Näillä treffeillä hävetti

Aina välillä huomaan miettiväni menneisyyttäni tai oikeastaan menneitä treffejäni. Aina tokikaan miehet eivät ole olleet niitä, jotka olisivat jotenkin mokanneet. Olen itse ollut aika monissa noloissa tilanteissa, sellaisissa, että on vähän hävettänyt.

Muistan eräät treffit, jotka oli kesällä. Puin melko tiukan valkoisen farkkuhameen ja vaaleanpunaisen off shoulder paidan. En laittanut rintsikoita, koska olkaimet olisi näkynyt paidasta. Paita oli löysä, eikä kukaan nähnyt oliko liivejä vai ei. Mies olis pyytänyt minua pelaamaan biljardia. Ja minä laitoin off shoulder paidan ilman rintaliivejä. En oikeasti tiedä mitä ajattelin, en varmaan yhtään mitään, sillä en koskaan tuota ennen ollut ollut pelaamassa biljardia. Oli aivan kamalaa, en tiennyt kumpaa piilottelisin, takamustani, kun pyllistän vai rintojani, kun kumarrun pöydälle lyömään palloa. Miestä tuskin haittasi, mutta minulla oli ihan tajuttoman epämukava olo koko treffien ajan väärän vaatevalinnan takia.

Pääsin tuosta traumasta yli ja kerran ajattelin, että olisipa kiva mennä pelaamaan biljardia uudelleen. Päätin pyytää silloin deittailemaani miestä pelaamaan bilistä. Mies suostui, oikeastaan ilahtui. Kun tapasimme mies kysyi, että olenko pitkäänkin pelannut. Olin ihan suu pyöreänä ja kerroin, että kerran aiemmin olen pelannut. Katsoin miestä ja kysyin, että hehe onko hän joku ammattilainen vai. Hän siinä naurahti ja sanoi: ”No on tätä tullut aika ammattimaisesti harrasteltua”. Silloin olisin halunnut kadota paikalta. Hävisin aivan heti hänelle. Ja noloilin kybällä. Mies kuitenkin käänsi tilanteen todella hienosti. Hän alkoi opettamaan minua ja kertomaan ja selittämään minulle peliä ja oikeasti kaksi seuravaa erää meni paljon paremmin, vaikka hävisinkin. 

Vähän samanlailla tapahtui kerran aiemminkin. Ammattilaisten kanssa ei kannattaisi mennä minnekään. Entinen ammattijääkiekkoilija vei minut pelaamaan hohtominigolfia. Siis en tajua miksi suostuin. Oikeasti en olisi koskaan uskonut, että pallon saaminen reikään on niin vaikeaa. Jämähdin heti alkuunsa ja mies eteni radalla. Se alkoi olla kuumottavaa, kun toinen odottaa sinua ja sinä et vain saa mailalla palloa reikään. Olin jotenkin todella kiusaantunut noiden treffien jälkeen. Ei sillä, että aina tarvitsisi heti osata, mutta kieltämättä se lisää omaa viihtyvyyttä ja rentouttaa, kun on itselle varmoilla vesillä.

Olen yleensä vähän sitä mieltä, että se kuka pyytää treffeille, myös maksaa. Tai en edes vähän, vaan olen sitä mieltä. Ja kerran eräs mies oli pyytänyt minua syömään ja luvannut tulla kotoa hakemaan. Ja olin ollut juuri vierailulla äitini luona ja tajunnut lompakkoni jääneen sinne. Laitoin miehelle viestiä. Sanoin hänelle, että jos hän ei ollut ajatellut maksaa treffejä, niin nyt hänen tulisi maksaa tai joituisin perumaan. Hän vastasi, että hän todellakin maksaa. Söin halvinta mahdollisinta ruokaa, enkä häpeän takia kyennyt ottamaan jälkiruokaa. Mutta tuo mies oli niin ihana, että hän ajoi minut tunnin matkan päähän äidilleni ja takaisin, jotta sain lompakkoni! Minä noloilin jotenkin ihan hirveästi noita treffejä.

Koska pukeutuminen on juttuni, niin päädyin jälleen kerran noloon tilanteeseen vaatteitteni takia. Mies jonka kanssa olin menossa treffeille, oli kertonut olevansa puna-vihersokea. Kun me tapasimme, hän naurahti ja sanoi: ”Olet sitten ajatellut minua”. En tajunnut vitsiä yhtään ja kyselin häneltä asiaa. Hän sanoi, että minulla on punainen takki, mutta hän ei näe sitä, että olipa asuvalinta mennyt nappiin. Siis nolotti aivan helvetisti. Tajusin, että mies näki minut varmaan kokonaan ruskeana, koska hiuksenikin on osin punaiseen taittavat.

No ei tuo vielä mitään! Raskaana deittailu, no se aiheutti välillä kiusallisia tilanteita. Olin tapailemani miehen kanssa syömässä. Oli niin kuuma, että halusin istua ulkona terassilla. Mies jäi vahtimaan pöytää ja minä menin ensin hakemaan lounasta. Kun tulin pöydän ääreen, mies meni vuorostaan sisälle hakemaan ruokaa. Istuin raskausmahani kanssa terassilla ja viereisessä pöydässä istui isoisä, isä ja 3-vuotias poika. He olivat viettämässä poikienpäivää. Ja toki kyseinen isä alkoi utelemaan raskaudestani. Hän puhui ja puhui ja kertoi, että isäksi tuleminen on hienoin asia, lapsi on maailman hienoin asia. Pöytäseurue alkoi tehdä lähtöä ja sisäisesti huokasin helpotuksesta, sillä pelkäsin tapailemani miehen vielä tulevan tilanteeseen. Ja kuin tilauksesta näin miehen tulevan tarjottimen kanssa pöytää kohti. Viereisen pöydän isä katsoi häneen ja onnitteli tästä upeasta ihmeestä ja toivotteli kaikkea hyvää. Tuijottelin tapaileemani miestä nolona ja mietin, että miten pelastan tilanteen, mutta hän vain kohteliaasti kiitti ja sanoi, että kyllä hän on tulevasta innoissaan. Siis niin kuumotti ja nolotti koko tilanne, mutta onneksi mies oli aikuinen ja osasi hoitaa sen tyylikkäästi!

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm