Voisin kertoa kuinka tunsin pettymystä. Mies oli pyytänyt treffeille ja ehdottonut perjantaita. Hän oli ollut aktiivinen treffipäivään asti, jolloin ei kuulunut mitään. Kysyin onko suunnitelmat voimassa ja hän sanoi, että meneekin myöhään. Kun hän tuli juuri salilta, pitää mennä kotiin syömään ja laittamaan pyykit. Sen jälkeen en enää kuullut hänestä. Miksi hän ei ei voinut sanoa sitä, vaan piilotti tekosyyn alle?
Voisin kertoa, että nukuimme puoli yhdeksään. Pidempään kuin koskaan ennen ja kuinka se tuntui ihanalta. En herännyt yhtään väsyneenä.
Voisin kertoa, että äidiltäni olit tullut viestiä, jo ennen kuin olimme heränneet. Hän sanoi aamupalan olevan valmiina hänen luonaan ja kahvin olevan tippunut. Pääsimme suoraan sängystä valmiiseen pöytään.
Voisin kertoa, että ostin sipsejä ja dippiä. Ja jälkiruoaksi irtokarkkeja ja muumilimua. Kuin lieventämään ärsytystä.
Voisin kertoa, että annoin hänen nukkua vieressäni. Ennen en osannut nukkua, jos hän oli vieressäni. Nykyään en osaa nukkua ilman häntä. On ihanaa tuntea hänet lähellä.
Voisin kertoa, että tunsin yksinäisyyttä. Arki on taas alkanut ja viikonloput tyhjentyneet. Tai täyttyneet yksinäisyydestä. Ei ketään missään tai kaikki on jossain.
Voisin kertoa, että tunsin onnellisuuden siinä saunavuorolla. Hän istui alalauteella ja nauroi. Kasvot kirkkaina riemusta hän nauroi, kun heitin vettä kiukaalle ja kiuas sihisi. Nopeasti saunaan tuli kuuma, kun siinä heitteli vettä.
Voisin kertoa, että ostin sushia. Ostin yhden rasian, jossa oli 12 sushia. Ajattelin, että hän saa syödä makaroonilaatikon jämät. Ja minä, minä nautin näistä susheista. Söin 7 ja enemmänkin alkoi harmittamaan, että en ostanut kahta rasiaa. Harmitti, kun nautinto jäi vajaaksi. Ei hän mitään makaroonilaatikkoa syönyt. Hän söi 5 sushia ja huusi: ”lisää”. Sanoin, ettei ole, ne loppui ja hän sanoi: ”kauppaan ostaa”.
Voisin kertoa, että tunsin hillitöntä ylpeyttä hänestä. Kaadoin hänelle maitoa ja hän sanoi: ”tiitos äiti”. Hän pyysi ruokaa sanoin ”lisää tiitos”. Ja sydämmeni pakahtui. Mieletön pieni ihminen minulla! Hän on niin kohtelias!
Voisin kertoa, että olin viellä puoli kaksi yöllä hereillä ja mietin, että rakastunko koskaan.
Voisin kertoa, että en jaksanut ripustaa pyykkejä. Se olisi vaatinut edellisten viikkaamisen pyykkitelineeltä ja se tuntui puolilta öin aivan liian suurelta hommalta. Pesin pyykit aamulla uudelleen.
Voisin kertoa, etten jaksanut laittaa ruokaa. Ateria syntyi pakkasen löydöistä, ranskiksista, kalapuikoista ja herne-maissi-porkkana-seoksesta. Lapseni mumisi syödessään namnam siihen malliin, ettei selvästi ollut pahoillaan ateriasta.
Voisin kertoa, että nauroin. Nauroin hänelle, kun hän lounaan jälkeen lähti tuttuun tapaan vessaan. Hän sanoi: ”Joo joo okei äiti, mennään mennään”, vaikken ollut hänelle mitään vielä sanonutkaan!
Voisin kertoa, että nukuin päiväunet ja oloni oli aivan järkyttävä sen jälkeen.
Voisin kertoa, että tunsin olevani niin rakastettu. On ihanaa olla niin rakastettu, tärkeä ja tarpeen. Mutta myös aika rankkaa.
