Mies oli tullut sunnuntai-iltana kotiin viiden päivän mökkireissulta. Maanantai olikin ihana aloittaa olemalla yhdessä kotona. Päivän ohjelmassa oli paljon pyykinpesua. Miehen mukana tuli kotiin kasa pyykkiä ja kotona odotti jo ennestään pienoinen pyykkivuori. Pyykkejä olikin sitten kuivumassa siellä ja täällä.
Maanantaina valmistui myös kesän herkuinta ruokaa. Mies sai mökiltä ahvenia ja valmisti ne meille päivälliseksi. Lisänä oli kesäperunaa, uunikasviksia ja kantarellikastiketta. Lautasellinen kesän makuja! Oli todella hyvää.
Tiistaina meille tuli kotiin siivooja. Meillä on jonkin aikaa siivooja kahden viikon välein. Tavallaan palvelu on aivan ihana ja tavallaan vähän kuormittava. Ennen siivoojaa on tietysti laitettava koti sellaiseen kuntoon, että siellä voi siivota. Sen lisäksi haluaisimme antaa siivoojalle työrauhan, erityisesti, jos olemme koko perhe kotona kyseisenä päivänä, kun siivooja tulee.
Nyt olimme koko perhe kotona kesälomalla ja lähdimme kirppiskierrokselle yhdessä. Kävimme Viirin kirppiksellä Klaukkalassa ja Eemelin kirppiksellä Vantaalla. Tein todella hyviä löytöjä lapsille. Löysin sisävaatetta seuraavassa koossa, mutta myös sadetakin esikoiselle ja välikausihaalarit molemmille pojille. Kirppiskierroksen päätteeksi ajoimme vielä ystäväni luo hakemaan matkasänkyä lainaksi. Me olimme lähdössä keskiviikkona koko perhe miehen mökille ja tarvitsimme vauvalle sänkyä. Onneksi saimme sellaisen lainaan!
Ilta menikin sitten pakkaillessa tavaroita mökkireissua varten, jotta pääsisimme seuraavana aamuna lähtemään. Mies pakkasi yhden lapsen tavarat ja minä toisen. Lastasimme autoon matkasängyn lisäksi syöttötuolin, rattaat ja kaikki muut tavarat. Kyllä siinä takakontti pursuili. Tein vielä maroonilaatikon valmiiksi seuraavaa päivää varten, sillä olisimme mökillä lounasaikaan sekä tein aamupalat ja matkaeväät valmiiksi jääkaappiin odottamaan. Nukkumaanmeno meni aivan liian myöhäiseksi ja tieto siitä, että lapset heräisivät ajoissa, kuten aina, ärsytti suuresti.
Lähdimme ajamaan miehen suvun mökille keskiviikkoaamuna, kun olimme saaneet aamutoimet tehtyä ja aamupalat syötyä. Kolmen tunnin ajomatka meni yllättävän hyvin. Vauva ei juurikaan viihdy autossa, eikä suostu nukkumaan autossa, vaikka kuinka matka olisi ajoitettu päiväuniin. Selviydyimme kuitenkin perille ilman pysähdyksiä ja hermoromahduksia.
Minun suvussani ei ole mökkiä, joten mökkeily ei ole meille tuttua. Esikoiselleni tämä oli ensimmäinen mökkikokemus. Vaikka lähteminen kaikkine pakkaamisineen ja ajomatkoineen tuntui paikoin raskaalta, oli kaikki sen arvoista, kun katsoi esikoista. Hän oli aivan innoissaan ja nautti aivan kaikesta. Heti mökille saavuttuamme hän lähti miehen kanssa kalaan. Hän kalasteli mato-ongella erittäin keskittyneesti ja kauan. Hänestä oli aivan mahtavaa käydä saunassa, uimassa ja paljussa. Hän keräili kiviä mökkipihalta, lotrasi vedellä ja hyppeli iloisena siellä täällä. Toki tämä oli myös vauvan ensikosketus mökkeilyyn. Vauva mönki pihalla ja maisteli juurakkoa jos toistakin.
Yö mökillä meni myös hyvin tai ainakin odotettua paremmin. Usein lapset nukkuvat vieraassa ympäristössä vähän katkonaisemmin. Aamulla esikoinen halusi taas kalastamaan ja niin mieheni meni hänen kanssaan onkimaan. Oma oloni oli ihanan levollinen ja kiitollinen. Tuntui ihanalta katsoa miten he kaksi olivat puuhailleet yhdessä. Tuntu ihanalta, että lapsieni elämään oli tullut tuollainen aikuinen. Tuo aikuinen mahdollisti heille aivan uudenlaisia kokemuksia, sellaisia, joita minun ei olisi ollut mahdollista tarjota. Sydän pakahdellen katsoin kalakaveruksia.
