Kahden yksinhuoltajan tarina rakkauden kohtaamisesta

Kirjoitin viimeviikolla saamistani arvostelevista viesteistä ulkonäköäni kohtaan ja saamistani laihdutuskehotuksista. Keskustelun ytimessä oli, ettei yksinhuoltaja ja vielä ylipainoinen voi saada ”hyvää” miestä. Sain todella paljon ihania viestejä, joissa nämä väitteet todettiin todella vääriksi. Hyvin erilaiset ihmiset, ylipainoiset, alipainoiset, yksinhuoltajat ja lapsettomat ovat kohdanneet rakkautta. Halusin jakaa teille kaksi saamani kertomusta!

LUE TAI KUUNTELE

Minun kannattisi laihduttaa, jos haluan parisuhteen

Minulla oli taustalla pitkä avioliitto. Olimme seurustelleet hänen kanssa siis jo teineistä asti. Ensimäinen lapsi syntyi vuonna 2006, pieni tyttö. Olin tuolloin 21-vuotias. Tuolloin keräsin myös raskauskiloja mahtavat 30kiloa,jotka ei todella lähteneet imetyksellä. Vuonna 2010 meille syntyi pieni poika. Näiden lasten välissä valmistuin itse ja tuolloinen  mieheni myös opiskeli ja jatkoi opintojaan. Kolmas lapsi syntyi vuonna 2013, jolloin alkoi totaalinen alamäki meidän suhteessa.

Lapsi oli itkuinen ja haastoi jaksamista.Tunsin olevani täysin yksin ja vailla tukea. Tuntui, että olimme muutenkin kasvaneet aikuisiksi ja olimme kaksi eri ihmistä kuin mitä nuorena olimme. Lapsella todettiin maitoallergia lopulta, mikä oli itkun, oksentelun ja kasvuongelmien taustalla. En ollutkaan vain kuvitellut kaikkea! Sisälläni velloi suoranainen viha siitä miten olen tälläisessa tilanteessa, jossa kukaan ei välitä. Kipuilua kesti aika pitkäänkin, kävimme parisuhdeterapiassa ja lopulta päädyimme eroon. Lapsille kertominen oli vaikeaa, mutta myöhemmin toki lapset ovat kiitelleet, sillä perhetilanne oli tuolloin todella vaikea. Meillä ei kukaan voinut hyvin.

Eron jälkeen olin todella helpottunut, vaikka olinkin yksin. Tavallaan nautin siitä, että sainkin olla yksin. Se tuntui aika moisen mahtavalta kaikkien pulmien jälkeen! Olin taas täysin oma itseni. Raskauskilot, ne oli ja pysyi. Kehoni oli muuttunut. Se ei ollutkaan enää nuoren tytön keho, vaan aikuisen kolmekymppisen naisen, joka oli juuri tehnyt ison ratkaisun elämässään.

En ajatellutkaan seurustelua eron jälkeen. Pientä säätöä oli yhden miehen kanssa eron jälkeen, mutta en ollut valmis mihinkään. Ystävien kanssa oli puhetta seurustelusta ja joku kommentoi kuka oikeasti huolii yksinhuoltajan ja ottaa kolme lasta elämäänsä. Ei kukaan! Siinä oli miettimistä. Ajattelin, että jos näin todella on niin, olen sitten mielummin yksin. Sen kummemmin en sitten deittaillut.

Töissä minulle tuli opiskelijaksi aivan ihana nuori nainen jokin aika eron jälkeen. Nautin opiskelijan ohjaamisesta ja se antoi paljon. Opiskelija valmistui ja sain kutsun valmistujaisiin. Mietin pitkään menenkö juhliin. Arkailin menoa, mutta ajattelin, että oli kuitenkin kunnianosoitus mennä ja hän oli muutenkin niin mahtava tyyppi, joten kaivoin mekon ja korkokengät esille. Pyysin äitini vahtimaan lapsia.

Juhlat sujuivat oikein hyvin ja mietin miksi edes epäröin lähteä! Kuinka mahtavaa oli päästä juhlimaan kaiken sen kotona olemisen jälkeen. Juhlissa minulle yritettiin kaupata yhtä miestäkin, mutta en innostunut. Sillä juhlissa olikin eräs toinen! Tumma ja pirun vetävän näköinen mies. Ja vielä yksin! Mutta niin. Tosiaan. Kukapa tällaista yksinhuoltajaa ja ylipainoista naista haluaisi?  Ja onko se nyt sopivaa, kun erostakin on puolisen vuotta??

Jonkin aikaa siinä emmin ja mietin. Kysyin rohkaisua juhlakalun äidiltä. Kysyin kuka tuo mies on ja hän kertoi hänen olevan oikein mukava, että mene ihmeessä juttelemaan. Sopivasti hän istuikin yksin. Taisin muutaman rohkaisu ryypynkin ottaa ja menin juttelemaan. Ja hän vastasi. Vei jalat alta ja myöhemmin muutti koko maailmani. Se kokemus oli huikea. Jos rakkautta voi olla ensi silmäyksellä, niin se oli sitä. Minusta tuntui, että olin tullut kotiin. Palasin kotiin vasta aamuseitsemältä miehen saattamana. Täysin puulla päähän lyötynä. En ollut uskoa miten tässä näin kävi?!!

