*sisältää juonipaljastuksia
Viikko sitten pääsin elokuviin. Menin lauantai-iltana yksin leffaan. Oli popparit ja vesipullo kainalossa. Olin jo pitkään haaveillut, että pääsen kattomaan puhutun elokuvan A star is born.
Haave toteutui ja pääsin leffaan. Ja vitsit olin vähän pettynyt! Olin lukemut leffasta joulukuusta asti arvostelu, kattonut traileria, kuunnellut soundtrackia ja kuunnellut pikkusiskon ylistävää hehkutusta, kuinka hän vain itki sen romantiikan edessä.
No minua ei itkettänyt, eikä leffa ollut niin romanttinen mitä olin kuvitellut. Oikeastaan ekaa kertaa harmitti, ettei ollut leffaseuraa, jolle olisin voinut asiasta heti avautua.
Siis olihan se musiikillisesti jotain todella upeaa ja koskettavaa. Lisäksi molemmat pääosan näyttelijät todella yllättivät.
Oli aivan mieletöntä nähdä Lady Gaga niin riisuttuna. Olen toki aina ollut Lady Gaga fani, sillä tykkään vahvoista ja määrätietoisisti, yhteiskuntaa ravistelevista naisista, mutta silti nautin suuresti hänen roolisuorituksestaan ja sain taas yhden syyn tykätä hänestä lisää. Häneen oli helppo samaistua. Moni haaveilee isoja, tekee töitä kahvilassa ja asuu vanhemmilla. Sen takia hän tuli jotenkin lähemmäs, hän oli elokuvassa tavallinen ja kosketti tavallista ihmistä, katsojaa.
Bradley Cooper yllätti ehkä vielä enemmän. Siis muistan hänet vain Kauhea kankkunen elokuvista. Enkä mitenkään erityisen hyvällä. Mutta ihastuin häneen aivan heti! Ne puolipitkät kiharat ja se ihanan matala ääni, huh! Ja osoittihan hän aivan mieletöntä osaamista, hän oli työstänyt elokuvaa neljä vuotta, opetellut soittaman kitaraa ja opetellut laulamaan matalalla äänellä. Lisäksi hän ohjasi elokuvan ja näytteli siinä itse. Aivan mieletöntä siis monilta osin!
Elokuva kertoi kahden muusikon tarinat. Toinen oli menestynyt, ehkä jo uransa lopulla, pahasti päihderiippuvainen, joka lopulta koitui hänen kohtaloksi. Toinen oli äkillisesti menestykseen nouseva muusikko, joka luotti ulkopuolisiin enemmän kuin itseensä ja kadotti sen mikä oli hänelle ominta. Ja tarinat ovat hyvin todentuntuisia, useat muusikot elävät valtavassa paineessa, eivätkä osaa edes käsitellä omaa menestystään.
Kun tarina alkoi, tiesin jo miten se päättyy. Eli tavallaan se oli todella ennakoitavissa koko ajan. Ja elokuva sai suuttumaan. Minua todella suututti, että Bradley Cooperin esittämä Jack teki itsemurhan ja oli niin heikko. Minua suututti myös Lady Gagan esittämä Ally, joka oli osaltaan heikko ja täysin muiden vietävissä. Hän uskoi enemmän manageriaan, kuin miestään.Minua suututti hänen värjäämänsä hiukset, tanssijat ja koreografiat.
Minua myös suututti se, että en vain nähnyt elokuvaa vuosisadan rakkaustarinana. Minusta rakkaus ei ollut elokuvan pääteema, eikä se ollut käsinkosketeltavaa. Tiedän monia muita elokuvia, joissa on todella upeasti kuvattua rakkautta. Oikeastaan minua harmitti heidän suhteensa, koin, etteivät he juuri osanneet sanoittaa tunteitaan ja ongelmiaan. He eivätkä kuunnelleet toisiaan. He eivät osanneet kertoa, mikä on pielessä ja mikä ärsyttää. Olin monta kertaa leffan aika silleen, että ”kerro sille” ja ei. He eivät sanoneet ääneen asioita, joita katsoja näki. Siltä osin suhde jäi vaivaamaan minua. Minulle Jackin itsemurha ei ollut rakkauden osoitus Allya kohtaan. En ajatellut, että hän rakasti niin paljon, että halusi väistyä pilaamasta vaimonsa uraa. Minulle se oli osoitus sairaudesta. Minulle se oli osoitus musiikkibisneksen kovista vaatimuksista ja paineista. Liian moni päätyy samaan ratkaisuun kuin Jack. Liian moni on epävarma, eikä usko itseensä, niin kuin Ally.
