Olen ollut pidemmällä viikonloppu vapaalla ja nauttinut ihanasta auringosta. Neljä päivää löhöilyä tuntuu jo lomalta. Aloinkin jo haaveilla kesälomasta ja miettiä mitä kaikkea haluan lomalla tehdä. Aloin tehdä pienoista listaa asioista, jotka on lomalla koettava. Joka aamu pitäisi ainakin juoda pavuista jauhettua kahvia, koska se on niin hyvää, käyttää kauniita servettejä ruokailussa talouspaperin sijaan ja aina pöydässä olisi kesäkukkia. Ostaisin loman alkajaisiksi oikein kunnon kimpun. Ja tietysti tuoreita marjoja ja pyöräilyä.
Katsoin pitkäksi käyvää listaani ja mietin, että miksi näitä listaamiani asioita pitää tehdä vasta kesälomalla. Onhan siihen nyt vielä kuusi viikkoa ja sitten kesä alkaakin olla jo ohi. Että ehkä jo ennen lomaa olisi hyvä nauttia elämästä monipuolisesti. Mutta mikä kumma niistä papujen jauhamisesta tekee niin vaikeaa arkiaamuna? Joka päivä voi olla juhlapäivä, joka aamun voi aloittaa kuin loma aamun. Tai ehkä joka toisen, jos ei joka aamu jaksa tai kerran viikossakin riittää. Ainahan voi herätä ja kuvitella viettävänsä syntymäpäiväänsä, sitä kaikkein parasta juhlapäivää ikinä.
Ihan hyvin voi pukea mekon päälle ja lähteä pyörällä töihin. Vilkkukoot, jos vilkkuu. Kyllä mekkoja pitää saada käyttää milloin huvittaa. Tai korkokenkiä, tai jakkuja. Hullultahan se tuntuu, että kattaa itselleen kynttilä illallisen, taittelee servetit, pukee siistit vaatteet, sujauttaa korkokengät jalkaan ja käy pöytään. Mutta miksi sellaista ei voisi tehdä arkena? Miksi odottaa lauantaihin tai tulevaan kesälomaan? Ei elämää pidä ottaa niin vakavasti. Elämää pitää juhlia.
Huomenna, maanataina, kun heräät, älä ajattele, että plääh maanatai, taas viikonloppu meni liian äkkiä, miten jaksan perjantaihin, vaan ajattele, että jes tänään on syntymäpäiväni! Servetit pöytään, kahvi tippumaan ja kukkaseppele päähän. Omassa työssäni lastentarhanopettaja ei nyt aina kannata pukeutua tavalla, jota tekee mieli. Sen takia tykkäänkin valokuviin pukeutua eri tyyleillä ja leikitellä niillä, ne kun heijastavat sisäistä maailmaani. Joskus tosin otan korkokengät mukaan autoon ja laitan jalkaan, kun kävelen autolta työpaikan ovelle. Se on vain se tunne, tehdä asioista juhlaa itseäni varten. Itseltä itselle.
Juhlahumua ensi viikkoosi!
-Iida
Kuvat: Tiia Nyholm