Kirpputoreille ei ole päässyt aikoihin! Viimeinen kirppisretkeni oli maaliskuun alussa, melkein kaksi kuukautta sitten. Olen varmasti monen muun tavoin siirtänyt kokonaan netti- ja somekirppisten maailmaan. Se ei kuitenkaan korvaa konkreettisia kirppiksiä, joilla ei ole postituskuluja, tuotteen varailuja, tuotteen jonottamista tai huutokauppaa. Kaipaan helppoa ostamista, kiertelyä ja hipistelyä.
Tässä kuussa tein muutaman löydön. Ostin Eemille kaksi kesäyökkäriä, paidan ja housut. Ja muutaman aivan järjettömän oston. Päässä flippasi pahan kerran ja ostin oikeasti vauvanvaatteita ja vielä vaaleanpunaisia! Ei mitään järkeä ostaa pieniä vaatteita varastoon, kun käyttäjästä ei ole tietoa. Eikä varmaan edes lähivuosiin, jos koskaan. Muoti muuttuu, mieli muuttuu ja ihania vaatteita tulee aina. En ole koskaan aiemmin ostanut vauvanvaatteita tällä tapaa, en edes ennen Eemiä. Olen toki jo naureskellut asialle. Voihan vaatteet sitten antaa ystäville. Tai voivat toimia nukenvaatteina, sillä ne ovat ihan mahdottoman pieniä. Niin pieniä, että eihän ne voi kenellekään mahtua! Kyseessä on kaksi suosikkikuosiani, että ovathan ne ihania!!
Onko tälläistä koskaan käynyt teille muille?
MINI RODINI HAALARI 19€ Facebook-kirppis
PAPU LEGGINSSIT 10€ Facebook-kirppis
POLARN O. PYRET YÖKKÄRIT YHT. 9€ Facebook-kirppis
VIMMA PAITA 20€ Facebook-kirppis
PAPU LEGGINSSIT 17€ Facebook-kirppis
KATSO MYÖS
15 kommenttia
Ihanaa. En siis ole ainut. Olen samalla periaatteella muutamia vaatteita ostanut ja aatellu samoin jollei käyttäjää ittellä tulisikaan. Itte olen ikuinen vauvakuumeilija. Ja koska olen joutunut huomaamaan keskenmenon vuoksi ettei lapsia tehä vaan ovat lahja, tuntuu aina kirpaisevalta löytää jtn aivan ylisöpöä vaikkei käyttäjää ole.
Tahtoisin vauvan, nuorin antoi oottaa itteensä monta vuotta. Nytkin saisi pikkuinen tulla jos olisi tullakseen. Yli kaksi vuotta olen joka kuukausi odottanut pientä ihmettä, mutta ehei. Puolukkapäivät ovat aina muistuttaneet olemassalollaan. Tosin, molempien suvussa on lapsettomuutta, sekin voi vaikuttaa.
Myönnän, kun eka kerran luin siun blogia, se oli sillon kun kirjoitit oottavasi lasta. Aattelin, että kamalaa mimmone ihmine, ei tiiä lapsen isää..ettei tuosta mtn hyvää kyllä seuraa. Mutta kun oon jäänyt lukijaksesi, oon miettiny miten ihana ihninen oletkaan. Ihailen sinnuu. Ootan aina uutta kirjotustasi, tapasi kirjoittaa ja käsitellä asioita on ihana.
Kiitos kommentistasi, en tosiaan lukenut tätä pahalla. Et ole ainut, joka on sanonut samaa.
Tosi kiva kuulla, että tykkäät blogista ja luet säännöllisesti <3
Iiville;
Anteeksi vaan, mutta se että on ajateltu toisesta hyvin rumasti, ei pyyhkiydy pois sillä että kerrotaan toisessa lauseessa miten ”mieli onkin muuttunut”.
En voi sietää ihmisten tapaa sanoa ajatuksiaan noin rumasti saatika edes ajatella toisista rumasti ja sitte ikään kuin mitään loukkausta olisikaan sanottu. Kertoo sanojasta paljon. Murr.
Tyyliin uudella työpaikalla kerrotaan työkaverille, että luulin alkuun, että oot ihan kamala, ylpeä ja ilkeä, kun et paljoa puhunut/hymyillyt/, mutta oletkin mukava. Miksi edes mainita omista typeristä ensivaikutelmista/luuloista ääneen loukkaamalla toista? Sitten kun vaikka sanotaankin jotain mukavaa, kyllä se alkuperäinen mielipide ensin mieleen tulee.
