Niin mitä toivoisin? Mitä oikein toivoisin tapahtuvan vuonna 2020, jos ei tarvitsisi välittää siitä onko se oikeasti mahdollista, realistista, järjellä ajateltuna järkevää tai taloudellisesti mahdollista?
Ostaisin oman kodin. Rivitaloasunnon talon päädystä, jossa piha kiertäisi asunnon c-kirjaimen lailla. Takana olisi iso lasitettu terassi. Isopappa rakentaisi Eemille hiekkalaatikon pihalle. Muuttaisimme pois Helsingistä.
Tuossa kodissa olisi molemmilla omat huoneet, sauna ja iso aivoin keittiö, josta olisi suora näköyhteys olohuoneeseen. Vaalea laminaattilattia näyttäisi kauniilta.
Eemi saisi pikkusiskon ihanasta pienestä Pomeranianin pennusta. Tulisimme kaikki toimeen todella hyvin. Eemille ja koiralle tulisi mieletön yhteys ja he olisivat toisilleen todella tärkeitä. Kävisimme lenkeillä ja Eemi potkupyöräilisi uudella ostamallani potkupyörällä päässään planeetoin kuvioitu musta kypärä.
Ostaisin auton. Autossa olisi peruutustutka ja se osaisi parkeerata itse itsensä. Antaisin sille varmaan nimeksi Eerik, kuten Arielilla konsanaan. Se veisi meitä joka paikkaan, kauppaan, mummilaan ja ystäville. Se pitäisi huolen, että arki sujuu ja kiitokseksi siitä pitäisin huolen, että sille olisi sähkötolpallinen autopaikka.
Eläisin ilman suuria aikatauluja. Veisin Eemin aamuisin päiväkotiin pyörällä, kun olisimme ensin syöneet aamupalaa ihan rauhassa ja köllineet hetken minun sängylläni. Ostaisin siis pyöränkin, sellaisen joka kulkisi kevyesti. Eli Crescentin. Sellainen kuin minulla oli joskus, turkoosi vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla.
Olisin luopunut päivätöistäni kokonaan ja heittäytynyt täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Ja minä elättäisin meidät kirjoittamalla. Siis kirjoittamalla. Blogia, kirjoja, kolumneja, siis mitä ikinä! Rahaa olisi sopivasti, jottei tarvitsisi miettiä kumpaa juustoa ostaa, halpaa vai vielä halvempaa. Ja voisi aloittaa sijoittamisen Eemille. Kirjoittamisen ohessa myös lukisin tentteihin. Jatkaisin opiskelua kasvatustieteiden maisteriksi varhaiskasvatus pääaineena tai ehkä erityispedagogiikka. Jompi kumpi.
Tekisin töitä pääasiassa kotona, jotta voisin käyttää koiraa ulkona ja hakea Eemiä ajoissa päiväkodista.
Ja minulla olisi mies. Tapasin hänet kun sitä vähiten odotin. Muuttolaatikoiden keskellä. Silloin Tinder antoi äänimerkin mätsistä. Hän tuli seuraavana päivänä treffeille purkamaan muuttolaatikoita. Hänen kanssaan meillä menisi todella hyvin ja olisimme kaikki yhdessä mahtava joukko. Matkustaisimme yhdessä Kroatiaan lomalle. Minulla olisi vyölaukku ja hänellä sukat sandaaleissa. Eemi tuoksuisi aurinkorasvalta.
-Iida
KUVAT // Sipriina Saari
28 kommenttia
Unelmasi kuulostavat ihanilta. Toivon sydämeni pohjasta, että saavutat ne, olet ansainut onnea. 🙂
Kiitos kovasti❤️
Unelmasi kuulostavat ihanilta, etkä ollenkaan pyydä liikoja. Toivon, että saat tuon kaiken. Onnellista uutta vuotta sinulle!
Kiitos paljon!
Lukisin mielelläni postauksen tyylillä kirjoitetun kirjan. Hymyilisin. Tietäisin, että kohta lähet viemään koiraa ulos ennen kun suuntaat päiväkotiin.
Ihana kuulla❤️
Ihania toiveita 🙂 May all your dreams come true!
Kiitos??❤️
Cresentin sijaan suosittelisin haaveilemaan laatikkopyörästä. Sähköavustuksella.
Sellainen (tosin ilman niitä sähköjä) mulla oli lasten ollesa pieniä. Se oli silloin kotiäidille kallis hankinta, mutta ihan parasta. Sen kyydissä viilettivät pari laste päiväkotiin ja ruokaostokset kaupasta kotiin. Ja ne lapsetkin, tietysti.
Sen kyytiin mahtui uimarannalle mennessä niin eväskori kuin uimalelutkin. Se keräsi katseita, mutta ansaitusti.
Se kannusti valitsemaan pyörän auton sijasta, minne ikinä mentiinkään. Se oli kiva ja kevyt polkea (myös ilman sitä sähköapua), eikä se pettänyt koskaan.
