä on. Ensi vuonna kokeilemme muskaria. Äitille tuo ohjelmankin katsominen taisi olla harrastus, jos se halusi kuulla yhtään mitään, piti sen olla jatkuvassa liikkeessä kanssani. Äiti vie minut ehkä vauvauintiin. Mutta sen tarvii ensin kerätä vähän itsevarmuutta siihen hommaan.
Äiti valitti yli kaksi kuukautta, että minä olen huono nukkumaan. Olen kuunnellut jo aika monta puhelua, jossa äiti kertoo samat tarinat aina uudelleen. Sitä väsyttää, sillä on kamala stressi, se ei ehdi siivota, ei paketoida joululahjoja ja sillä on tosi paljon töitä, muttei se ehdi mitään. Ihmettelen miten se aina jaksaa kertoa samat setit kaikille, jotka sen kuulumisia kysyy! Päätin sitten näyttää, että osaan minä nukkua. Ja olen jo useamman viikon nukkunut täysiä öitä putkeen. Ajattelin sen antaa hetken nauttia, se ei vielä tiedä millaisia yöhulinoita on edessä! Mutta ei minua sitten enää päivällä väsytä, ei senkään vertaa mitä nuorempana. Äiti ei vain ymmärrä. Se yrittää vaan laittaa minut vaunuissa parvekkeelle ja minä boikotoin. Minulta voi jäädä vaikka joku hyvä juttu väliin! Haluan katella maailmaa, olla pystyssä, enkä köllötella vaunuissa verhon takana.
Olen kasvanut kuukaudessa jo tosi paljon, olen jo 62 cm pitkä ja lähes seitsemän kiloa painava vauva. Neuvolan terveydenhoitaja kehui kuinka upeasti jo kannattelen päätä ja kuinka jäntevä olen, ihan edistyksellinen! Ja äiti nauroi, varhaiskasvattajan lapsi todellakin! Äiti toivoisi, ettei minulla olisi niin kiire kasvaa isoksi pojaksi. Katselen jo tarkasti ja otan kontaktia, nautin äidin naamasta ja nauran sille! Meillä on niin kivaa, kun me juttelemme. Se on ihan parasta, seurustelu! Jaksan jutella tosi kauan, kun välillä otan sellaiset vartin powernapit. Minua aina hymyilyttää, kun äiti sanoo, että se rakastaa minua.
Kolmekuisena ei ole yhtään hassumpaa!
KUVA / Pinja Mitrovitch
18 kommenttia
Moi, kysyisin että Hesarissa taisit olla sitä mieltä ettet näytä lapsen kasvoja blogissa. Mikä sinut sai pyörtämään päätöksen? Hauskaa joulua!
Tein sellaisen oäätöksen, etten julkaise sellasia koti-albumin kuvia blogiin, mutta valokuvaajien ottamia kuvia kyllä.
Hei! Ihmetyttää, miksi olet päättänyt kertoa lapsen nimen julkisesti. Eikö lapsella tulisi itse olla valta siitä, mitä hänestä julkaistaan? Tässä tilanteessa koko kansa tietää että kyseessä oli vahinkolapsi. Toivon vain ettei lapsesi joudu tämän takia esim. koulukiusatuksi, ja vain siksi että äiti halusi huomiota blogissa.
Olen kerronut lapsen kutsumanimen. Se myös helpottaa kirjoittamistani blogissa. Vahinkolapsi ei ole syy kiusaamiselle, kuten ei muukaan syy. Kiusaaminen ei ole milloinkaan sallittua ja vanhempana sellaiseen puutun, jos tulevaisuudessa niin tapahtuu. Mukavaa joulua sinulle!
Kiitos mielipiteen ilmaisemisesta, kaikkea hyvää sinulle!
Eikä, tää oli niin ihana!! Hellyyttäviä tarinoita :’) Ihanaa joulua ja kaikkea <3
Kiitos! Ihanaa joulua myös!
Kiitos kommentista ja mukavaa joulun aikaa!
Jos tämä on joku kasvatusblogi niin menee väärin heti alkumetreistä. Nimittäin poikalapsi tarvitsee isää!
Tuleekohan myöskään noin ahdasmielisen ihmisen kasvattamista lapsista ihan priimaa? Eikö tyttölapsi tarvitse isää mihinkään?
Hieno kuulla teidän tarinaa ja tosi paljon tsemppiä noiden negatiivisten kommenttien kanssa! Kaikilla on oma polku ja muiden tulisi kunnioittaa sitä. Iloista joulumieltä teille 🙂
Kiitos ihanasta kommentista! Ihana ajoulua teille!
Suloinen pikkutyyppi! <3 Ihanaa joulua teille ja onnellista uutta vuotta! Siitä tulee varmasti hyvä. Äitiys nimittäin on siitä kiitollista hommaa, että se muuttuu koko ajan vain kivemmaksi.
Kiitos! Niin uskon tuon!
Hei Iida. En yleensä kommentoi, mutta nyt täytyy, koska teet mielestäni tärkeää työtä naisten aseman puolesta. Ihailen vahvuuttasi ja rohkeuttasi jatkaa ikävistä kommenteista huolimatta. Kommenttien taustalla on pelkoa ja häpeää, joista meidän suomalaisten on aika vapautua! Kiitos kun edistät tätä vapautumista olemalla rehellinen, ilman pelkoa. Rakkaus paistaa läpi <3 ihanaa joulunaikaa teille molemmille!
Kiitos aivan ihanasta kommentista ja palautteesta!
Ihana tarina 3kk Eemistä! Mahtavaa et on alkanu nukkuun hyvin <3 meillä ei oo alkanu hulinat ollenkaan! Nähdään taas pian! <3 Eveliina & Ella
Kiitos Eveliina, todellakin nähdään pian, tulette kylään meille <3