Torstai-iltapäivällä lähdimme mökiltä kotimatkalle. Matkalla poikkesimme Haapamäen Hyöryveturipuistossa. Esikoinen oli aivan innoissaan siitäkin. Ja olihan veturit todella upeita, mielettömän kokoisia ja kunnioitusta herättäviä koneita. Niihin kiipeäminenkin oli aika homma!
Kotiin ajaessa totesimme, että meillä oli ollut tosi hyvä ensimmäinen mökkireissu ja menisimme varmasti uudelleen.
Perjantaina kotoiltiin vaan! Tehtiin kotihommia, leikittin ja käytiin lenkillä. Kävin äidilläni lasten kanssa, sillä emme olleet nähneet kunnolla useampaan päivään. Meillä oli ikävä puolin ja toisin. Esityisesti esikoisella on mummin kanssa erityinen suhde ja heillä oli ollut kova ikävä toisiaan.
Lauantaina miehen perhe tuli käymään. Heitäkään emme olleet hetkeen nähneet, joten oli todella ihana nähdä. Erityisesti esikoiselle heistä on tullut viimeisen vuoden aikana todella tärkeitä. Suhteen muodostumista on ollut hienoa seurata. Miehen äiti oli taas leiponut vaikka ja mitä. Hän on aivan mahdoton tuomistensa kanssa! Tällä kertaa mukana oli lohipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kaksi nippua ruusuja.
Sunnuntaina kylällämme oli markkinat. Lähdimme aamulla kohti markkinoita, miehen isä ja veli liittyivät myös mukaan seuraan. Kiertelimme ja kohtasimme tuttuja. Sää oli aurinkoinen ja tunnelma iloinen. Tietenkin söimme jäätelöt ja ostimme metrilakua. Esikoinen halusi käydä ihailemassa paikalla ollutta paloautoa ja meni kyytiin istumaan. Tuntui kivalta, että kylillä tapahtui, vaikka markkinat tuntuvatkin pienenevän vuosi vuodelta.
Iltapäivällä laittelimme esikoisen kanssa päiväkotikamppeita valmiiksi. Tulevalla viikolla palaisimme hiljalleen arkeen. Nimikoimme yhdessä varusteita. Esikoinen halusi ehdottomasti auttaa ja liimailla tarroja tavaroihin. Kävimme tavaroita läpi ja katsoimme puuttuuko jotain tai onko jokin jäänyt pieneksi ulkovaatteiden osalta. Pakkasimme repun valmiiksi odottamaan.
Ilalla mies teki pizzataikinaa valmiiksi seuraavalle viikolle. Katselin hänen puuhailujaan istuen keittiössä ja juoden teetä. Olin ollut melkein kahdeksan viikkoa lasten kanssa lomalla. Seuraava viikko toisi mukanaan taas aikatauluja. Esikoista pitäisi viedä ja hakea päiväkodista. Vaikkakin onneksi vain kolmena päivänä viikossa. Esikoisen kesäloma tuntui vain menneen todella nopeasti ja aika ihanasti. Meillä oli ollut tosi ihanaa aikaa, ihania päiviä ja lomaviikkoja. Olimme tehneet paljon kaikkea! Pöydän ääressä minuun iski haikeus. Silmät kostuivat. Olin nauttinut päivistä, kun saimme elää ihan oman aikataulun mukaan ja vain olla. Eihän minun edes olisi mikään pakottava pakko viedä esikoista päiväkotiin. Voisimme vain jatkaa elämää ja kesää. Toisaalta taas vähäistenkin töiden teko olisi hyvin haastavaa, jos molemmat lapset olisivat kotona. Minun olisi välillä saatava aikaa kirjoittaa blogia, höpöttää Instagram stooriin ilman uteliaita korvia ja kuvata mainossisältöä kanaviini. Lohdutin itseäni sillä, että syksyllä olisi taas lomaa ja jouluna luvassa olisi pitkä loma uuden vauvan synnyttyä.
Sunnuntaina tunsin nukkumaan mennessäni kiitollisuutta menneitä päiviä kohtaan. Tunsin rakkautta sitä hetkeä kohtaan. Että elämä oli antanut minulle sen kaiken, mikä siinä hetkessä oli ympärilläni. Ja samalla tunsin haikeutta tulevaa kohtaan. Jokin oli tullut loppuun ja jotain erilaista olisi taas edessä, joka veisi hetken aikaa ennen sopeutumista.
Kohti arkea näinpä!
-Iida
2 kommenttia
Ihanan positiivinen blogi kaikkinensa.
Kiitos kovasti!