Home » En enää haaveile entisistä haaveistani

En enää haaveile entisistä haaveistani

by Iida Åfeldt

Istuin hiekkalaatikon reunalla ja katsoin lastani, joka leikki vetoautolla ja traktorilla. Moi sanoi traktori vetoautolle. Moi vastasi vetoauto.Kiva nähdä sua, ei olla nähty pitkään aikaan autot keskustelivat.Minua hymyilytti.

Pian puistoon tuli toinenkin perhe ja he suuntasivat kanssamme hiekkalaatikolle. Perheessä oli kaksi vanhempaa, tarkemmin sanottunu isä ja äiti. Katseemme kohtasi ja hymyilimme toisillemme. Joskus minua olisi harmittanut ja olisin tuntenut ulkopuolisuutta. Joskus olisin kokenut itseni kovin erilaiseksi.Joskus olisin miettinyt, että mitähän he minusta miettii. Miettivätkö he jätinko miehen kotiin tekemään meille lounasta vai oliko hänen vuoro nukkua pidempään ja  siksi minä olen täällä yksin? Vai oliko hän töissä, joillakin kun on vuorotyö vai  oliko hänellä salibandytreenit poikien kanssa?  Sellasia minä joskus mietin. Että miettiikö ne muut.

Joskus minä en olisi mitään muuta toivonutkaan, kuin olla niin kuin he.

Nyt minä en miettinyt.

Siinä hiekkalaatikon reunalla, auringon paistaessa, minä mietin, että olen todella onnellinen.

Minua ei enää satu. Minusta tuntuu, että mitä pidempään olen ollut yksinhuoltaja, sitä tavallisemmaksi tämä vain käy. Tähän tottuu ja se alkaa tuntua ihan normaalilta. Minua ei satu nähdä perinteistä perhettä. En enää koe olevani vähemmän tai huonompi, vaan yhtä arvokas perhe. En enää ajattele, että olisin parempi, jos minullakin olisi mies tässä hiekkalaatikon reunalla tekemässä hiekkakakkuja. Tätä toki auttaa se, että elämäni on täytetty erilaisilla perheillä. Ystävistä löytyy yhden ja kahden vanhemmanperheitä, oma äitini on yksinhuoltaja, isovanhempani eronneet ja serkuillani on iso uusioperhe. Meidän perheemme on vain yksi muiden joukossa.

Tätä auttaa myös se, että olen kasvanut. Joskus nimittäin haaveilin sellaisesta elämästä. Haaveilin kaikkein eniten siitä, että minulla olisi mies. Se oli ykköstoiveeni ja vasta sen jälkeen tuli kaikki muu. Sillä miehen kautta voisin toteuttaa haaveitani.

Jos minulla olisi mies, voisimme perustaa perheen. Voisin saada toisen lapsen ja kokea raskauden uudelleen. Sitten voisimme hankkia koiran ja muuttaa omakotitaloon. Sitten voisimme reissata, käydä perhelomilla! Ihanilla rantalomamatkoilla Kreikassa tai vuokrata kesämökin Keski-Suomesta. Sitten voisin toteuttaa urahaaveitani rohkeammin, kun en olisi yksin vastuussa taloudesta saati arjen toimivuudesta. Sitten voisin kirjoittaa niitä kirjoja. Sitten voisin säästää paljon enemmän, kun toinenkin aikuinen olisi jakamassa kanssani kuluja! Tälläisiä minä olen miettinyt.

Olen monta kertaa miettinyt, että voinko ostaa vaaleanpunaista sohvaa, jos tuleva mieheni ei pidä siitä ja se pitäisi heti myydä. Olen jatkanut vaaleanpunaisesta sohvasta haaveilua. Olen miettinyt, että pitäisikö ostaa isompi telkkari jo valmiiksi sitä miestä varten, vaikka minulle koolla ei ole merkitystä, mutta miehille tuntuu olevan. Olen miettinyt kannattaako pitkiä hiuksia nyt leikata lyhyiksi, koska hääkampaus on helpompi tehdä pitkiin hiuksiin. Kohta joutuisi taas kasvattamaan pitkät hiukset, jos se mies löytyisikin ihan kohta.Olen miettinyt, että kannattaako tähän kotiin nyt ihan hirveästi panostaa, jos kohta muuttaa yhteen miehen kanssa kuitenkin? Olen miettinyt, että kannattaako omistusasunnon ostaminen yksin, jos sitten ostaisikin miehen kanssa. Muuten voisi joutua heti myymään sen ja ostamaan isomman.

