Home » Olen innostunut uudelleen varhaiskasvatuksesta

Olen innostunut uudelleen varhaiskasvatuksesta

by Iida Åfeldt

Muistan tammikuun 2018, jolloin ajattelin, etten enää jaksa. Ajattelin silloin, että ala varhaiskasvatuksen opettajana on nähty. Yliopistolla oli ollut tutkimushanke opiskeluaikoinani, jossa oli todettu, että harva jatkaa alalla viittä vuotta pidempää. Olin juuri saanut lisän, kun alan työkokemusta oli tullut viisi vuotta täyteen.

Minua ahdisti niin paljon, että olisin halunnut irtisanoutua, ellen olisi ollut raskaana. Siinä kohtaa vakituinen työ kuulostikin hyvältä. Koin todella suurta riittämättömyyttä ja samaa aikaa valtavia paineita. Varhaiskasvatussuunnitelma oli uudistunut ja sieltä tuli työhän taas uusia vastuita, taas pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Ja niin olisin halunnut, mutta samaa aikaa piti soittaa vanhempia hakemaan lapsia kotiin, koska henkilökuntaa ei ollut riittävästi paikalla. Tuntui ettei mikään riitä, vaikka kuinka antaa ja haluaa parasta, sillä resurssit tulevat eteen. Kenen muun työaika oli lisääntynyt kilpailukykysopimuksessa ja palkka pysynyt ennallaan? Kenellä muulla leikattiin 30% lomarahoista? Motivaatiota todella sai hakea.

Lue tästä tammikuun 2018 fiiliksiä

Haluaisin just nyt

Lue varhaiskasvattajan ammatista päiväkodissa

Opettajan arkea

Nyt olen ollut poissa töistä melkein 1,5 vuotta ja nyt voin sanoa toipuneeni. Tämä loma on tehnyt tehtävänsä ja ollut riittävä lataamaan akkuja. Sillä olen innostunut varhaiskasvatuksesta uudelleen. Minua ei enää ahdistakkaan palata töihin. Minä en enää etsi mitä tahansa muuta työtä itselleni.

Minulle on tullut tunne, että minulla on vielä jotain annettavaa. Minä olen ihan hyvä työssäni ja haluan taas tuntea saavani työstäni tyydytystä, sitä kun kokee itsensä onnistuneeksi ja tarpeelliseksi.  Sitä kun saa arvostusta esimieheltä ja kollegoilta. Sitä, kun voi työyhteisössä keskustella varhaiskasvatuksesta ja pedagogiikasta sekä ratkoa ajankohtaisia haasteita.

Haluan tietää missä alalla mennään. Onhan tämän 1,5 vuoden aikana tapahtunut paljon. Minusta jopa tuntuu, että olen ihan tippunut kelkasta. Tänä aikana nimikkeeni on muuttanut lastentarhanopettajasta varhaiskasvatuksen opettajaksi ja palkka noussut noin 150 euroa. Ja mikä onkaan tällä hetkellä kuuma aihe varhaiskasvatuksen kentällä, mistä nyt puhutaan? Mistä lapset puhuu, mistä he ovat nyt kiinnostuneita? Onkohan sinne viimein saatu kannettavat jokaiselle opettajalle? Onkohan ryhmissä tabletit lasten käyttöön? Miten vanhemmat suhtautuu mediakasvatukseen?

Innostukseni ei jää vain töihin palaamiseen. Minulle on tullut haaveita, unelmia, tavotteita, jotka liittyvät alaani. Alaan, josta kuvittelin löytävän poispääsyn vanhempainvapaan aikana. Minulle on syntynyt suuri tarve kehittyä varhaiskasvattajana ja saada lisää asiantuntemusta. Hain keväällä yliopistoon jatko-opintoihin opiskelemaan varhaiskasvatustieteen maisteriksi, mutta jäin kolmannelle varasijalle. Tulen hakemaan ensi vuonna uudelleen. Olen aina haaveillut siitä, että voisin laajemmin vaikuttaa lapsiin, en kuitenkaan ole kokenut päiväkodin johtajan työtä haaveenani, sillä se on oikeastaan uran ainut etenemismahdollisuus.