Siinä elokuvassa oltiin oikeassa, että jokaisella meillä on lahja. Ja tietysti olen kuunnellut elokuvan biisejä vielä enemmän ja ne tuntuvat elokuvan nähtyäni vielä erityisimmiltä.
Mitä mieltä sinä olit elokuvasta?
-Iida
41 kommenttia
Voi, lisää tuohon alkuun että älä lue jos et halua tietää mitä elokuvassa tapahtuu. Mä en ollut nähnyt tätä enkä ollut tiennyt tästä paljon mutta odotin näkeväni ja oon nyt aika pettynyt että paljastit juonen ja lopun näin isosti kun en sitä osannut arvata…
Joku vastuu hei lukijallakin 😀 en oo itse myöskään nähnyt leffaa mutta ei tämä kyllä miltään spoilaukselta tuntunut. Edelleen voisin katsoa.
Sitten et Eveliina28 taida tietää mitä spoileri tarkoittaa. Tässä tekstissä kerrottiin kyllä juuri yksi merkittävimmistä tapahtumista elokuvassa.
Ihan kohteliasta olisi laittaa spoilerivaroitus alkuun, se ei ole kuitenkaan mitenkään työläs homma.
Mä en jotenkin yhtään osannut arvata että juonenkäänteet tuodaan näin yksityiskohtaisesti esiin tekstissä, sitä varten juuri voi laittaa sen spoilerivaroituksen niin voi itse päättää lukeeko. Nyt kun sitä ei ollut en osannut yhtään arvata että koko juoni ja käänteet paljastuukin näin. Kommenttien ja tykkäysten perusteella en näköjään ollut myöskään ainoa joka koki että varoitus olisi ollut paikallaan. Ei toki mikään vakava asia mutta olisin itse mieluusti katsonut leffan tietämättä varsinkaan tuota itsemurhakäännettä, jota en mistään muualta ollut vielä lukenut tai kuullut
Pahoittelen kovasti, etten hoksannut sitä alkuun heti kirjoittaa!
Mä kävin tänään treffeillä katsomassa tän leffan. En ollut lukenut tästä mitään, kuullut vain kehuja ja biisejä. Olin myyty, upeaa musiikkia, ois tehnyt mieli taputtaa biisien jälkeen. Itketti kyllä lopussa melkoisesti. Jätti meidät molemmat aika sanattomaksi leffan jälkeen. Mies vähän kritisoi, että ehkä komedia ois ollut parempi vaihtoehto 🙂 Haha. Saa nähdä tuleeko toisia treffejä enää! -Henna/Rohkeudelle
Eikä, ihana, että tykkäsitte! Toivottavasti treffeille tulee jatkoa!
Nimenomaan. Mä itkin lohduttomasti, koska tuo päihdeaihe on niin raskas, mutta samaa mieltä elokuvasta. Ai oikeastiko joku ajatteli, että itsemurha oli suurin rakkauden osoitus? Sairasta. 😀
Joo, päideaihe toki oli tunteita herättävä ja oli mahtava nähdä sitäkin puolta!
Samaa mieltä sun kanssa. Olin kuullu paljon hehkutusta leffasta ja että se on ”itkuleffa”. No ei mua itkettänyt. Tykkäsin musiikista ja sen takia sitä lähin kattomaan, mutta vähän pettyny olo jäi..
Sama, mutta musiikki onneksi jätti hyvän mielen!
Ehkä liian kovat odotukset jos odottaa kauan pääsevänsä näkemään vaikuttaa myös?
Mielestäni oli hyvä leffa , tästähän on jo tehty monta versiota ettei tarina ole mikään ns uusi. Itse en koe että rakkaustarina tässä ”pitäisikään” olla mikään täydellinen. Se oli täynnä ongelmia mutta myös täynnä tunnetta. Tärkeintä loppujen lopuksi on että välittää.
Sama pätee oikeaan elämään. Itse ei ole täydellinen eikä puoliso, mutta sitä sitoutuu yrittämään parhaansa.
Se varmasti vaikuttaa! Ja ihan totta, että rakkaudessa on ongelmia. Ja parhaansa molemmat varmasti tekivätkin!
Ja en missään nimessä tarkoittanut että sun mielipiteessä oli jotain vikaa 🙂 . Ite vaan huomannut että jos kaikki hehkuttaa niin itsekin (haluamattaankin) odottaa paljon ja helposti pettyy.
Kiitos blogista, yks lemppari ?
En kokemutkaan niin, kiitos ja ihanaa kevättä <3
Mulle jäi samankaltainen fiilis. Minulle tämä ei jää mieleen rakkauselokuvana, vaan kertoo surullinen tarinan päihdeongelmaisesta ihmisestä ja siitä miten riippuvuus voi tuhota altaan kaiken. Sen miten se vaikuttaa parisuhteeseen ja tahraa kaiken.