Tulee tunne että ikään kuin verhotaan loukkaus kohteliaisuuden taakse.
Anteeksi. Kuohuttaa vaan että joku jättää kommentin ”ajattelin että kamalaa mikä ihminen….”
Tarkoitukseni oli laittaa tilanne, ei ihminen. Mutta en saanut muokattua lähetyksen jälkeen. Eikä ollut tarkoitus iidaa loukata vaan jäin miettimään miten ennakkoluulot ja todellisuus ei kohtaa.
Pakko puuttua… mulle on sanottu joskus noin. Että ensin on luultu, että oon kusipää, mutta sitten kun on tutustunut, niin oikeasti tykätty tosi paljon. Mun mielestä se oli tosi ihanasti sanottu ja opin siitä myös! Mun on usein vaikeaa tutusta uusiin ihmisiin, joten oli ihanaa, että joku sanoi, että musta tulee ujo ja jäyhä ensivaikutelma, jotka ovat vääriä. Se auttoi mua ymmärtämään paljon..
Ymmärrän, että kuohuttaa. Mutta toisaalta onhan se niin, että kaikki osaltaan välillä sortuu ennakkoluuloihin ennen kuin tuntee ketään paremmin.
Taas niin ihania löytöjä Iida! Hei jos löydät jotain kivaa Liljalle koossa 92cm ni saa vinkata ??
Kiitos Sasa <3<3
Tämä erikoistilanne ei ole ihan helppo myyjällekään.
Muutossa isosta kodista pienempään jäi paljon sellaista hyvää tavaraa, joista vaan täytyy luopua, kun ei mahdu mukaan matkaan. Vain ne ihan välttämimmät voi nyt pitää.
Olin jo jakanut vaatteetkin pinoihin sen mukaan, mitä millekin kirpparille veisin.
Nyt, kun kirpputorit eivät toimi, on pitänyt myydä netissä taas.
Siinä on oma vaivansa, ihan toisenlainen, kuin kirpparille viemisessä.
Tämä ralli näiden ”onx hyväkuntoinen?” ja ”voitko tuoda” kysymysten kanssa meinaa tehdä välillä hulluksi.
Mutta pääosin tietysti sujuu näinkin, postilla ja paketilla.
No kyllä, sama itselle! Olin ajatellut ennen muuttoa viedä kahdelle eri kirppikselle tavarat, mutta eipä tullut mitään ja olen kanssa kaupannut tavaraa netissä. Kaamea homma. Tajusin, että ei uudestaan :DDD Ostajan ja myyjän näkökulmasta työlästä ja haastavaa hommaa, voi kun aina voisi olla sujuvat kaupat.
Aloin ostaa kirppareilta vauvanvaatteita vuonna 2016 tutustuttuani nykyiseen aviomieheeni (emme olleet edes virallisesti yhdessä vielä silloin!). Nyt lähes 4 vuotta myöhemmin vauvasta ei ole edelleenkään tietoakaan, mutta vaatteita on jo muovipussillinen. ’:D Eli tiedän tunteen ja voisin kuvitella, että meitä on muitakin!
Voih! Uskon todella, ettei olla ainoita. Ja huomasin, että kerran kun ostaa, on helpompi ”sortua” uudelleen!
Ehkäpä olen tässä ehtinyt useamman vauvahaavevuoden aikana ostamaan vauvalle vaatteita jo. Ups. Salaa mieheltä. Sattuipa vaan nyt kun vauva on tulossa vihdoin, ettei häntä ehkä mekkoihin puetakaan. Tosiaan eiköhän niille joku käyttäjä joskus löydy, kuten itsekin totesit.
Ihanaa kuulla etten ole ainut!
Voi onnea, ihanaa<3 Niin tyypillistä, että sitten tulee poika, kun on ostanut kaapit täyteen mekkoja :DD Mutta toivotaan niille käyttäjää, omaa tai muiden!
Löysin Marimekon kirkkaan punaisen unikko toppatakin tytölle 92cm enkä ollut raskaana. Kyselin siskoilta kirpparilla ostanko jollekin, mut kukaan heidän tyttö ei tarvinnut. No, ostin sit itelle sen ja mies vähän naureskeli mut lupasin et annan jollekin sen.
Nyt raskaana ja onhan se meidän tuleva pikkuinen tyttö eli käyttöön tulee joskus se ihana toppatakki.