Nyt olenkin alkanut ajatella luennointia. Olen alkanut haaveilla erikoistumisesta ja asiantuntijuuden haalimisesta sekä lisäkoulutuksesta. Haluaisin olla todellinen alan asiantuntija, joka voisi oikeasti vaikuttaa alan kehitykseen. Haluaisin puhua ja luennoida varhaiskasvatuksesta. Haluaisin olla seuraava Jari Sinkkonen, joka kirjoittaa kasvatusoppaita ja luennoi vanhemmille. Tai ehkä voisin alkaa kiertää päiväkoteja ja toimia henkilökunnan inspiraatiopuhujana ja innostaa alan pariin ja tuoda lisää työmotivaatiota arkeen. Se, kun on kiireessä ja stressissä helppo unohtaa, ellei kukaan ole muistuttamassa alan hienoudesta. Lisäarvoa toki tuo tämä blogi ja käytössäni oleva näkyvyys mediassa.

Vaikka voisinkin jäädä tekemään työkseni somea, niin en halua. Haluan palata varhaiskasvatuksen pariin jollain tavoin. Saan sitä kautta myös paljon materiaalia ja ajatuksia blogiin. Niiden kirjoittaminen tuntuu paljon luontevammalta, kun todella on kentällä tekemässä duunia, eikä vain muistele aikaa, jolloin oli töissä.

-Iida

Kuvat // Josefina Prantl Nuppukuvaus

23 kommenttia

Valoa 18.9.2019 - 22:41

Oli ihanaa lukea sun unelmista ja tavoitteista, inspiroiduin itsekin vaikka olen eri alalla. 🙂 Onnea matkaasi!

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:10

Voi kiitos kovasti!

Vastaa
ÄMM 19.9.2019 - 04:22

Kiva lukea tästä aiheesta. Työskentelen myös itse nyt varhaiskasvatuksen opettajana ja kaiholla muistelen niitä alkuaikoja, kuinka innostunut ja motivoitunut sitä jaksoi olla. Nyt viime aikoina on tuntunut, ettei enää jaksa motivoitua lainkaan ja työstä on kadonnut ilo. Liikaa uutta ja uusia vaatimuksia, kuormittava työarki.

Nyt jäin raskauden vuoksi sairauslomalle ja tästä jään jo suoraan äitiyslomalle. Olen aikonut olla ainakin 1,5 vuotta kotona ja sen jälkeen en tiedä yhtään, mitä sitten. Vakkaripaikka odottaa kyllä varhaiskasvatuksessa, en uskalla sitä irtisanoa. Mutta juuri nyt tekisi mieli vaihtaa kokonaan alaa tai ainakin etsiä uusi työpaikka äitiysloman aikana. Aika kuitenkin näyttää ja ehkä vähän toivoisinkin, että mulle kävisi tää sama kuin sinulle. Olisi mahtavaa saada työstä taas yhtä paljon kuin valmistumisen jälkeen. 🙂

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:14

Samaistun niin tuohon tunteeseen! Olin sitä mieltä äitiyslomalle jäädessä, etten todellakaan palaa. Mutta käyn nyt katsomassa ja toivon, että sitten pääsisin opiskelemaan.

Vastaa
Eveliina29 19.9.2019 - 08:09

Jee ihanaa! Kuulostaa hyvältä! Ps. Ettei vaan ois ollu itseään toteuttava tutkimustulos, miksköhän ihmeessä opiskelijoille kerrotaan tommosesta 😀

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:15

No niinpä! Toki siis sitä pohdittiin paljon, että miten sen voisi ehkäistä ja olin ekana työvuonna tutkimushankkeseen kuuluvassa mentoriryhmässä. Siinä juuri työelämään siirtyneillä opettajilla oli mentori, jota ryhmänä tavattiin kerran kuussa ja pyrittiin tukemaan työn aloitusta ja se oli tosi hyvä!

