Home » Ajatuksia päiväkotivalinnasta

Ajatuksia päiväkotivalinnasta

by Iida Åfeldt

Olen aina ajatellut, etten tee päiväkotivalintaa. Haluan ehdottomasti uskoa, että jokaisen päiväkodin tulee tarjota yhtäläistä varhaiskasvatuslakiin perustuvaa hoitoa ja opetusta. Tiedän, että jossain on pienet tilat, huono sisäilma, huono piha, kurja lähiympäristö, jossain on aikuisen makuun inhottava aikuinen ja jossain paljon vaihtuvuutta. En kuitenkaan pidä näitä asioita päiväkodin ongelmana, vaan osana isompia, laajoja ongelmia.

Itse olen aina ajatellut, että päiväkotivalinta ajaa eriarvoisuutta. Osa muuttaa hyvän päiväkodin takia, osa siirtää osoitteensa isovanhemmille siksi aikaa, että päätöksiä tehdään. Osa vanhemmista jaksaa ottaa yhteyttä päiväkodin johtajiin, sopia tapaamiset ja käydä tutustumassa kaikkiin lähialueensa päiväkoteihin. Osa jaksaa tehdä vertailua päiväkotien välillä ja valita parhaan. Monesti sama jatkuu kouluvalinnan kanssa. Mikä tahansa koulu ei käy, vaan halutaan tietyn alueen tiettyyn kouluun.

En myöskään usko, että vanhemmat osaavat kiinnittää lyhyellä käynnillä huomiota asioihin, jotka todella kertovat toteutettavan varhaiskasvatuksen laadusta. Lisäksi, jos päiväkodissa olisi jotain kehitettävää, niin kokosin oman lapseni ja muiden lasten takia tehtäväkseni puuttua siihen. 

Näiden syiden takia oma toiveeni on alusta asti ollut kunnallinen lähipäiväkoti. Tämä ei kuitenkaan meillä toteutunut. Kiitin jo itseäni, että onneksi en vaivautunut käymään yhdessäkään asuinalueeni päiväkodissa ennen päivähoitohakemuksen täyttämistä. Päivähoitoon haetaan kunnan tai kaupungin sähköisen asioinnin kautta tai paperisella lomakkeella. Helsingissä hakemukseen saa listata viisi toivetta. Toiveet eivät kuitenkaan aina toteudu. Todella ihmettelen valintaprosessia. Se jää vanhemmalle hyvin epämääräiseksi.

Päivä­kotien johtajat tekevät yhdessä päätökset sijoituskokouksissa, joihin vaikuttavat ­sekä vapautuvat paikat että lasten kokonaistilanteet. Päätöksiä ei perustella eikä sijoituskokouksista ole saatavilla pöytäkirjoja yksityisyyden suojan takia. Näinpä valintaprosessi on epäselvä vanhemmalle, eikä etukäteen voi tietää mitään. Vanhempi ei tiedä mitkä syyt vaikuttavat valintoihin, mutta jokainen voi halutessaan pyrkiä vaikuttamaan päätökseen oman lapsen osalta. Olen itsekin kuullut, että joku on jaksanut sinnikkäästi soittaa johtajalle ja saanut toivomansa paikan. Minullakin kävi mielessä, että viime kädessä turvautuisin oman esimieheni apuun. Eli valintaprosessista tulee sellainen kuva, että olemme eriarvoisia ja johtajat lahjottavissa. Tai sitä ainakin kannattaa kokeilla.

Helsingissä on melkeinpä turha tehdä kunnallisten päiväkotien kanssa vertailua, sillä mikään ei takaa sitä, että pääsee haluamaansa päiväkotiin.

Eemi sai kunnallisen paikan työmatkani varrelta. Paikan väliaikaiseen tarpeeseen rakennetusta paviljonki-päiväkodista. Seitsemän kilometrin päästä kotoa ja 40 minuutin juna- ja bussimatkan päästä. Tilanne ajoi minut miettimään yksityistä päiväkotia. Enkä ole ainoa. Moni valitsee yksityisen juuri samasta syystä. Arjen toimivuuden kannalta on helpotus, jos päiväkoti on lähellä kotia tai inhimillisten yhteyksien päässä. Huomasin olevani pisteessä, jossa teen päiväkotivalintaa. Vierailin muutamassa yksityisessä ja sen lisäksi kävin kunnallisessa päiväkodissa, josta saimme paikan.

