Home » Vuoden 2018 suosituimmat postaukset ja kooste menneestä vuodesta

Vuoden 2018 suosituimmat postaukset ja kooste menneestä vuodesta

by Iida Åfeldt

bites-1.jpg

Tammikuu Tinderistä tuulee

Blogi on kuin päiväkirja. Tutkiessani luetuimpia postauksia, kävin samalla läpi kulunutta vuottani ja muistajoni. Monista teksteista tulee paljon muistoja, tuon kirjoitin silloin, olin siellä ja mietin sitä jne. Tammikuun suosituin teksti koskee deittailua. Se onkin todella suosittu teema blogissani ja kyseinne teksti on minun mielestäni hauska. Mutta hullun siitä tekee se, että olin tuolloin raskaana, enkä tiennyt sitä. Kaksi päivää tuon tekstin julkaisemisesta tein vasta ensimmäisen raskaustestin. 

löyly-5.jpg

Helmikuu Oma isäsuhde ja sen vaikutus miessuhteisiin

Helmikuussa kirjoitin vain kaksi tekstiä. Toinen oli isäsuhteesta ja toisessa kerroin syitä, miksi en ole vegaani. Tuolloin en oikeastaan voinut kirjottaa, koska olin henkisesti lukossa, enkä voinut tuottaa tekstiä. Minä sulattelin raskauttani ja selvittelin asiaa isämiesten kanssa, kärsin hirveästä pahoinvoinnista ja odottelin niskapoimu-ultraa. Mietin, että mitä haluan raskaudestani kertoa, vai kerronko ollenkaan. 

Maaliskuu (single)mon to be

Suosituimmaksi tekstiksi nousi raskausuutiseni. Helmikuun sulateltuani, päätin kertoa raskaudesta blogissa. Päädyin siihen, koska raskautta olisi melko haastava salata, lasta varsinkaan. Toiseksi päätin, että jos kerron, niin kerron kunnolla. Avoimesti. Ja tänään voin sanoa, että onneksi olen valinnut avoimen linjan. Uskon sen vievän pitkälle. Minä olen tilanteeni ja tarinani kanssa sujut, hyväksynyt sen, jolloin minun ei tarvitse piilotella siitä mitään ja näin ollen uskon sen edesauttavan minua myös kasvatustyössä. Kun lapseni tulee joskus alkaa aiheesta kysellä, voin vastata hänelle totuudenmukaisesti sen sijaan, että yrittäisin vaihtaa aihetta ja sanoisin: ”Kerron, kun olet aikuinen”. Näin ollen siitä tulisi vain asia, josta ei saa puhua, jolloin se aiheuttaisi varmasti kipuiluja. 

Huhtikuu Tyrkky huora ja yks äpärä

Raskauspostaukseni sai yllättävän vastaanoton ja herätti monenlaisia tunteita. Useat mediat tarttuivat aiheeseen ja sain osakseni paljon vihaa. Koko kevät oli oikeasti todella raskas. En ikinä kuvitellut sellaista negatiivista palautevyöryä. Pelkäsin oikeasti avata blogini, sillä en halunnut lukea enää yhtään kommenttia, jossa minua huoriteltiin. Olin henkisesti aivan loppu saamstani palautteesta, vaikeasta raskauspahoinvoinnista ja yksin jaksamisesta. Ei todellakaan ollut helppoa olla raskaana yksin kaiken keskellä. Töissäkin tuntui olevan todella paljon hommaa, kuten päiväkodissa aina. Nyt ajateltuna en oikeasti tiedä miten jaksoin, muistan sen todella raskaana ja vaikeana aikana, jolloin en saanut sellaista tukea ympäriltä kuin ehkä olisin toivonut.

DSC_0178.JPG

Toukokuu Saisinpa miehen

Toukokuussa kerroin odottavani poikavauvaa, eli saavani sen kauan toivomani miehen elämääni. Vaikka sanoin kaikille, että sukupuolella ei ollut väliä, niin ihan pienen hetken olin pettynyt poikauutisesta. Olin jotenkin ajatellut, että itsekin tyttönä tulisin tytön kanssa paremmin toimeen, että osaisin olla tytön kanssa paremmin. Mutta nopeasti ajatus meni ohi ja poika tuntui niin oikealta ja ihanalta asialta. Ja nyt se tosiaan tuntuu ainoalta oikealta asialta ja minusta jopa tuntuu siltä, että tulen olemaan poikalasten äiti. Tykkään niin pienistä kuin isoistakin pojista!

Kesäkuu Miesten käytöstavat, onko niitä?

Kuten sanottu, sinkkuus ja deittailu on hyvin suosittu teema blogissa. Aiheeseen liittyviä postauksia toivotaan paljon. Kesäkuun luetuin postaus koski taas Tinderiä ja käymääni keskustelua erään miehen kanssa. Tämä herätti myös paljon keskustelua siitä, että miksi olen raskaana Tinderissä. Mutta se on ainut asia, jota en kyllä kadu. Päinvastoin, onneksi deittailin raskaana, nyt se ei tosiaan ole mahdollista. Ja se toi minulle niin paljon iloa ja piristystä! Siis yleensä. Muussa tapauksessa ainakin hyvän blogitekstin. 