Vastaa
Muaritti 19.9.2019 - 10:00

Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus itsellenikin. Mulla loppuu kohta vanhempainvapaa, mutta jään vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin. Olen kuitenkin pohtinut tulevaa ja se on hieman ahdistanut. Mulla oli ihan samat fiilikset kuin sulla, kun tulin raskaaksi. Ellen olisi tullut raskaaksi, olisin todennäköisesti etsinyt uuden työpaikan. Nyt mulla on vakkarityö, jossa olen ollut jo 9 v, mutta edelleen haaveilen uudesta työpaikasta. Samalla uuden työn hakeminen jännittää ja tavallaan tuntuisi helpommalta palata vanhaan (joskin siellä on tapahtunut paljon muutoksia kohta vuoden poissaoloni aikana). Alanvaihtokin on käynyt mielessä, mutta kuten sinullakin, mullekin on tullut tunne, että on edelleen annettavaa omalle alalleni ja haluan tuntea olevani taas hyvä työssäni. Katsotaan, miten käy. Onneksi on vielä aikaa miettiä ja tehdä pelisiirtoja 🙂

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:17

Aivan sama! Tuntuu vain paljon helpommalta palata vanhaan, kuin olla rohkea ja alkaa etsiä työtä ja mahdollisesti hypätä uuteen. Olenkin ajatellut, että teen ainakin puolen vuoden kokeilun ja katson miltä se tuntuu ja pysyykö innostus vai lässähtääkö heti töihin palattua.

Vastaa
Roosa-Maria 19.9.2019 - 11:42

Itse olen ollut alalla vasta reilu pari vuotta ja sen aikana kolmessa eri päiväkodissa niin julkisella puolella kahdessa eri kunnassa kuin yksityisellä.Työssä viihtyminen on ollut todella vaihtelevaa huipuista fiiliksistä joka ikinen aamu lähes totaaliseen uupumukseen. Tällä hetkellä olen ollut kotona 3kk (aluksi työttömänä ja nyt äitiyslomalla) enkä ole lainkaan varma, haluanko palata takaisin päiväkotiin. Tällä hetkellä pyörittelen ajatuksia niin opiskelemaan lähtemisestä kuin myös osittaisesta hoitovapaasta yhdistettynä keikkatyöhön kouluttajana.Saa nähdä, mikä on ensi keväänä fiilis kouluun tai töihin hakemisesta. Kiva kuitenkin kuulla, että itselläsi on tullut uutta intoa työhön. 🙂

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:18

Niin ymmärrän! Ja niin surullista, että alalla ollaan niin uupuneita. Mutta itsekin olin heti ekana vuonna kuukauden sairaslomalla työuumuksesta. Eli se on todella iso ongelma, en tiedä koska vain mikään muuttuu.

Vastaa
Maijalan Anna 19.9.2019 - 12:09

Kuulostaapa tutulta! Mä jäin keväällä äitiyslomalle luokanopen työstä ja huokaisin helpotuksesta, nyt mulla olisi pari vuotta aikaa miettiä mitä ryhtyä tekeen kun tämä mun unelma-ammatti ei enää ollutkaan sitä mitä kuvittelin. Mut yllättäen nyt jo tuntuu että ehkä sittenkin…

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:19

Ihanaa! Mä ainakin olen ajatellut, että käyn tauon jälkeen kokeilemassa ja annan mahdollisuuden! Äitiydestä on saanut niin paljon uutta!

Vastaa
carda 19.9.2019 - 18:29

Pahus, luulin, että et hakenut yliopistoon ollenkaan, kun et siitä mitään sanonut. Voi hitsit kun päättyi noin! Mutta tuosta on hyvä jatkaa ja päästä ensi vuonna!

Hae samalla varuiksi yleiseen ja aikuiskasvatustieteeseen! Opintosi käyvät myös sen maisteriohjelmaan pohjaksi, eikä ensi keväänä enää tule Vakavaa tai muutakaan ennakkomateriaalia luettavaksi. Opiskelen itse siellä, ja minulla on useita opiskelukavereita, jotka ovat varhaiskasvatuspohjalta.