Kuinka monta kertaa emmin muutanko kotipaikkakunnalleni! Ajattelin, että sitten en ainakaan löydä miestä, sillä siellä ei olisi yhtään ketään. Koin, että Helsingissä asuminen oli ainut keino löytää parisuhde. Nyt vuoden jälkeen asuttuani kotipakkakunnallani, olen ainoastaan katunut sitä, etten muuttanut tänne aiemmin. Nyt olen ajatellut, etten halua muuttaa täältä pois ja stressannut, että miten käy jos löydänkin miehen, joka ei halua muuttaa tänne.

Kuinka monta kertaa olen lykännyt jotain omaa haavettani tulevaisuuteen, aikaan, kun minulla on se mies! Kuinka moniin valintoihini on vaikuttanut mies, jota ei ole ollut kuin ajatuksen tasolla!

Hiekkalaatikon reunalla ajattelin, että ehkä elämäni kuului mennä näin. Ehkä minusta kuului tulla äiti yksin. Ehkä minun kuului huomata, että en enää haaveile entisesta haave elämästäni. En enää haaveile toisen ihmisen kautta, vaan tästä elämästä onkin tullut se mistä nykyisin haaveilen.

Olen ymmärtänyt, etten voi elää ’sitten kun’ elämää. En voi elää elämääni odottaen ja miettiä mahdollista kumppania valinnoissani. En voi olettaa, että toinen ihminen ottaa vastuuta minun haaveistani tai edes jakaa kanssani samoja haaveita. En oikeastaan edes halua jättää omia haaveitani jonkun toisen vastuulle, vaan ottaa itse vastuun. En halua asettaa hirveitä odotuksia toista ihmistä kohtaan. Haluan olla onnellinen nyt enkä vasta sitten. Haluan saavuttaa asioita itseäni varten.

Meille on tulossa koira kuukauden päästä ja se tekee minut todella onnelliseksi. Haaveeni toisesta lapsesta on laitettu myös eteenpäin ja olen saanut ajan TAYSin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan ensikäynnille. Ja tiedättekö, minulla on niin onnekas olo! Ihan mieletöntä, että saan toteuttaa haaveitani. Ne eivät jää kiinni toisesta ihmisestä! Ostin myös vaaleanpunaisen päiväpeiton. Ja aion ostaa vaaleanpunaisen sohvan, kun sohvan päivittäminen on ajankohtaista, jos se tuntuu minusta edelleen oikealta vaihtoehdolta! Ja aion lähteä perhelomalle ystävän kanssa, vaikka sinne Kreikkaan tai minne hyvänsä, kun se on mahdollista!

Haluan elää täyttä elämää nyt ja tehdä oman näköisiä valintoja. Sillä se tekee minut onnelliseksi nyt. Jonain päivänä toivottavasti voin luoda uusia haaveita kumppanin kanssa ja kohdata hänet ilman odotuksia minun haaveitteni täyttämisestä.

-Iida

KUVAT: Laura Iikkanen

41 kommenttia

Reiska 20.4.2021 - 12:09

Hei Iida, kiitos blogistasi. Siitä on tullut mun lempiblogi. Kirjoitat taitavasti, pidän näkökulmistasi ja rehellisyydestäsi. Blogissasi on sitä jotain. Kauneutta, mutta myös elämän rosoisuutta, johon on niin helppo samaistua. Aurinkoista kevättä perheellesi!

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 12:43

Voi kiitos tosi paljon sanoistasi! Ihanaa kevättä❤️

Vastaa
BT 20.4.2021 - 12:51

Word!

(Ei täällä Helsingissä kukaan mutään miehiä löydä 🤣)

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 14:03

Hahah joo tuntuu ettei siihen kyllä paikkakunta vaikuta😂 Helsingissä jooa vielä haastavampi! Tai ylipäätään kaupungeissa kun tarjontaa on niin paljon!

Vastaa
KKM 20.4.2021 - 13:41

Aivan mahtava, inspiroiva kirjoitus ja raikas näkökulma! Jotenkin koin voimaantuvani tästä ja sain ajattelemisen aihetta, vaikka olen erilaisessa elämäntilanteessa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja kiitos aitoudestasi, joka saa palaamaan kanaviesi pariin kerta toisensa jälkeen.

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 14:04

Voi kiitos aivan valtavasti! Tosi kiva kuulla❤️

Vastaa
Katariina Kuronen 20.4.2021 - 14:51

Aivan ihana ja koskettava kirjoitus! ❤️❤️

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 18:38

Kiitos❤️

Vastaa
toistaiseksisinun 20.4.2021 - 16:52

Hei.
Kiitos kirjoituksestasi. Osui hyvin kohdalleen ja sai ajattelemaan.

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 18:38

Voi kiitos!

Vastaa
Oravanpyörässä oravaperhe 20.4.2021 - 18:04

Tuota voisi kuvata henkisen kukoistuksen poluksi! 🙏❣

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 18:38

No kyllä❤️

Vastaa
Nimetön 20.4.2021 - 18:13

Hieno kirjoitus! Tuli onnellinen olo sun puolesta.

