Kuudes ja toiseksi viimeinen lomaviikko

1,2K

Viikko alkoi jännittävästi. Miehellä alkoi kesäloma yövuorojen päätteeksi ja meillä oli heti maanantaiaamuna rakenneultra. Miehen vanhemmat tulivat meille lasten kanssa siksi aikaa, että me pääsimme molemmat ultraan. Ultrassa kaikki näytti olevan niin normaalista, mikä oli tietysti huojentavaa kuulla. Kätilö kertoi, että miesvalta perheessä lisääntyy ja meitä nauratti. Kolmas poika, voi olla totta!

Kävimme ultran jälkeen hakemassa kahvipullat ja ostamassa vauvalle oman asun. Mies hypisteli pieniä Vanssin tossuja ja mietti niiden ostamista ottaen paketin yhä uudelleen käteen ja laittaen aina sen takaisin hyllyyn. Kannustin häntä ostokseen, vaikka tossut olivat hintavat ja oikeastihan ne on aika turhat. Tiesin, että hän haluaa ne vauvalle ja varmasti saa sitten kivan kuvamuiston vauvasta tossut jalassa.

Tultuamme kotiin keitimme kahvit ja herkuteltiin porukalla. Koko päivä meni jossain ihanassa onnellisuuskuplassa ja tuntui, etä rakastuin meidän perheeseen vaan asteen enemmän.

Tiistaina heräsin puoli kymmeneltä aamulla. Olin nukkunut vierashuoneessa, ihan omassa rauhassa. Tietysti juuri sinä yönä aivan koko talo oli nukkunut heräämättä kertaakaan ja vielä ennätyspitkään. Aamulla oikein nauratti, mutta hyvähän se vain oli, että kaikki saivat nukkua.

Päivä hurahti todella nopeasti, kun heräsin myöhään, lorvin sängyssä ja siemailin sohvalla aamukahvin.

Iltapäivällä äitini tuli meille syömään. Mieheni rakastaa laittaa ruokaa ja ammatiltaan kokki, vaikkei alan töitä teekkään. Mies teki meille kantarellirisottoa ja jälkiruoaksi crème bruléeta.

Keskiviikkoaamuna mies lähti mökille loppuviikoksi. Hän palaisi vasta sunnuntaina illalla. Sain vielä keskiviikkona nukkua pidempään ja hän herätteli kahdeksan aikaan kertoen, että olisi kahvia ja puuroa valmiina.

Keskiviikko oli sadepäivä ja koko päivä meni melkein siinä, että raivasin lasten vaatekaapit. Otin pieneksi jääneet pois, kävin läpi seuraavan koon vaatteita ja katsoin vielä välikausikamppeiden tilanteen läpi. Siihen päälle koiran lenkitykset ja ruokahommat, niin olikin jo ilta.

Torstaina esikoinen lähti mummilaan yökylään mummin päästyä töistä. Itse olin suunnitellut, että vietän rentoa iltaa vauvan mentyä nukkumaan. Ensin siivosin viime päivien kasaantuneet sotkut nurkista ja aloin tehdä herkkuiltapalaa. Olin käynyt ihan vartavasten vauvan kanssa kaupassa ja ostanut kaikkia mielijuttujani. Homma menikin sitten aivan toisin, vauva heräsi heti, kun istumassa iltapalan kanssa sohvalle teekuppi kädessä ja avaamassa telkkaria. Hän heräsi iloisena ja virkeänä, enkä saanut häntä mitenkään nukahtamaan takaisin. Jonkin ajan päästä luovutin ja nostin hänet pois sängystä. Söin iltapalaa sitten vauva vauvan leikkiessä jaloissani ja menimme sitten myöhemmin yhdessä nukkumaan.

Perjantaina hain yökyläläistä kotiin. Mummi ja esikoinen olivat hakeneet aamulla leipomosta tuoretta leipää ja leivoksia. Pääsinkin herkuttelemaan. Lounaaksi syötiin tekemääni kasvissosekeittoa.

Perjantai-iltapäivällä lähdimme lasten kanssa ystävän 5-vuotissyntymäpäiville Helsinkiin. Kotiinpäin ajettaessa molemmat nukahtivat autoon ja yöunet eivät sitten ihan normaalin aikaan onnistuneet. Illalla äitini tuli vanhtimaan lasten unta ja pääsin rauhassa viemään koiraa lenkillä itsekseni.

Lauantaina ihana ystäväni lukioajoilta tuli kylään. Hän asuu Ikaalisissa ja toi tietysti tuliaisiksi paikallisia herkkuja. Me rakastamme Ikaalisten Luomu kasviksia, erityisesti kurkut ovat niin herkkua! Viime näkemisestä oli melkein kulunut jo vuosi, muttei se tuntunut missään. Juttelimmekin siitä kuinka onnekkaita olemme, että ystävyys on säilynyt. Aina se ei mene niin ja sekin on todella luonnollista. Erityisesti, kun elämäntilanteet muuttuvat ja on välimatkaakin. Muistelimme kaikkea mitä meidänkin yhteiselle matkalle on mahtunut, sillä aika paljon 15 vuoden ystävyyteen on mahtunut! Oli aivan ihana päivä yhdessä ja oma mieli piristyi tosi paljon.

Sunnuntaiaamuna ystäväni Jasmin soitti. Hän oli junassa matkalla Kuopiosta Helsinkiin miesystävänsä luo. Hän ehdotti, josko jäisikin aiemmin junasta pois ja tulisi meille päiväkylään. Niinpä me haimme hänet puolen päivän aikaan läheiseltä juna-asemalta. Kävimme samalla hakemassa lounassushit mukaan.

Kahvittelimme, söimme sushia ja touhuilimme yhdessä. Jasmin kylvetti vielä lapset ja teki iltapalat ennen kuin hyppäsi bussiin ja jatkoi matkaa Helsinkiin. Ihana, että hän ehti poiketa ja olla meidän seurana.

Illalla mies saapui kotiin ja erityisesti esikoinen meni seikaisin riemusta. Kyllä oli odotettu!

Viimeistä lomaviikkoa kohti!

-Iida