Mutta se mitä kerron, kun kysytään miten viikonloppu meni. Siihen vastaan, että ihan hyvin. Kotosalla, ei sen kummempaa. Vaikka voisin kertoa, en kerro.
-Iida
KUVAT: Leena Warén
19 kommenttia
Aivan ihana kirjoitus < 3 Jotenkin osaat vangita arjen kauneuden (ja kipeyden). Ja näytät säteilevältä kuvissa! Mäkin tunsin viikonloppuna yksinäisyyttä ja mietin rakastunko koskaan, tai rakastuuko joku muhun. Sushit mulla muuten loppuu aina kesken, vaikka vain yksin söisi 😀
Kiitos todella paljon, ihana kuulla <3
Aivan ihastuttava kertomus. Oikeaa elämää. Ja juuri tämän takia kaikkien ihmisten tulisi tajuta, että se mitä jossain somessa ihmisen elämästä näkee, on minimaalinen pintaraapaisu. Koska kaikkien elämä on juuri tällaista: kaikkia tunteita laidasta laitaan, päivät pääksytykseen. Ihanaa, täyttä elämää. Mielestäni täydellinen elämä tarkoittaa sitä, että se on täynnä kaikkea. Täydellisesti sopusoinnussa tai epäsuhteessa tunteiden kirjoa loputtomiin. Ihana, ihana elämä!
Kiitos suuresti palautteestasi <3
Iida, oot niin hyvä kirjoittaja! Tykkään tosi paljon siitä miten pystyt näkemään arkisissa hetkisissä kauneutta, mutta kertomaan silti myös vaikeista asioista. Jotenkin näiden tekstien perusteella tulee sellainen olo, että sitten kun tapaat oikean ihmisen, uskon ettei suhun voi olla rakastumatta.
Voi kiitos todella paljon! Olipa aivan ihana kuulla <3
Ihanasti kirjoitettu 🙂
Kiitos kovasti <3
Hurmaava kirjoitus! Kiitos siitä. Jos sinulta ilmestyisi kaunokirjallinen romaani, lukisin.
Voi kiitos! Ja toivottavasti ilmestyy, tässä tehdään kovasti hommia sen eteen <3
Ääntäsi on niin miellyttävä kuunnella. Ihana kirjoitus!❤
T. Pitkäaikainen seuraaja
Kiitos todella paljon <3
Ihana teksti! En juuri kenenkään muun blogia enää seuraa, sä oot numero 1 ?
Monesti ihmiset vastaa ”ei kummempaa”, muun muassa mieheni. Välillä oon vieressä että kyllähän kummempaa 😀 ! (kun on oikeasti välillä tapahtunutkin jotain isoa)
Kiitos! Ja niinpä, niin on todella helppo vastata!
En tiedä, miten tulkitsit tuon treffien peruuntumisen (mikä oli se oikea syy, minkä olisit halunnut , että toinen kertoo), mutta mulle ainakin tulee tollasesta mieleen, kun toinen on ensin aktiivinen ja peruu viime hetkellä, että syynä saattoi olla oikeasti jännitys. Syitä voi tietysti olla monia muitakin, mutta itselle ainakin joskus käynyt niin, että mies perunut treffit viime hetkellä, mutta jatkanut viestittelyä, ja sitten kun ollaan myöhemmin kuitenkin tavattu, hän on ollut hyvinkin kiinnostunut 🙂
Toki niin voisi olla. Kysyin asiaa mieheltä kaksi päivää myöhemmin, kun hänestä ei kuulunut ja kertoi olleensa treffeillä toisen naisen kanssa, johon haluaa nyt panostaa.
Ahaa, okei harmi… Toisaalta ehkä sitten hyvä, että tuo kävi heti alussa ja syykin selvisi.
Sä kirjoitat kyllä tosi upeasti .Ymmärrän täysin että harmittaa,mutta mies siinä menettää.?Itseäkin on monesti harmittanut se etteivät miehet puhu suoraan ja pitää sitten kysyä ja miettiä että mitä miettii jne.Ja tunnistan myös ton huolen koskien sitä löytääkö itse ikinä ketään,joskus tuntuu kuin olisi ainut 34-v sinkku,jne .. Varmasti meille kaikille jossain on ne helmet.???
Kiitos todella paljon kommentistasi!