1T8C4674_ig.jpg

Heinäkuu Surua, kyyneliä ja raskauskuvia

Luin tuon postauksen nyt itsekseni. Ja voin sitä lukiessa palata tuohon tunteeseen, joka raskausaikana välillä vaivasi. Se hirveä yksinäisyys ja suru siitä, ettei kukaan iloitse odotuksesta kanssani. Loppuraskaudessa aloin muutenkin olla tosi herkkä ja otin monet asiat todella raskaasti. Nyt tuntuu, että tuosta tunteesta on valovuosien mittainen ikuisuus.

j35ftGgw.jpeg

Elokuu Millainen mies tapailee raskaana olevaa naista?

Vaikka raskausaikana oli paljon surua, niin mahtui siihen paljon ihania hetkiä ja iloa. Koko kesän ja loppuraskauden sain elää ihastumisen huumassa. Aihe tosin on vaikea ja yritän ajatella, että jotkut ihmiset vain vierailee luonamme hetken. 

Syyskuu Kertomus siitä kuinka hän viimein saapui mahan tälle puolen

Yliajalle venynyt raskauteni kiristi kyllä hermojani. Nyt jopa naurattaa miten kärttyinen ja ärsyyntynyt olin. En jaksanut yhtään utelua, jonka vuoksi pidin some- ja blogilomaa. En vastannut edes sukulaisten uteluviesteihin. En ymmärtänyt tarvetta kyselylle, kyllä minä heti olisin kertonut, jos jotain olisi tapahtunut. En ikinä olisi uskonut, että käynnistykseen mennään. Mutta syntyi lopulta!

PL93N3g.jpg

Lokakuu Viimein

Lokakuun suosituin postaus käsitteli lapsen isää ja dna-testejä. Isä viimein selvisi pitkän odottelun jälkeen. Se oli todella iso helpotus. Ja päättyi juuri niin, kuin oli tarkoitus. 

Marraskuu Baby blues ja synnytyksen jälkeinne masennus

Kirjoitin tekstin Baby bluesista ja masennuksesta, sillä minut itseni yllätti se miten tunteet ailahteli vauvan synnyttyä. Itkin väillä vauvan kanssa kilpaa ja halusin sen pois, ihan mihin tahansa. Ja toisinaan taas olin pakahtua rakkaudesta. Ekat viikot oli hirveitä ja olin aivan shokkitilassa. Muutos oli niin suuri. Nyt koen, että homma on hallussa ja meininki on letkeää!

Joulukuu Kun vauva pissasi päälleni osa 75 ja muita hulluuksia

Letkeästä meinigistä kertookin joulukuun suosituin postaus! Meillä hassutellaan ja hullutellaan. Ihmetellään lentäviä pissoja ja tutkitaan kakan koostumusta. Ihmeellinen vuosi! 

-Iida

DSC_0727.JPG

 

6 kommenttia

anon 23.12.2018 - 17:26

Lukaisin HS:n kirjoittaman jutun sinusta, ja bongasin tekstistä seuraavanlaisen kommentin:
”IIDA ÅFELDT tietää hyvin, mihin blogijulkisuus päättyy ja mistä yksityisyys alkaa:
”En aio näyttää lapseni kasvoja kuvissa.””

Päädyin jutun kautta tänne blogiisi, joten en tiedä oletko aiemmin ottanut kantaa tuohon asiaan. Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, miten päädyit nykyiseen ratkaisuun, eli näyttämään lapsesi kasvot kuvissasi?

Vastaa
Iidaafel 23.12.2018 - 20:19

Kiitos kommentista. Olen julkaissut vain pari kuvaa, jossa kasvot ovat enemmän esillä. Yleensä peitetty tai sivusta kuvattu. Voit lukea lisää tästä https://iidanmatkassa.fi/newborn-kuvia

Vastaa
Seuraaja 27.12.2018 - 12:42

En oikein ymmärrä, miksi tästä kuvien julkaisupolitiikastakin on tullut hirveä haloo ja paljon kyselyitä. Newborn-kuvat on sellaisia, että kuka niistä pystyy vauvoja tunnistamaan enää vuosien päästä ja ketä niiden takia nyt kiusattaisiin myöhemmin. Ihmettelen näiden ihmisten tarvetta kommentoida ja olla mukamas huolissaan.

Vastaa
Iidaafel 28.12.2018 - 19:17

Kiitos ihanan ymmärtävästä kommentista, olen samaa mieltä!

Vastaa
Pinja Mitrovitch 27.12.2018 - 23:19

Hei Iida ️

Ihan myötäelin näiden postausten mukana kuukausienkin jälkeen. Sulla on ollut ansaittu ja tapahtumarikas vuosi. Universumi on niin ajatellut lopulta sun ja Eemin parasta.

yst.
Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

Vastaa
Iidaafel 28.12.2018 - 19:18

Kiitos Pinja ja kiitos myötäelämisestä niin blogissa kuin meidän elämässäkin!

Vastaa

kommentoi postausta