Pian seuraavana päivänä sainkin viestiä mieheltä ja siitä lähtien on meidän tarina jatkunut. Toki, helppoa ei ole aina ollut! Varsinkin alkuun, kun näimme vain silloin tällöin, kun minulla oli lapsivapaa. Eikä perheeksi tulla yhdessä yössä. Jos mihin, niin siihen vaaditaan jo vähän tahtoakin rakkauden lisäksi. Edelleenkään emme asu yhdessä. Kuulostaa ehkä hullulta. Varsinkin kaiken tämän ylistämisen jälkeen. Emme ole kiirehtineet missään. Se ehkä onkin ihanaa tässä aikuisena seurustelussa, että kaikkea ei tarvitsekaan saada kerralla. On paljon tilaa itselle, seurustelulle ja lapsille. Kaikille oma sijansa. Rakastan myös edelleenkin sitä, että saan lasten kanssa olla yksin. Koen, että koko aikani on silloin heille, eikä kenellekään muulle. Tarvitsen niitäkin hetkiä.

Mutta haluaisin vain sanoa, että joskus se rakkaus yllättää! Olet sitten timmi tai aivan tavallinen nainen kuten minä!

Olin  tuolloin 26- vuotias ylipainoinen kotiäiti, kun erosin lasteni biologisesta isästä. Eron myötä minusta tuli  kahden ihanan alle kouluikäisen (4v ja 1v) lapsen totaaliyksinhuoltaja. En kahteen vuoteen katsonutkaan miehiin päin. Ei vain ollut kiinnostusta miehiä kohtaan ja aikakin oli tiukassa.

Viimein minusta alkoi tuntua että olisihan tuo kiva edes tapailla jotakuta tai ainakin saada seksiä silloin tällöin. Tinder oli juuri tullut muotiin ja päätin kokeilla. Deittailin pariakin miestä, mutta ei siitä sitten tullut sen kummempaa. Eräänä iltana minua ei nukuttanut ja aloin selata Tinder matchejäni. Huomasin,että yksi heistä asui vajaan kilometrin päästä asunnostani. Kutsutaan häntä vaikka herra X:si. Aloimme viestitellä ja pian jo vaihdoimme puhelinnumeroita ja viestittelimme lisää.

Viikon ajan lähettelimme viestejä. Tämä X tuntui älykkäältä ja välittävältä. Omasimme samat arvot, vaikka harrastukset olivat täysin erilaiset. X kävi salilla 5 kertaa viikossa ja rakasti urheilua. Minä piirtämistä, lukemista ja lenkkeilyä. Kaikkea, mitä pystyi tekemään kotona tai lasten kanssa.

Eräänä iltana tämä mies tuli luokseni ja hänestä olin vastustamaton. Aloimme suudella ja yksi asia johti toiseen. Minusta tuntui oudolle kuinka hän riisui minut ja suuteli rumaa ja lihavaa vartaloani niin lumoutuneena. Hänestä olin kaunein koskaan näkemänsä nainen. Harrastimme upeaa, maata järisyttävää seksiä.

Hän lähti ja viestittely jatkui. Olimme molemmat sitä mieltä, että emme halua seurustella. Oli liian aikaista, koska X oli vasta eronnut.

Viestittelimme ja soittelimme päivittäin, hän kävi luonani kahvilla ja jutteli ihanasti lapsille. Jäi iltaan saakka ja harrastimme taas seksiä. Tätä jatkui kaksi viikkoa, kunnes tinderissä eräs toinen mies pyysi minua treffeille. Kerroin tästä tälle X:lle ja hän sanoi, ettei voi estää minua menemästä mutta ei tahtoisi että menen. Vastasin tälle toiselle miehelle kieltävästi.

Samana iltana X tuli luokseni ja kysyi minulta sohvan nurkassa istuessamme, että haluaisinko seurustella hänen kanssaan. Olimme jo aiemmin keskustelleet siitä, että minä olen kolmen kauppa, lapset tulee aina ensin ja sitten vasta kumppani. Kysyin häneltä, että onko hän varma, että on valmis isäpuoleksi ja ymmärtääkö hän varmasti mitä se oikeasti tarkoittaa. Pitkän keskustelun jälkeen vastasin myöntävästi hänelle ja aloimme seurustella.

Tästä illasta on pian 6 vuotta, olemme kihloissa ja lapset kutsuvat häntä isäkseen. Kertaakaan minun kiloni eivät ole olleet ongelma miehelleni. Hän rakastaa minua, sielua, sydäntä, mieltä ja vartaloani, ja minä rakastan häntä.