Tänä syksynä tulee viisi vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. Silloin oli vain minä ja esikoiseni. Kaipasin elämääni aikuista ihmissuhdetta ja toivoin kuvasti parisuhdetta. Sellaista ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Sen sijaan sinkkuvuodet vain lisääntyivät mittarissa. Jatkoin haaveilua ja surin, ettei minulla ollut kumppania eikä mahdollisuutta toiseen lapseen.
Lopulta päätin, etten enää käytä aikaani parisuhteesta haaveiluun ja kumppanin etsimiseen. Päätin toteuttaa haaveen toisesta lapsesta yksin. En halunnut odottaa ja odottaa, kun en tiennyt tulevasta. Olinhan ollut jo kuusi vuotta sinkku. Kesken tuon matkan reitilleni tuli mies. En ajatellut, että siitä tulisi mitään vakavaa. Minähän olin päättänyt, ettei nyt ollut aika parisuhteelle. Minulla oli yksi lapsi ja toinen tuloillaan, yksin.
Mies on edelleen reitilläni, kulkemassa tätä elämää kanssani. Ja elämä on ollut hyvää. Niin hyvää. Mies on halunnut ottaa lapset omikseen ja saanut kasvaa omaan rooliinsa hiljalleen, omassa tahdissaan. Esikoiseni sanoin: ”Minä olin ensin tässä perheessä, sitten tuli koira, sitten vauva ja sitten isi”. Perhe voi tosiaan muodostua monella tapaa. Näin meistä tuli meidän perhe.
Ja nyt meidän perhe kasvaa. Odotamme yhtä poikaa lisää perheeseemme joulukuussa.
Joku ehkä saattaa ajatella, että asiat ovat menneet nopeasti. Parisuhde, yhteen muutto ja kolmas lapsi. Miksi pitäisi odottaa? Mitä odottaminen antaa lisää? Takaako se, että suhde kestää? Takaako se, ettei mitään pahaa koskaan tapahdu? Kuka määrittää miten kauan pitäisi odottaa ennen kuin on sopivaa tehdä jotain mikä tuntuu itsestä hyvältä sillä hetkellä? On käyttänyt elämässäni aivan liikaa aikaa odotteluun.
Joku ehkä ajattelee, että minun olisi kannattanut odottaa, eikä hankkia toista lasta yksin. Kun se mies siellä sitten odottelikin seinän takana. En voinut tietää. Eikä kukaan muukaan. Eikä kukaan voinut tietää, että haluaisiko tuo mies lapsia tai voisimmeko saada yhdessä lapsia. En halua ajatella, ettei minulla olisi juuri tätä lasta. Jokainen lapsi on tarkoitettu. Heidän kohdallaan en kadu mitään.
Elämää ei voi ennustaa. Sehän se onkin hienointa. Elämä voi vain yllättää. Ja se mitä me ajattelemme, on tärkeintä. Mieheni sanoin:
”Sulla tulee olee kolme erilaista raskautta, kolmella erilaisella tavalla ja lähtökohdalla. Ja kolme erilaista lasta, joita kaikkii rakastetaan yhtä paljon”
Kuvat: Pinja Mitrovitch
5 kommenttia
On yleinen defenssi pyrkiä siihen, että a) kun tapailee tietyn aikaa, varsinainen seurustelu voi sitten vasta onnistua, b) täytyy olla avoliitossa, kihloissa tms. myös jonkun määräajan, ennen kuin voi avioitua tai c) täytyy olla tietty määrä yhteisiä vuosia kasassa, ennen kuin voi yrittää vauvaa.
Mutta ei mitään takeita ole minkään noiden kohdalla. Suhde voi alkaa roihahtaen ja lysähtää kasaan. Tai se voi tiivistyä hitaasti, mutta varmasti. Lapsen saaminen suhteen alussa voi olla iso kriisi- tai upea yhdistävä kokemus. Tai sitten joidenkin kohdalla pitkä, tasainen suhde ei kestäkään sitä dynamiikan muutosta, jonka lasten saaminen tuo. Ei kellään ole lopulta mahdollisuutta saada sellaista kontrollia elämästä, kuin ei suhteestakaan, etteikö haasteita ja onnistumisia voisi kasautua milloin missäkin järjestyksessä eteen.
On vain otettava vastaan ja uskallettava kokea.
Itse en ehtinyt pelätä eri skenaarioita, kun aloin suht nuorena odottamaan esikoista 6kk seurustelun jälkeen. Mutta yhä kuljemme miehen kanssa yhteistä matkaa ja esikoinen käy pian kahdeksatta luokkaa. Vuodet ovat olleet sekä rikkaita että raskaita ja yhtäkään vastoinkäymistä ei olisi tähän mennessä kestetty ilman sydämen rohkeutta. Tulevasta ei voi tietää, eikä sitä voi hallinnoida omien mielenliikkeiden varassa. Olen myös edelleen sitä mieltä, että naimisiinmeno ei ole ollut vakuutus pahan päivän varalle, mutta en tahtonut silloin mitään muuta, ja yhä se sama tahto lepää sydämessä.
Lämpimästi onnitteluja koko perheelle <3
Kiitos! <3
On ollut ihanaa seurata perheenne muodostumista, ja mielestäni on supertärkeää että kirjoitat siitä. Perheet voivat tosiaan muodostua tosi monilla eri tavoilla, tärkeintä on että perheenjäsenten väliltä löytyy rakkautta. Kaikkea hyvää odotukseen!
Kiitos paljon sanoistasi!