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:21

Joo näin tosiaan kävi, että jäin kolmannelle varasijalle. Mutta nyt oli ihan uusi juttu, ei vakavaa! Oho ja wau, ihanaa! Onpa jännää, täytyykin perehtyä! Kiitos.

Vastaa
Nimetön 20.9.2019 - 12:32

Kun jäin esikoisesta äitiyslomalle; vannoin, etten enää koskaan-ikinä-milloinkaan palaa enää päiväkotiin.
Muutaman vuoden ja lapsen jälkeen otin kuitenkin vastaan työn eskarin opena puolen vuoden määräajalla. Lopulta työsuhde jatkui ja, vaikka vielä jäinkin äitiyslomalle myöhemmin, urakin sen jälkeen.
Äitiys toi ammattitaitoon omaa syvyyttä.
Välillä pienet tauotkin auttavat löytämään ammatillisen innon uudelleen.

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:21

Ihana kuulla ja näin uskon itsekin!

Vastaa
ida ihana 20.9.2019 - 19:38

Paljon samanlaisia tuntemuksia, haaveita ja ajatuksia kuin itsellä 🙂 Olen onnellinen myös sun puolesta, että olet toipunut, ja saat nyt nauttia rauhasta sen asian osalta ja haaveista <3<3 Ollaan valittu raskas mutta äärettömän tärkeä ala!
Ida Kotona kaupungissa -blogista

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:22

Voi kiitos Ida ja ihana kuulla!

Vastaa
laulau 21.9.2019 - 11:43

Itse olin aiemmin vakaopena; se ei tuntunut niinkään omalta jutulta, vaan kaipasin vaihtelua. Jatkokouluttauduin erkkapedan maisterivaiheeseen ja koulun sijaan päädyinkin kolsultoivaksi veoksi useaan päiväkotiin – ihan paras päätös! Tykkään työstäni, haastaa ja motivoi samaan aikaan, on vaihtelevuutta ja itsenäisyyttä ja saa työskennellä myös lasten kanssa. Jos erkan asiat yhtään kiinnostaa, niin suosittelen. 🙂

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:22

Hei mahtavaa! Mulla on erkkapeda sivuaineena ja se todella kiinnostaa!

Vastaa
carda 24.9.2019 - 18:40

Olethan tutustunut VEO-opintoihin? Kun sinulla on erkan perusopinnot, olet hakukelpoinen niihinkin! Ne saa toiselta linjalta maisteristakin, mutta voi suorittaa myös erikseen.

Eli nyt sulla on jo kolme jatkokoulutusta, mihin hakea! Joku niistä ihan varmasti tärppää! 🙂 Odotellessasi voit vaikka lukea lisää erkkaa avoimesta.

Vastaa
Qwerty 21.9.2019 - 19:35

Tehyläisiltä ja Superilaisilta lähti samalla tavalla lomarahoista korvaamaton potti ja palkka aleni. Ja olihan se ihan törkee tilanne, kun itse terv.huolt. alalla et saa työtäsi ikinä tehtyä työajalla, ja samalla päiväkodista ilmoitetaan, että hoitoaikaa tulisi lyhentää, koska ”henkilökuntavaje”. Näinpä. Naisen selkänahasta revitään niin, että samalla lähtee kohta kylkiluukin. Varhaiskasvatuksessa ja sivistystehtävissä on toki koko ajan kovat kehittämis-ja kehittymisvaatimukset, mutta niin ne on ihan joka alalla. Lainsäädännön ja tiettyjen turvallisuusnäkökohtien vuoksi hoitoalalla osaamisen varmistamiseen liittyvät vaatimukset ovat äärikireät. Ja ”läksyt” luetaan omalla ajalla- työajalla ei ehdi. Mutta pidetään me naiset kaikilla aloilla sitkeästi kiinni moraalista ja päämääristä- työn merkitystä meiltä ei voi riistää kukaan eikä mikään 💪

Vastaa
iidaafel 23.9.2019 - 22:23

Niin lähti juu, en tiedä millaisin ehdoin, mutta kyllähän aihe koski kaikkia naisvaltaisia sosiaalialoja. Ja se on niin törkeää.

Vastaa

kommentoi postausta