Päädyin valitsemaan kunnallisen kaikesta huolimatta. Vierailin päiväkodeissa ja mietin itseni sinne töihin. Katsoin kuraeteisiä, kuivauskaappeja, pukeutumispenkkejä ja satulatuoleja. Toisaalla näin kuinka henkilökunta joutuu kantamaan vaatteita edestakaisin ja koin puutteita erkonomian huomioinnissa. Mietin pihaa ja ympäristöä. Oma piha on iso ja tärkeä asia, sillä pienten pukeminen ja vieminen erilliselle pihalle vie paljon enemmän aikaa henkilökunnalta. Tilan ja ympäristön perusteella tein sitten valintani. Jos henkilökunnalla on toimivat tilat, voivat he mahdollisesti paremmin ja lasten hoitaminen on fyysisesti helpompaa.

Helsingissä päiväkotipaikat ovat tiukassa ja ymmärtääkseni näin on myös monessa muussa paikassa ympäri Suomen. Tilaa ei vain ole ja lapsia ei voi määräänsä enempää sijoittaa. Helsingissä on haluttu ottaa asiaksi tukea yhtenäistä koulupolkua, joka alkaisi jo päiväkodista. Nyt se ei kuitenkaan voi onnistua. Toivoisin, että päiväkotipaikat rajattaisiin asuinalueisiin ja valintapäätösten olevan enemmän avoimempia.

Nyt paikkaa voi halutessa hakea ihan mistä vain ja saada sen, vaikka se ei olisi lähipäiväkoti. Käytännössä sitä voi vain päättää haluavansa johonkin tiettyyn päiväkotiin sen maineen takia. Tai siksi, että on itse ollut siellä lapsena tai siksi, että tuttu ihminen on siellä töissä. Nyt minun lähipäiväkodissa voi olla joku, joka tulee sinne kaukaa, kun on vain halunnut sinne ja sen takia minun lapsi ei sinne mahdu. Tai ehkä minun lapseni vie nyt jonkun toisen lähipäiväkotipaikan. Ehkä hän joutuu sen takia menemään myös omasta kodistaan kauemmaksi. Jos minä olisin päässyt lähipäiväkotiin, olisivat hekin päässeet.

Vaikea paikkatilanne vaikuttaa todella suuresti perheiden arkeen. Perheiden hyvinvointia tukee lähipäiväkoti.

-Iida

KUVAT // Josefiina Prantl Nuppukuvaus

22 kommenttia

BT 5.1.2020 - 22:45

Vaikka olin kuullut juttuja päiväkodeista, jotenkin kuitenkin uskoin, että kyllä ne kaikki ajavat asiansa. Kunnes sain esikoisen ja päädyimme tutustumaan meille tarjottuun paikkaan. En pidä itseäni vaativana, mutta paikka oli niin järkyttävä, että en vain kyennyt laittamaan lastani sinne.

Vastaa
iidaafel 5.1.2020 - 23:05

Onpa kurja kuulla!

Vastaa
Handeli 5.1.2020 - 23:17

Vuonna 2006 vierailin vuoropäiväkodissa, muistaakseni auki klo 6-22, johon aioin lapseni laittaa. Päiväkodin johtaja esitteli paikan minulle ja kehui sitä itse ja sanoi, että vanhemmat kehuvat myös. Näin pienten ryhmän, jossa moni pieni lapsi itki sellaisen lapsiportin takana. Mulla tuli niin paha mieli ja päätin, etten voi lapsiani (tällöin 3,5v ja 1v10kk) sinne laittaa. Se paikan fiilis oli ylipäänsä sellainen, ettei hyvä. Sen jälkeen vierailin lähipäiväkodissa, mikä auki klo 7-17 ja siellä oli vastassa lämmin tunnelma ja lämpimät ihmiset. Sen vain aisti. 6 vuotta olin tyytyväinen valintaani. Sain onneksi kotiin hoitajan aina illoiksi kun olimme miehen kanssa samaa aikaa illalla töissä. Onnenpotku kävi meillä. Toivottavasti myös teillä!

