KIITOS

Tämä vuosi 2018 on ollut omassa elämässäni hyvin merkittävä ja aika varmasti myös ainut laatuaan. Tulin viettäneeksi tästä vuodesta lähes 9 kuukautta raskaana. Ja vahvasti epäilen, etten tule koskaan kokemaan raskausaikaa samanlaisena kuin vuonna 2018. Senkin vuoksi tämä todella oli ainutkertainen raskaus ja ikimuistoinen vuosi. Ja miten inhosinkaan raskaana olemista. Pahoinvointi oli perseestä. Sitten tuli vuosisadan kuumin kesä ja olin sulaa. Tuulettimet oli kaikkialta myyty. Niinpä muutin äitini kellariin koko kesäksi ja nousin sieltä ihmisten ilmoille ainoastaan silloin, kun joku lupasi lähteä viemään rannalle. 

Kun kesä kääntyi syksyyn, aloin oikeasti olla aivan valtaisa ja hyvin turvonnut. En todellakaan tuntenut oloani kovin usein hehkeäksi, vaan kömpelöksi. Liikkuminen oli niin hankalaa. Mutta kaiken tuon tuskan voi unohtaa 3 kuukaudessa. Nyt katson jo mahakuvia haikeudella ja toivon, että joskus tulee päivä, että saan kokea tuon vielä tuon kaiken uudestaan. Siis kyllä, uudestaan! Ihmismieli on hullu, mutta yhtään järkevät yksilöt eivät lisääntyisi. On se vain sekopäistä hommaa, raskaus, puhumattakaan synnytyksestä.

Yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen, olen ollut kolme kuukautta äitinä. Siis vain 1/3 osan tuosta odottelun määrästä! Helkkari. Joko raskauaika oli pitkä tai vuosi oli lyhyt. Tuntuu, että olin raskaana puoli ikuisuutta, mutta tuntuu, että olisin ollut äitinä vielä sitäkin pidempään. Ei turhaan sanota, että odottavan aika on pitkä, sitä se oli. Tämä lapsen kanssa oleminen taas on niin intenssiivistä, että aamun ja illan välissä ei tunnu olevan ollenkaan tunteja, katoavat johonkin. Nämä kolme kuukautta ovat kuitenkin olleet elämäni kiitollisinta aikaa ja täydessä hetkessä elämistä.

Tämä vuonna saan kiittää paljosta. Minulle on annettu paljon. Vaikka tässä vuodessa on ollut tunteita enemmän kuin koko 26 vuotisen elämäni aikana, näen kaikki hetket arvokkaina, niin ne surulliset, mutta niin ne iloisetkin. Tämä vuosi on ollut onnellinen vuosi. Tein niin monia asioita, joista en ehkä koskaan tee. Sain uusia ihania ystäviä, kävin uimassa todella monesti, valokuvasin ystävien kanssa todella paljon, söin aamupalaa enemmän seurassa kuin yksin, olin suorassa tv-lähetyksessä Jare Tiihosen ja Jenni Vartian kanssa (en vieläkään usko sitä todeksi), koin onnistumisia omalla uralla, ihastuin isosti ja lopulta koin suurta rakkautta tullessani äidiksi. Olen miettinyt tämän vuoden onnellisimpia hetkiä ja erotan ihan selvästi kolme, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. 

1. Suurin onnellisuuden hetkeni oli synnytykseni. Olin odottanut ja odottanut. Lopulta päätynyt käynnistykseen, joka sekin vain antoi odotuttaa. Kun kaikki odottelu ja helvetillinen kipu oli ohitse, annettiin vauva minun rinnalleni. En vain voi koskaan unohtuu tuota hetkeä ja sitä tunnetta, kun hän oli siinä, minun sylissäni. Minun poikani. Sanoin äidilleni: ”Äiti, katso mä olen saanut jotain näin ihanaa tehtyä.” Lisäksi se, että äitini oli siinä, oli aivan korvaamatonta ja viimeisteli jotenkin tuon koko hetken. Sain jakaa sen syntymän hienouden juuri hänen kanssaan.

2. Yksi tämän vuoden onnellinen muisto liittyy raskausaikaan. Tuolloin tapailemani mies pyysi minulta yhtä viikonloppua. Hän lupasi viedä minut kesäretkelle yön yli. Hän vei minut ensin Porvooseen lounaalle ja jäätelölle. Istuimme rannassa syömässä jäätelöä, kun hän kertoi retken jatkuvan Haikkon kartanossa. Aloin itkeä sitä, että hän oli niin ihana. Kysyin, että miksi hän oikein tapailee raskaana olevaa ja hän sanoi, että hän tapailee Iidaa, ei jotain raskaana olevaa, vaan minua, Iidaa. Ja itkin taas vähän enemmän. Tuo viikonloppu oli vain niin maaginen, paikka, aika ja se ihminen olivat kohdillaan. Olin viikonlopun kuin jossain unessa, keskustelimme niin mahtavia juttuja, tosin en enää muista mistä keskustelimme, mutta muistan, kuinka molemmat itkimme keskustelua ja sen syvällisyyttä. Se oli vaan niin koskettavaa kaikin puolin, eikä sellaista kokemusta varmaan tule olemaan enää sellaisenaan toiste.

3. Tämä vuonna olen saanut paljon negatiivisia kommentteja ja viestejä, mutta aivan yhtä paljon, jollei oikeastaan enemmän niitä positiivisia. Olen saanut tämä vuonna niin paljon hyviä sanoja, niin paljon kannustusta, toivoa ja uskoa, että en olisi koskaan voinut toivoa sellaista palautetta. Minua on moneen kertaan myös puolustettu negatiivisten kommenttien edessä ja ikäviin kommentteihin puututtu. Hyvät sanat ovat antaneet minulle voimaa ja uskoa itseeni. Ne ovat merkinneet minulle paljon, sillä joinain päivinä niiden turvin jaksoin nousta ja jaksoin uskoa itseeni ja jaksoin uskoa omaan tekemiseeni. Isoin kiitos jokaiselle lukijalleni tästä vuodesta 2018, jotka olette myös tukijoitani. Teidän takia uskallan haaveilla vielä isommin ensi vuonna.

KIITOS,

-Iida

KUVAT / Tiia Nyholm

LUE MYÖS

3 x Onnellisin hetki

kaikki mitä en tiennyt raskaudesta

Positiivisen palautteen top 10

Ihan hyvä riittää