Näyttelijäsuoritukset olivat kyllä hienot, ja leffan musiikki on liikuttavaa ja kaunista.
Just samaa mieltä!
Apua nyt olisin kaivannut alkuun spoilerivaroitusta!
Olen pahoillani, että sellainen puuttui!
Minusta leffa oli hyvä ja katsottava. Musiikki oli leffaa jopa parempi mutta 4/5 arvosanan antaisin elokuvalle. Itse suhtaudun aina varauksella jos joku leffa on todella hypetetty. Monesti käy niin, että omat odotukset nousevat todella korkealle hypetyksen myötä. Tästä johtuen leffa jättää melkein aina hieman kylmäksi…
Paras fiilis elokuvista melkein jää niistä filmeistä, mihin itsellä ei ollut suuria odotuksia mutta leffa yllättääkin todella positiivisesti!
Mutta olipa mukavaa,että pääsit kuitenkin katsomaan leffan ja sait mahdollisesti hetken hengähdystauvon 🙂
Ihanaa viikon alkua sinne!
Musiikko oli kyllä leffassa parasta! Ja se on niin totta, että jos muodostaa itselleen liian kovat odotukset niin saattaa pettyä.
Sen lukemisen voi hyvänen aika jättää kesken, jos tuntuu spoilaukselta?
En ole nähnyt ko. leffaa, mutta suosittelisinkin katsomaan Bohemian Rhaposodyn, se todellakin teki suuren vaikutuksen!
Itsemurha on sellainen sana joka pomppaa esille aika hyvin 🙁
Kiitos suosituksesta!
Musta tämä kirjoitus ikävästi spoilasi tuon miehen itsemurhan 🙁 voisitko lisätä spoilerivaroituksen alkuun? Tämä on varmasti hyvä kirjoitus jos on nähnyt elokuvan mutta mulle jäi kurja olo eikä huvita enää katsoa leffaa 🙁
Oon pahoillani, en ollut asiaa tajunnut! Onneksi leffassa on paljon muutakin, kuin tuo kohtaus ja varmasti edelleen katsottava!
Vuokrasin leffan netistä ja itkin melkein tuskasta kaksi tuntia sen takia että leffa oli niin huono, mutta halusin antaa sille vielä mahdollisuuden parantua loppua kohden jota ei kuitenkaan tapahtunut.. En ymmärrä hehkutusta mitä leffa on saanut aikaan!
Ymmärrän tuskasi!
Itse näin leffan aika pian sen tultua teattereihin, enkä tienny siitä oikeestaan muuta, kun että gaga on siinä ja kai ihan hyvä leffa. Näillä odotuksilla olin ihan myyty! Upeeta musiikkia ja näyttelemistä ja rankka, aidon tuntuinen juoni. En osannut arvata Bradleyn tekevän itsemurhaa, arvelin, että joko hän menettää äänensä tai kuolee traagisesti. Eli myös loppu oli yllätys.
Itse taas olin aikoinaan vähän pettynyt la la landiin, tiesin siitä liikaa ennen kun näin sen ja olin kuullut/lukenut paljon hypetystä. Uskonkin, että omilla odotuksilla on ihan tosi paljon merkitystä. Osin tästä syystä en yleensä esim. Kato trailereita tai lue mitään leffoista mitä odotan kovasti. Trailerit paljastaa usein kaikki parhaan kohdat ja melkeempä koko juonen 😀
Pitää niin varmasti paikkansa, että omat odotukset vaikuttaa!
Kävin katsomassa jo ensi-illan aikoihin ennen hypetystä, ihan silkasta mielijohteesta.
Minusta tuossa elokuvassa parasta on nimenomaan se, että rakkaustarina esitetään ongelmallisuuden kautta. Tässä on jotain vähän samaa kuin ”When a Man Loves a Woman” leffassa. Rakkaus ei aina ole sitä ruusuilla tanssimista ja joskus sitä rakastaa myös vasten tahtoaan, vaikkei haluaisi. Ahdistava rakkaustarina pikemminkin enkä kyllä romanttiseksi itkuleffaksi luokittelisi.
Toiset näkee Allyn hahmon heikkona, minusta se kuvasti hyvin sitä, millainen Hollywood voi varmasti olla nuorelle naiselle. Ja onko se heikkous vai vahvuus seistä toisen rinnalla ongelmissakin? Milloin vahvuus seistä rinnalla muuttuu heikkoudeksi jäädä?
Itse en nähnyt sitä Jackin ratkaisua rakkauden tekona vaan omana luovuttamisena. Tajusi, ettei pysty muuttumaan, vaikka haluaisikin. Tajusi, ettei pystyisi päästämään irti Allysta.
