Kirje 1-vuotiaalle

Muistan ajatelleeni, ettei tämä päivä tulisi koskaan. Alkuun tuntui, että vuosi on niin kaukana. Niin pitkä ja niin loputon. Välillä luulin, ettei pärjättäisi sinne asti. Nyt voin niin todeta, että päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Toiset päivät tuntuvat valovuosien mittaisilta, mutta suuressa kuvassa tuntuu, että vuosi oli silmän räpäys vain.

Sinähän synnyit ihan juuri. Ihan hetki sitten. Muistan sen niin hyvin. Ja tulen sanomaan tämän saman varmasti vielä 30 vuodenkin päästä. Se tulee aina tuntumaan ihan eiliseltä. Olen kuullut sen kliseen ennenkin ja nyt saan kunnian toistella sitä itse.

Sillä sinun syntymäsi oli pysäyttävä hetki. Minä synnytin sinut, mutta todellisuudessa minä synnyin sinun ansioistasi. Sinun syntymäsi teki minut. Sinä teit minut ja minä tein sinut. Minusta tuli äiti. Äitiyden lisäksi tuntuu kuin olisin syntynyt uudelleen. Minä olen nyt se, joka haluan olla, se joksi olen aina pyrkinyt. Nyt minä pidän itsestäni, tiedän mitä haluan ja tiedän millaisia arvoja peräänkuuluttaa. Ja kaikki se on sinun ansiotasi.

Yhtenään ajattelen, että voinko olla onnellisempi? Minusta tuntuu niin onnelliselta ja joka päivä tuntuu, että rakastan sinua ennemmän kuin edellisenä päivänä. Voiko vielä tätä enempää rakastaa? Voiko ihminen todella rakastaa näin paljon? Tuntuuko rakkaus todella tältä? Minä rakastan sinua maailman eniten. En oikeasti tiennyt mitään rakkaudesta ennen sinua. En tiennyt, että se tuntuu tältä. En tiennyt, että se tunne on jotain näin hienoa ja kokonaisvaltaista. Sitä ei voi edes sanoin kertoa, sillä kaikki tuntuu laimealta. On vain tunne. Ja se tunne tuntuu isona. Olet parasta minulle. Olet parasta minun elämässäni.

Vuoden aikana olemme molemmat oppineet ja kasvaneet. Yhdessä ja erikseen. Meistä on tullut mieletön tiimi. En oikeasti osaisi enää ajatella elämääni ilman sinua. Kuinka olenkaan joskus ollut? Joka päivä vuoden ajan olen ollut sinusta ylpeä, joka päivä katson sinuun ja olen haljeta. Sinä olet mieletön. Sinä olet minun ihana pieni poika. Äidin poikanen. Tänäkin aamuna herkistyin sinua katsoessani. Siinä sinä joit maitoa minun kainalossani. Minun oma poika. Oikeasti minä olen saanut sinut aikaan, se on upein ja kaunein asia koko elämässäni. Se on arvokkainta mitä ikinä omistan ja suurin ylpeyden aihe aina, sinä ihan sellaisena kuin olet. Välillä tuntuu, etten ole mitään, enkä tehnyt elämässä mitään. Voin vain katsoa sinuun ja todeta, että olen rikas.

Katson sinua ylpeydellä myös silloin, kuin osoitat palloa ja sanot ”paa”, silloin kuin näet koiran keittiön ikkunasta ja innostut suunnattomasti. Pakahdun ylpeydestä silloin, kun kävelet kävelykärryllä. Silloin, kun laitat pahvirullan suun eteen ja huutelet tötteröön. Ja myös silloin, kun vilkutat ja silloin kun sanon ”missä kieli” ja sinä näytät kieltä liikuttaen sitä puolelta toiselle. Silloinkin, kun minä yskäsen tai aivastan ja sinä yskäset perässä myötätunniksi. Olet niin monessa aivan mahdottoman taitava, liikkumattomasta pötkylästä käveleväksi pieneksi ihmiseksi vuodessa! Kyllähän minä tiesin, että kehitys on valtavaa, mutta nyt koettuani sen, se tuntuu todellakin vielä ihmeellisemmältä. Tosta noin vain opitaan asioita ja lähdetään matalalta koko ajan korkeammalle mielettömällä innolla ja rohkeudella.

Minä saan olla sinun äitisi! Ihan mieletön tehtävä. Minä saan pitää sinusta huolen ja olla vastuussa sinusta. Sinä luotat siinä minuun. Ja minä todella haluan olla luottamuksesi arvoinen. Haluan olla aina takanasi, turvanasi. Aina. Olen aina olemassa sinulle. Jos sinä et jaksa itse lentää, niin minä olen ottamassa kiinni ja auttamassa takaisin. Sen minä olen oppinut sinun mummilta. Hän on aina ollut minun tukena ja syli avoinna.

Minusta on ihanaa olla sinun äitisi. Rakastan kaikkea sinussa. Aivan erityisesti ihania silmiä ja pitkiä ripsiä. Rakastan sinun mahdotonta höpöttelyä, rakastan sinun iloa ja riemunkiljahduksia. Rakastan sinun ja minun vitsejäni, meillä on päivittäin niin hauskaa. Täytät minut ilolla. Rakastan sitä, kun tulet syliin ja laitan pään rintaani vasten. Silloin aina ajattelen, että tässä on minun paikkani. Sinun kanssa.

Olen niin kiitollinen tästä ensimmäisestä vuodesta yhdessä. Tämä on ollut minun elämäni onnellisin vuosi tähän menessä. Olen onnellinen sinun kanssasi. Kiitos kun otit minut äidiksesi. Kiitos, kun teit minusta äidin.

– Äiti