Vastaa
iidaafel 5.1.2020 - 23:27

No onpa ihana kuulla, että saitte noin hyvin järjestymään! Varmasti eroja on vaikkei saisi olla. Ja se on kurjaa.

Vastaa
vt 6.1.2020 - 08:27

Oletko laittanut siirtohakemuksen lähipäiväkotiin? Me saimme esikoiselle siirron oman alueen päiväkotiin jo noin 2 kk:n päästä aloituksesta – onneksi. Nyt kun pk-taivalta on takana useampi vuosi, tuo ensimmäinen pari kuukautta hankalaa logistiikkaa tuntuu enää lyhyeltä vaiheelta. Varmaan viimeistään ensi syksynä Eemi pääsisi siirrolla lähipäiväkotiin.

Kiitos Iida kirjoituksesta! Vahvasti samaa mieltä, että Helsingin valintaprosessi ei ole läpinäkyvä.

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 13:26

Mahtavaa, että saitte! En ole itse laittanut siirtohakemusta, koska ajatuksena on hakea opiskelemaan ja muuttaa pois helsingistä. Joten mennään jonkin aikaa näin ja katsotaan sitten mitä tehdään!

Vastaa
Torey 6.1.2020 - 10:01

Jotenkin sitä tosiaan ajattelisi homman niin, että lapsen hoitopaikka määräytyisi sen mukaan, mikä on lähimpänä. Niinhän se järkevin olisi. Mutta kyllä alkaa olla niin päiväkodit, kuin osa kouluistakin ääriään myöten täynnä ja lapset joutuu kulkemaan pitkiä matkoja. Ja sisarukset saattavat joutua käymään eri osoitteissa. Vanhemmillekkin tosi kiva kun saat kuljettaa eri osoitteisiin!

Pitäisi rakentaa uusia kouluja ja päiväkoteja kasvaville alueille, mutta se on kallista. Sitten tehdään väliaikaisia ratkaisuja, lapset voi huonosti ja henkilökunta voi huonosti.

https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/01/06/menneisyydesta-tahan-paivaan/

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 13:27

Oot niin oikeessa! Ihan älytöntä ettei lähimmäinen ole automaatio, pitäisi olla. Ja se, ettei tosiaankaan saman perheen lapset edes päädy aina samaan paikkaan vaan nekin vaihtelee ja joutuu kuskata!

Vastaa
Anspa 6.1.2020 - 12:15

Meillä sama tilanne, 7km ja ikuisuus bussilla. Olen tainnut aiemminkin tuskailla tätä johonkin sun stooriin 😅 Eikä edes työmatkan varrella. Meitä on tosin kaksi vanhempaa, joka helpottaa. Päädyttiin siihen, että kuljetetaan pyörällä. Bussilla ei onnistu, koska toisen työvuorot alkaa 5 ja toisen usein 7 ja päiväkoti aukeaa 6.30. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä siitä enää töihin julkisilla. Tämä siis muualla kuin Helsingissä. Meillä vielä molemmilla työpäivät normaalia pidemmät, onneksi toinen voi mennä jo 5,koska muuten tarvittaisiin jatketun aukiolon paikka ja en uskalla edes ajatella missä asti se olisi… Meidän lapsi on 1, nyt kun hoito alkaa. Sydäntä kouraiseen viedä niin pieni hoitoon, puhumattakaan siitä että pitkät matkat pidentää päiviä, ja näen jo mielessäni miten herätän väsyneen lapsen ja vyötän sitä suunnilleen kesken unien kylmään pyöräkärryyn 😭 vs. että veisin lähipäiväkotiin, joita meillä on kolme alle kilometrin säteellä. Päivähoitotilanne on ihan älytön. Meille ensin ilmoitettiin, että paikkaa ei ole. Joudun itkemään ja inttämään siellä puhelimessa, ennenkuin paikka edes löytyi. Ei tällainen palvele kenenkään etua, eikä varsinkaan perheiden hyvinvointia.

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 13:28

Oon niin pahoillani! Voin niin samaistua tohon tuskaan. Mustakin tuntuu aivan kauheelta ja etukäteen jo mietin kauhulla viemisiä aamulla ja ikävää. Voimia teille aloitukseen ja uuteen arkeen!

