Elämää 5kk kanssa

Nyt täytyy sanoa, että meni ihan ohi, että lapseni täytti jo 5 kuukautta. Siis tämä mennyt kuukausi meni nopeasti. Siinä missä kituuttelin ensimmäiset neljä kuukautta, niin tämä oli yksi silmänräpäys. Nyt olen tainnut tulla siihen pisteeseen, että tämän jälkeen aika vaan alkaa mennä nopeammin ja nopeammin. Vaikeimmat ajat ovat jääneet taakse ja nyt aika lähtee lentoon. Miksi se onkaan niin, että aika menee nopeasti, silloin kun on kivaa? Meillä on nimittäin ollut kivaa!

Menneen kuukauden aikana olen oppinut refluksista ja oppinut elämään sen kanssa, oppinut ymmärtämään sitä omalla lapsellani ja oppinut helpottamaan oireita. Kuukauden kuluessa kiinteät ruoat ovat muodostuneet niin isoksi osaksi meidän päivää. Osaksi tästä syystä minulla on ollut tyytyväisempi vauva. Toki kiinteät ovat tuoneet joitain haasteita. Kaikki ei ole Eemille sopinut ja meillä on ollut pari sellaista itkukohtausta, että olen joutunut ensi kertaa soittamaan keskellä yötä apua paikalle. Ja on tuntunut hirveältä, että tuon tunteja jatkuneen kipukohtauksen mahdollisesti aiheutti itse syöttämällä jotain epäsopivaa. 

Menneen kuukauden aikana minun vauvani on oppinut epävauvamaiseksi. Se ei ole enää vain paikkallaan oleva pötkö vakavalla ilmeellä. Vuorovaikutus vauvan kanssa on muuttunut aivan täysin ja saanut ison harppauksen. Meillä on oikeasti ollut hauskaa yhdessä. Meillä on selkeästi jo omat jutut ja Eemi reagoi paljon monipuolisemmin. Hän oppi myös kääntymään ympäri ja haluaa kääntyä koko ajan. Ongelma on vain se, että hän hermostuu mahallaan, eikä tajua vielä itse kääntyä takaisin selälleen. Hänet pitää koko ajan kääntää takaisin selälleen ja niin hän heti perään kääntyy uudestaan mahalleen.  Paras opittu taito on kuitenkin oikean käden heiluttelu. Jostain syystä hän on löytänyt oikean kätensä, mutta ei vasenta. Hän heiluttelee oikean kätensä rannetta ja liikuttaa sormia eri tahtiin. Sitten hän ihmettelee omaa kättään silmät suurina ja suu pyöreenä. Ja tämä on vain niin liikuttavan söpön näköistä!

Oman käden heiluttelun lisäksi todellinen hitti on kosteuspyyhepakkaus. Se on ihan paras Eemin mielestä. Aika hyvä on myös ystävänpäivänä saatu ilmapallo, kun se on osin tyhjentynyt, rapisee niin hyvin. Oma tuttinauha ja tutti kelpaavat myös viihdykkeeksi. On kiva laittaa tuttia suuhun ja ottaa pois sekä syödä tuttiketjua.

Eemi on nykyään todellinen vekkuli, hänellä on sellainen veikeä ilme koko ajan ja hän hymyilee valtoimenaan. Vielä 4 kk neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, että hymyileekö Eemi ollenkaan. Eemin äiti on aika kovaääninen ja rempseä tyyppi, että Eemikin vaikuttaa tykkäävän rajusta menosta. Mitä enemmän häntä pyörittää, hypyttää ja heittelee, niin sitä isommat naurut saa aikaa. Ja mikä surku, kun homman lopettaa! Kaikenlainen riehuminen on hauskaa. Mitä hirveämmät naaman vääntelyt, niin sitä isommat naurut.  Eemi puhuu myös taukoamatta. Hän jokeltelee ja kiljahtelee riemusta. Vaikuttaa siltä, että meillä on liian hiljaista, kun hänen täytyy täyttää se. Näen jo, että on se miksi-lapsi, joka kyselee jatkuvasti ja puhuu ja puhuu. Eemi pitää nyt jo komentoa yllä ja almaisee kyllä tunteensa hyvin voimakkaina, eli huutamalla ja kiljumalla.

Mutta mitä tulee koviin ääniin niin Eemi pelkää imuria, pesukonetta ja fööniä. Hän on alkanut myös vierastaa. Hän on äidin poika ja miehet eivät ole hänen suosikkejaan. 

Tässä kuussa meillä on ollut paljon kivaa tekemistä ja ollaan oltu paljon menossa säässä kuin säässä. Tammikuussa olin niin puhki ja refluksi pahimmillaan, että en jaksanut juuri käydä missään. Kivat tekemiset ovat saaneet myös ajan kulumaan nopeasti. Nyt tosin näyttää siltä, että sanomme hyvästit vaunukopalle. Hän ei enää viihdy vaunukopassa, kun haluaa nähdä maailman. Äidille ratasosaan siirtyminen vaikuttaa olevan iso juttu. Minusta todella tuntuu, että sen jälkeen minulla ei ole vauvaa. Olin päättänyt, että maaliskuussa siirrytään ja sähän on jo tällä viikolla, apua! Toki se saattaa helpottaa entisestään meidän liikkumista ja tehdä siitä molemmille mielekästä.

Reilu kolme viikkoa ja meillä 6 kk bileet, ihanaa! Minusta on ihanaa, kun oma vauva kasvaa.

-Iida

KUVAT / Laura Kiuru