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 18:38

Kiitos❤️

Vastaa
S-K 20.4.2021 - 18:36

Omassa päässä on liikkunut tosi paljon samanlaisia ajatuksia viime vuosina ja välillä liiankin paljon on tullut mietittyä ja suunniteltua sen mahdollisen tulevan kumppanin kautta. Tätä ajatusmallia oon kuitenkin pyrkinyt muuttamaan ja etsimään ensisijaisesti sitä omaa onnea ja täyttämään omia haaveita. Pitkään on ollut mielessä myös itsellisen äitiyden mahdollisuus, ja on ihana saada lukea sun kokemuksiasi yhden aikuisen perheessä elämisestä ja nyt jatkossa hedelmöityshoitojen kautta itsellisestä äitiydestä. Kirjoituksesi tsemppaa eteenpäin ja inspiroi, ja on hienoa että joku tuo tätäkin mahdollisuutta/perhemuotoa rohkeasti esille 🙂 Onnea hoitoihin!

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 18:39

Voi kiitos todella paljon ihanasta kommentista❤️

Vastaa
epsu 20.4.2021 - 19:06

Miten tuttuja, inhimillisiä, samaistuttavia nuo sitten kun -ajatukset. 🧡 Jopa vähän naurattaa oman ajatuksen hölmöys jättää elämättä ja tekemättä asioita ja reissuja ja hankintoja siksi, että tekisi ne mieluummin myöhemmin jonkun toisen kanssa.

Mun haaveissa on vihreä sohva, koirakaksikko ja kuukauden Lontoon-matka, ja nyt kyllä lopetan näiden haaveiden lykkäämisen. Sun rohkeus tarttuu. 🧡

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 19:09

Voi vitsit! Ihan mahtavaa kuulla! Kannatan unelmien toteutusta❤️ Yhdessä ehtii sitten joskus kehitellä uudet unelmat!

Vastaa
Petronella21 20.4.2021 - 20:10

Kiitos, olipa hienosti kirjoitettu teksti! <3 Nostan hattua ja otan tästä myös itseäni niskasta kiinni ja toteuttamaan omia pienempiäkin haaveita just nyt enkä sitten kun. 🙂

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 20:16

Voi kiitos!

Vastaa
Nimetön 20.4.2021 - 20:12

Loistava teksti. On niin ihanaa lukea itsenäisen, omilla aivoillaan ajattelevan naisen kannanottoja. Malli, jossa naisen pitäisi kokea asioita ja elämää vain miehen kautta, istuu kyllä sitkeässä. Onnittelut, että olet päässyt sen yli. Kaikkea hyvää sinulle ja etenkin hoitoihin.

Vastaa
iidaafel 20.4.2021 - 20:16

Kiitos todella paljon kommentista!

Vastaa
Elinah 21.4.2021 - 00:20

Ihana ja inspiroiva kirjoitus. Arvostan itsenäisyyttä ja olen tosi onnellinen sun puolesta! 🙂 Toivottavasti elämääsi astelee sitten jossain vaiheessa toinen samanlainen, kokonainen ja itsensä onnelliseksi tekevä ihminen, jotta voitte vielä lisätä toistenne valmista onnea. Siihen saakkakin, kaikkea hyvää!

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:14

Voi kiitos❤️

Vastaa
NK 21.4.2021 - 01:28

Älykästä, kypsää ja rohkeaa pohdintaa! Nostan Sinulle hattua! <3
Elän ihan eri tilanteessa, mutta huomaan usein sortuvani ”sitku ja mutku” elämään eli toteutan haaveitani ja teen asioita ”sitten kun se ja se juttu on kunnossa” jne. Elämä on tässä eikä sitten joskus! Kirjoituksesi oli kuin henkinen (hyvä) potku persauksille! Mitä tässä odottelemaan! Eletään nyt! Ok, koronan poistumista on pakko odottaa, muttei sekään tarkoita elämän laittamista täysin jäihin. 🙂
Kiitos tästä kirjoituksesta! <3

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:14

Hei kiitos ja ihanaa, että teksti antoi ajatuksia❤️

Vastaa
LasseL 21.4.2021 - 07:39

”Ystävistä löytyy yhden ja kahden vanhemmanperheitä, oma äitini on yksinhuoltaja, isovanhempani eronneet ja serkuillani on iso uusioperhe. Meidän perheemme on vain yksi muiden joukossa.”

Niin, väärät valinnat periytyvät, lopulta vääristä valinnoista tulee vain yksi väärien valintojen joukossa ja sitä pidetään uutena normaalina.

Lapselle se ei kuitenkaan hyvää tee eikä tuleville sukupolville.