Vastaa
Tietäjät tietää 6.1.2020 - 15:22

Mielestäni pitäisi avoimemmin viestiä päivähoitopaikka hakeville, että jos aloitusaika ei ole elokuussa, todennäköisyys paikan saantiin lähipäiväkodista on lottovoiton luokkaa.. Kesken talven paikkoja voi vapautua, jos joku lapsi muuttaa pois, mutta luonnollisesti eniten paikkoja vapautuu syksyä vasten, viskarien siirtyessä eskariin ja eskarien lähtiessä koulun puolella. Itse en tätä aikanaan tajunnut, kun mietin töiden aloitusajankohtaa hoitovapaan jälkeen. Nyt tiedän, että en enää toiste (jos sellaista tilannetta koskaan tulee) edes harkitse lapsen päiväkotitaipaleen aloitusta muulle ajankohdalle kuin elokuulle. Kaikki tuttavani jotka helsingissä ovat hakeneet pk-paikkaa elokuusta alkaen, ovat saaneet paikan omalta asuinalueelta. Kun taas tammikuussa aloittaneilla on ollut paljon haasteita ja pettymyksiä. Selvempi, rehellinen ohjeistus päiväkodin ensikertalaisille olisi siis tarpeen, jotta tälläisiltä yllätyksiltä vältyttäisiin, kun aloitusajankohta kerran on niin ratkaiseva lähipäiväkotiin pääsyn kannalta!

Vastaa
Nimet. On 6.1.2020 - 16:25

Jos oikein näppärä haluat olla, haet paikkaa jo Kesä- tai heinäkuulle. Silloin menet jonossa niiden ohi, jotka hakevat paikkaa elokuun alusta. Maksaa ehkä kuukauden hoitomaksun enemmän, mutta joskus se on pieni hinta toimivammasta arjesta.

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 20:03

Toki kesä -aikaan monet päiväkodit on kiinni ja harva haluaa lastaan varahoitoon heti alkajaisiksi.

Vastaa
Nimet. On 6.1.2020 - 22:27

Ei siellä ole pakko silloin aloittaakaan. Mutta jos paikan hakee kesäksi ja suostuu siitä vähän maksamaan, on se valmiina elokuussa hoitoa tarvittaessa

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 20:02

Itse tiesin sen kyllä, mutta tiedän myös sen, että kyllä tammikuussakin paikkoja vapautuu, moni alle 3v ryhmissä täyttää kolme, jolloin heidän suhdelukunsa laskee ja ryhmään mahtuu lisää lapsia tai lapsia siirretään jne. Ja sitä tapahtuu ympärivuoden, toki kesän jälkeen paras aika, jos on mahdollista taloudellisesti valita.

Vastaa
Nimet. On 6.1.2020 - 16:32

Ei pidä ymmärtää väärin, kyllähän sijoituspäätöksiä tehtäessä pyritään aina lapsen ja perheen etua katsomaan. Usein vain on niin, ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.

Isoissa kaupungeissa sijoituksia varten on ihan omat, palkatut henkilöt, jotka käsittelevät saapuneet hakemukset. Luettuaan hakemuksen he katsovat, onko haetulla alueella vapaita hoitopaikkoja ja tekevät sijoituksen sellaisen löytyessä. Jos vapaata paikkaa ei omalla alueella ole, sitä on haettava tietysti muualta.

Myös lapsen ikä vaikuttaa. Vuoden vanhaa ei voida sijoittaa ”isojen ryhmään” ja ”pienten ryhmissä”, alle kolmevuotiailla, on usein ne suurimmat jonot ja paineet.

En itse jaksa uskoa, että paikka päiväkodista aukeaisi sitkeimmälle soittajalle. Sen sijaan lisää paikkoja niitä todella tarvitseville saataisiin subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla. Onko tässä tiukassa paikkatilanteessa todella välttämätöntä, että jokainen lapsi on oikeutettu kokopäiväiseen päivähoitoon? Jos esimerkiksi oma vanhempi on kotona sisaruksen kanssa, onko oikein, että toinen lapsi vie päiväkotipaikan sillä aikaa?