Kuulostaa kyllä hyvältä! Todellisuudessa tullaan muuttamaan alueelle, jossa auto on lähes välttämättömyys.
Meiltä on lähimmälle pikkukaupallekin matkaa yli kolme kilometriä. Kirjastolla tai keskikokoisessa marketissa käydäkseen sai polkea pyörää kymmenen kilometrin verran. Väitän silti, että laatikkopyörä oli oikein kätevä peli myös kauempana kaupungista asuvalle.
Kaupungissa sillä olisi korvannut tarvittaessa autonkin. Maalla se täytti fiilistelyn, arkiliikunnan ja edullisen liikkumisen tarpeen. Kuopuksenkin sai jo vauvana kaukalossa kyytiin, eskarilainen vielä mahtui tarvittaessa matkustamaan, kun isommat jo polkivat retkillä omilla pyörillään…
Kyllä minä joskus vielä sellaisen taas hankin!
No kuulostaa kyllä hyvältä! Kiva, että koit sen täyttävän kaikki teidän tarpeet!
Hei! Ihana postaus, joka sai hymyilemään.
Toivon, että säilytät tuon haaveilun taidon elämässä, se on oikeasti tosi tärkeää. Huomaan osittain näin äitinä ja parisuhteessa ruuhkavuosien keskellä kadottaneeni sen. Kun asuin yksin, rakastin haaveilla. Tein sitä koko ajan ja kaikkialla! Välillä antaisin mitä vain, että saisin sen ajan takaisin. Haluan siis vain tällä muistuttaa, että aina se täydellinen elämä ei löydy sieltä(kään) kun saavuttaa ne kaikki unelmansa. Mielestäni elämässä ylipäätään tärkeää on pitää aina yllä pieni pilke silmäkulmassa ja se haaveilun ja unelmoinnin taito- se jos mikä tuo onnea!
Voi kiitos valtavasti! Haaveilu ei aina ole helppoa, mutta ihanaa se on ja todellakin välillä ihana haaveilla vapaasti!
Tuli kylmät väreet tän postauksen loppuosasta.
Toivon sun ja itseni puolesta että haaveilu kannattaa.
Ihanaa alkanutta vuotta Iida.
Kiitos todella paljon! <3
Oi, niin ihania haaveita! Toivot isoja asioita, muttet kuuta taivaalta! Olet niin nuori, että mielestäni voit hyvin saada tuon kaiken. Ja toivon sydämestäni, että saisit! <3
Olen Sinua vanhempi ja saavuttanut suurimmat haaveeni (rakas aviomies ja kaksi ihanaa kissaa). Osasta unelmiani olen luopunut enkä sure enää, vaikken niitä saakaan (omistusasunto, auto, parempi rahallinen turva jne.). Osaa haaveista elättelen vielä mielessäni ja hehkuttelen aurinkoisina hetkinäni (muutto pois Helsingistä, mielekäs ja mieluisa työpaikka ja matkat- ne olisivat suurin unelmani…). Haaveillaan, se on hyväksi! 🙂
Kiitos paljon!
Ja ihana kuulla, että haaveilet! Se tekee kyllä hyvää <3
Nyt on pakko kommentoida kun valvon jostain syystä ja luin tämän lämpöä huokuvan postauksen.
Varo mitä toivot.
Tinder kilahti juuri, kun peruutin muuttokuormaa uuden kodin pihaan.
Mies tuli seuraavana päivänä kantelemaan kamoja paikoilleen, koska en luvannut lähteä muuton keskeltä minnekkän.
Koti tuli hiljalleen valmiiksi ja arki asettui.
Ja se mies?
Ja tuolla se nyt nukkuu, mun sängyssä.
Ja mun sydän on yhtenä isona mykkyränä onnesta.
Toivon samaa sinulle ihana Iida.
Ihanaa! Näin se on, kun toiveet sanoo ääneen, ne yleensä varmemmin toteuttuu <3 Sulla kävi ihanasti!
Olipa ihana kirjoitus. En tajua, miksei joku mies ole sinua jo poiminut talteen! Päätin heti tehdä oman vastaavan kartoituksen…
Kiitos kovasti <3
Aivan ihana kirjoitus! Kirjailija susta ainakin tulee ❤️
Voi kiitos!
Oi vitsi, miten ihana teksti! Tästä tuli niin hyvä mieli! Toivon, että ainakin osa näistä toteutuisi tänä vuonna 🙂
Iso kiitos <3
Huhhuh,eikös tässä oo aika monta toteutunutta?❤️❤️ Oot ansainnut❤️ pitää vissiin itekin kirjottaa tällanen,kun kaikki aina sanoo et kun asiat kirjottaa ylös ne alkaa tapahtuun??
Sanos muuta! Hurjasti asiat ovat toteutuneet!