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:21

Olen kanssasi kyllä eri mieltä. Lapselle paras kasvuympäristö on turvallinen, hänen tarpeisiin vastaava ja rakastava. Jossa lapsi saa olla sitä mitä on, kokea itsensä arvokkaaksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Tähän ei vaikuta se, onko yksi vai kaksi vanhempaa ja mitä sukupuolia vanhemmat edustavat. Lisäksi yksinhuoltajaksi voi päätyä puolison kuoltua, kuten omassa perheessäni. Aina kyseessä ei ole oma valinta. Nykyään myös uusioperheet ovat yleisiä ja sitä myöten erotkin. Vahingollisempaa on kasvaa kahden vanhemman perheessä, jossa vanhemmat tekevät toisensa onnettomiksi. Se vaikuttaa suoraan lapsiin.

Vastaa
Jonnav 21.4.2021 - 08:02

Kuulostaa upealta! Tuntui että omakin ajatusmaailmaa muuttui tämän myötä. Kiitos Iida! Aivan loistava teksti.

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:15

Voi kiitos kovasti!

Vastaa
minnis 21.4.2021 - 08:03

Moi!

Olipa hyvä teksti, täynnä elämää. Seesteisyyttä, onnea. Kiitos tästä!

Minna

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:15

Kiitos Minna tosi paljon!

Vastaa
Nimetön 21.4.2021 - 08:28

Olen ylpeä sinusta!
Mietin myös joskus, miten naisena on ”helpompaa” (ei helppoa, mutta silti helpompaa) hankkia/yrittää hankkia lapsi yksin. On hedelmöityshoitoja, on mahdollisuus kantaa oma lapsi… Omasta lapsesta haaveilevilla miehillä voi olla tilanne täysin toinen. Enkä siis millään tavalla tarkoita tällä väheksyä ketään!

Vastaa
iidaafel 21.4.2021 - 09:15

Olet ihan oikeassa! Se on tosi harmi!

Vastaa
Nimetön145 21.4.2021 - 10:33

Muuta Tampereelle opiskelujen perään niin täältä löytyy maanläheisempiä miehiäkin! Pirkanmaa best!

Vastaa
EmppuOmppu 21.4.2021 - 10:45

Ihana teksti ja tosi inspiroiva! Sai itsenikin pohtimaan, että miksi aina lykkään haaveiden toteuttamista ”sitten joskus”. Pitäisi vaan rohkeasti ottaa härkää sarvista ja elää hetkessä. Ihanaa kevättä! 🙂

Vastaa
no 21.4.2021 - 17:07

todella hyvä kirjoitus ja oivallus. kyllä se elämä on elettävä itseä varten. hienoa, että olet päässyt pois tuosta pickme-ajattelutavasta, jossa elämä alkaa vasta parisuhteessa.
(https://www.reddit.com/r/FemaleDatingStrategy/, https://www.thefemaledatingstrategy.com/)

Vastaa
Nimetön 22.4.2021 - 23:04

Hyvä sinä!

Vastaa
Meri123 22.4.2021 - 23:23

Olipa hienoa lukea kasvutarinaa. Itse olen jo kauan elänyt ydinperheen äitinä, mutta olen itse vastuussa onnestani ihan niin kuin sinäkin. Laajan tuttavapiirini perusteella sanoisin, että jos kumpikin ei tietoisesti ota vastuuta onnestaan ja hyväksy epätäydellisyyttä, niin ero tulee tai elämä on kriisistä toiseen seilaamista. Ja mielellään sitä tekee parhaansa myös puolison onnen eteen, jos itsellä on tasapainoinen olo.

Vastaa
Päätä pahkaa kohti unelmia 23.4.2021 - 10:21

Ihana kirjoitus! Paljon samoja asioita mitä olen itsekin käynyt läpi viime vuosina, paitsi syynä itselläni lapsettomuus. Ennen näin tulevaisuuteni lapsen kautta, ja siksi olen joutunut menemään syvälle itseeni ja miettimään mitä elämältäni oikeasti haluan. On kauhean kuluttavaa elää elämäänsä jonkin asian kautta, jota ei ole olemassa eikä siihen voi vaikuttaa. On helpottavaa ja vapauttavaa vihdoin tavoitella unelmiaan ja urahaaveitaan. Jos joskus saadaan lapsi, niin ihanaa, mutta se ei enää määritä onnellisuuttani.

Vastaa
iidaafel 23.4.2021 - 10:32

Kiitos kommentista, varmasti niin vaikea ja kipeä aihe! En voi edes kuvitella. Voimia, ja todella toivon, että se haave vielä toteutuu. Mutta olet ihan oikeassa, ettei se määritä onnellisuutta!

Vastaa

kommentoi postausta