Joka tapauksessa leffa jätti minulle kyllä vahvan kokemuksen ja mietitytti vielä jälkeenpäinkin. Soundtrack on todella hyvä ja herättää muistot ja sen fiiliksen leffasta.
Joo se on totta, että vaihtelua leffa kyllä tarjosi, kun rakkaus oli esitetty ongelmien kautta. Että ehkä se ahdistavarakkaustarina on tälle paras nimitys 😀
Mä taas menin katsomaan leffan ilman mitään muita toiveita kuin, että jaksaisin katsoa leffan loppuun. En nimittäin todellakaan ole mikään romanttisten elokuvien ystävä, tai leffojen ylipäätään. Huono keskittymiskyky nimittäin 😀
Mutta tää leffa oli musta aivan huikea. Mieletöntä talenttia, upeat musiikit, aivan ihana Lady Gaga ja Bradley Cooperista puhumattakaan 😀 Mutta ennen kaikkea elokuva oli mulle kertomus alkoholismista. Mulle se oli elokuvan ykkösteema. Mutta luulen, että jos itse ei ole joutunut elämään päihderiippuvaisen kanssa, tämä ei ns. hypännyt silmille.
Kävin katsomassa leffan jopa uudestaan ja se oli tokalla kerralla vielä parempi kun tiesin kaikki biisit yms. Itkin myös monta kertaa niissä tilanteissa, joissa olen tavallaan itsekin ollut.
Mutta luulen kyllä, että jos jotain on super paljon hehkutettu niin se on lähes aina pettymys.
Ihanaa, että tykkäsit! Ei tämä mustakaan ollut huono, mutta herätti paljon tunteita ja jäi ajatuksia. Mutta varmasti omat odotukset vaikuttivat siihen fiilikseen mikä leffasta jäi.
Kiinnostaisi tietää, mitä on nämä muut elokuvat joissa on mielestäsi upeasti kuvattua rakkautta?
Mulla on monia omia suosikkeja! Toki tällänen pitikö leffasta vai ei, on aina henkilökohtainen mielipide ja makuja on todella moneen. Ehkä ite vaan tykkään enemmän eri tyyppisistä! Musta kauniita elokuvia on esim. Tähtiin kirjoitettu virhe, Remember me, Haikein terveisin, The notebook jne.
Minulle tuli myös ristiriitaiset fiilikset tuosta leffasta. Toisaalta se oli mielestäni visuaalisesti erittäin upeaa katsottavaa, paljon hyviä biisejä ja Bradley Cooper aivan ihana. Jostain syystä leffa ei kuitenkaan mennyt ihon alle vaan jäi jotenkin pinnalliseksi. Varsinkin loppu oli mielestäni todella töksähtävä eikä herättänyt lainkaan niitä tunteita joita olisi voinut kuvitella sen herättävän. Tästä huolimatta voisin hyvinkin katsoa elokuvan uudelleen juurikin tuon mahtavan visuaalisuuden & hyvien biisien takia :).
Joo se on ehkä se sano, jäi pinnalliseksi. Olisin halunnut vielä enemmän kun kaikki muuten oli upeaa. Ja muutenkin osa juttuja oli vähän epäaitoja, tai jotenkin mun mielestä todella päihtynyt mies ei ole aamulla harrastamassa seksiä valkoisissa lakanoissa saati, että sellaisen kanssa haluaa olla.
Mä taas näin tän mun miehen kanssa ja molemmat oltiin sitä mieltä et aivan upee! Tässä 10 vuodessa yhteiseloo on oppinut, että juurikin se puhuminen voi olla yllättävän vaikeeta! En nähnyt itsemurhaa rakkauden osoituksena vaan enemmänkin merkkinä siitä, että Jack ei kokenut voivansa selviytyä, se oli mun mielestä osa Jackin tarinaa ei tätä rakkaustarinaa. Mun mielestä leffa käsitteli hienosti sitä että ihmiset muuttuu, elämä muuttaa meitä, mutta meidän pitäis osata pitää kiinni niistä tärkeimmistä asioista kuten rakkaudesta ja perheestä.
Totta, leffassa oli pääteemana justkin se, että muutoksessakin on tärkeää muistaa jotenkin se mikä oikeasti merkitsee, eikä unohtaa itseä tai muita.
Et olisi voinut Iida enää paremmin kuvailla elokuvaa. Minulle nimittäin tuli kaikessa sun kirjotuksessa aivan samat ajatukset. Liikuttavasta/koskettavasta rakkaudesta ei ollut tietoakaan, ainakaan niin että olisi minua saanut itkemään, mitä taas esim. The Notebook-elokuva sai minussa aikaan. Se vasta oli vuosisadan rakkaustarina.