Ihana hyvänmielen viikonloppu takana. Tässä kesäkuun ensimmäisessä viikonlopussa on vain sellaista suurta taikaa, johon jokaisella on paljon tunnesidettä. Jokainen voi samaistua siihen riemuun, kun koulu loppuu ja kesäloma alkaa. Moni on valmistunut tai ollut osallisena sitä tapahtumaa. Tähän viikonloppuun liittyy paljon juhlallisuutta tai tiettyä arvokkuutta.
Minä valmistuin ylioppilaaksi 2011, vaikka se tuntuu juuri olleen. Vuonna 2015 valmistuin lastentarhanopettajaksi. Isossa perheessä aika usein sattuu olemaan paljon juhlia, vuosittain jotkut suuremmat juhlat. Tänä vuonna nuorempi pikkuveljistäni valmistui talonrakentajaksi ammattikoulusta. Muistan itse tuolloin sen upean vapauden tunteen, voisi tehdä mitä vain, taskut oli täynnä lahjaksi saatua rahaa ja kaikki tuntui avoimelta, mahdolliselta. Sittemmin on huomannut, ettei tarvitse tietää, ei tarvitse osata eikä tarvitse päättää. Voi tehdä virheitä ja voi muuttaa suuntaa. Isossa perheessä sen erityisesti huomaa, että meillä on jokaisella erilainen polku. Erilaisuus ja erilaiset polut ovat rikkaus, suuri mahdollisuus. On hienoa, että nykyään on vapaus valita. Ja moneen kertaan voi valita uudelleen! Kukapa sitä osaa sanoa mikä on isona!
Tämän viikonlopun juhlista jää ihanat muistot. Vaikka juhlien järjestäminen onkin todella rankkaa, niin illalla potkaistessa korkokengät pois jalasta, voi tyytyväisenä oikaista sohvalle. Oli ihania ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä sekä se tärkein eli hyvää syötävää. Aloitimme juhlimaan jo perjantaina ja lopetimme vasta sunnuntaina. Postauksen kuvat ovat kaikki viikonlopun aikana puhelimeen tallentuneet otokset.
-Iida
LUE MYÖS // Mikä minusta tulee isona?
minä ja vastavalmistunut pikkuveli
otin itsestäni ainakin 20 selfietä, tämä päätyi parhaana myös Instagramiin
viimeisten vieraiden kanssa juhlittiin sunnuntain puolelle, kävimme kylän grillillä, jonka jälkeen oli hyvä vertailla mahoja
sunnuntaina aamupalaseurana tyypilliseen tapaan Hilla-koira
Hillan hellyttelyä, ostin Hillan 18-vuotiaana, mutta sittemmin sitten huoltajuus on siirtynyt äidille, maalla koira on onnellinen
sunnuntaina mummo täytyi 65 ja häntä juhlittiin
mummon piha muistuttaa minua salaisesta puutarharhasta
6 kommenttia
Pakko ensiksi sanoa, että wau! Kompastuin sattumalta tälle blogille, ja yhtäkkiä käytin puoli tuntia lukemiseen. Halusin ensin kehua sinua miten rohkea olet, kun kirjoitat näin rehellisesti. Huomaan myös että käytät paljon aikaa yksityiskohtiin, ja sitä arvostan.
25-vuotiaana nuorena miehenä, rupesin itse miettimään minkälaisia ajatuksia minulla olisi, jos olisin herra A:n tai B:n kengissä. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että on todella vaikeeta ymmärtää kun ei itse ole samassa tilanteessa. Sen ainakin tiedän, että ansaitset 100-prosenttista tukea! Luin myös tekstisi yksinhuoltajuudesta, ja sen tuomista deitti-ongelmista. Halusin sanoa, että raskaus ei ole minkäänlainen ”turn-off” järkevälle (ja aikuiselle) miehelle. Itse pelkästään varmistaisin, että toinen olisi avoin myös toiselle lapselle minun kanssani joskus tulevaisuudessa. Älykkyys on viehättävää, ja teksien sekä koulutuksesi perusteella, sinulta löytyy sellaista. Mahtavaa sunnuntaita sinulle, ja tunnarisi tälle päivälle tulisi olla ”I´m sexy and I know it”, eikö?
Kiitos! Aivan mahtava kommentti! Tuli todella hyvä mieli, ihanaa, ett on miehiä, jotka näkevät tilanteen myös noin.
Miehet jotka eivät ajattele tällä tavalla ovat poikkeukset, itse olen se sääntö. Kiitoksena kommentista voit laittaa sireenismoothien jämät postissa. (-:
Hahaha 🙂
Mihin osoitteeseen voi toimittaa?
Hmm, aika pahan pistit. Vaikka kommenttini olikin suosittu, niin en ole vielä varsinaista postilaatikkoa fanipostia varten hankkinut. Voit merkitä smoothieen ”Hauska ja tyylikäs opiskelija-mies, Arabia”, niin Postin pitäisi saada perille. <:) Muuten pitää keksiä joku kryptinen viesti mihin sisältyisi todellinen osoite, ja jonka pelkästään sinä pystyisit selvittämään…