Vastaa
iidaafel 6.1.2020 - 20:06

Tottakai moni asia vaikuttaa. Hakulomakkeessa tosin ei kysytä perheen tilanteesta mitään. Vaan ottamalla yhteyttä tilannetta voi avata ja se mahdollisesti huomioidaan päätöksen teossa. Osa tyytyy päätökseen ja osa pyrkii vaikuttamana kertomalla enemmän arjestaan. Mutta varmasti parhaansa esimiehet tekevät vaikeassa tilanteessa.

Vastaa
Laura Purontaus 6.1.2020 - 20:43

Helsingin tämänhetkinen suunnitelma on tehdä selkeämpi polku lähipäiväkodista kouluun, mikä on sinänsä hyvä idea. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että toisin kuin nyt, koulupaikka ei enää määräydy osoitteen perusteella vaan siinä käytetään samantyyppistä kokonaisharkintaa kuin varhaiskasvatuksessakin. Tämän harkinnan tavoitteena on tasoittaa koulujen värisiä eroja ottamalla huomioon oppilaiden sosio-ekonominen tausta.

Kirjoitin mielipidekirjoituksen Hesariin siitä, miten tällaista harkintaa on käytännössä mahdoton tehdä ja mitä siitä seuraa:
https://www.hs.fi/paivanlehti/13122019/art-2000006341150.html

Liisa Pohjolainen ja Satu Järvenkallas Helsingin kaupungilta vastasivat:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006360900.html

Helsinkiläisille järjestetään uudesta palveluverkkosuunnitelmasta asukastilaisuus (ilmoittautuminen 7.1. mennessä): https://www.hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/helsingin-varhaiskasvatuksen-opinpolku?pd=v

Vastaa
iidaafel 8.1.2020 - 14:00

Kiitos näistä!

Vastaa
SN 6.1.2020 - 22:37

Ikuisuuskysymys!!!!
Miettinyt myös, kun perhe muuttaa, mutta ei eri kaupunkiin ja ei haluu lapselle lisäksi tarhanvaihtomuutosta ja helppo on autolla kuljettaa työmatkan varrelle vanhaan tarhaan ja kas näin: lähitarhaan ei sitten joku pääse ja yhdellä tai kahdella bussilla kuljettaa kauemmas täysin vastakkaiseen suuntaan kuin oma työ.
Huh.
Paljon viilattavaa kokonaiskuvassa näissä tarhajutuissa!
Ja sitten kotonaolijat, syystä tai toisesta, joilla olisi ehkä aikaa viedä lapsi kauemmas, niin saavat paikan lähitarhasta ja toiset kuskaa ennen duunia kuuden jälkeen muksua tarhaan että itse ehtii duuniin kasiksi…

Vastaa
ellliina 7.1.2020 - 08:52

Ihan samoja olen pohtinut ja erityisesti tuota, että miten eri asioita käytännössä painotetaan suhteessa toisiinsa paikkoja jaettaessa ja tammi vrt elokuun eriarvoisuus. Esim juuri tilanteesi, että yksin lapsesta huolehtivana joudut noin pitkän reissun kaksi kertaa päivässä tekemään, mikä mun mielestä aika kohtuutonta. Ja suhteessa siihen, että nykytrendin mukaan monet pienempää sisarusta kotona hoitavat saattavat puolestaan saada elokuussa aloittaessaan lähipäiväkodista paikan (eli tavallaan viedä esim sinun tyyppisessä tilanteessasi olevalta paikan) vaikka perheessä kaksi vanhempaa ja toinen vielä kotona. Olisikin kiinnostava nähdä lukuja kuinka paljon Helsingin ylikuormittuneesta päivähoidosta tilaa vie lapset joiden toinen vanhempi kotona. Toki ymmärrän, että varhaiskasvatus hyvin perusteltua heilläkin ja siihen voi olla myös sosiaalisia syitä. Mutta voisiko tilannetta helpottaa jos heitä ohjattaisiin enemmän avoimen varhaiskasvatuksen ja kerhojen pariin ja päiväkotipaikat suunnattaisiin vahvemmin perheille joissa tarve työssäkäynnin vuoksi?

Vastaa
Faheem 10.1.2020 - 10:13

This is the most useful information that been shared in this blog, Genuine and wonderful, Thank you for sharing.
CLICK HERE FOR NEW JOB OPPORTUNITIES

Vastaa

kommentoi postausta