Kuulumisia päiväkodin ja töiden keskeltä

Arkea on takana noin kuukauden verran. Ja huh, en tiedä edes mistä aloittaa! Ehkä aloitan Eemistä, sillä hänestä on helppo aloittaa.

Eemillä on mennyt todella hyvin! Siis ihan uskomattoman hienosti! Minua tietenkin jännitti miten hän sopeutuu päiväkodin arkeen, kun muuton vuoksi päiväkotia oli pakko vaihtaa. Juuri kun hän oli sopeutunut edelliseen! Ja erityisesti kun hänellä oli takana kolmen kuukauden kesäloma. Keväällä hän reagoi todella voimakkaasti päiväkodin aloitukseen ja sopeutuminen vei pitkään, joten olin varautunut samaan nytkin. Olin ajatellut, että aloitamme nyt vähän kuin uudelleen alusta tämän homman.

Olin varmasti pelotellut henkilökunnankin, sillä he sanoivat Eemin yllättäneen heidät positiivisesti. Eemi on kuulemma todella reipas oma itsensä myös päiväkodissa. Eemi ei ole kertaakaan itkenyt jäädessään päiväkotiin. Hän touhuilee ja leikkii, syö hyvin lounaan ja välipalan, nauttii ulkoleikeistä ja nukkuu 1-2h päiväunia. Hän on aina valtavan riemuissaan, kun haen häntä. Kotimatkalla hän kertoilee jo päivän tapahtumista omin sanoin. Hänellä on aina ollut kivaa, hän on leikkinyt autoilla ja nukkunut, mitäpä pieni ihminen muuta!

Tuntuu aivan valtavan hyvältä, että Eemi viihtyy ja jää hyvillä mielin. Sillä on todella suuri vaikutus oman päivän kulkuun. On inhottavaa jättää lapsi itkemään, vaikka kuinka tietäisi, että se menee ohi ja kaikki on hyvin. Ihana huomata, että tällä kertaa sopeutuminen oli näin lempeä. Toki sopeutumiseen vaikutti aiempi päiväkotikokemus, ikä ja sen myötä kasvanut ymmärrys. Lisäksi tutustuimme yhdessä yhden viikon, seuraavalla viikolla Eemi oli pari tuntia itsekseen ja kolmannella viikolla hain hänet heti unien jälkeen. Lyhyet päivät ovat varmasti vaikuttaneet positiivisesti ja koin ne todella tarpeellisina oman lapseni tuntien. Hän tarvitsee aikaa sopeutumiselle.

Se lapsesta. Sitten olisi äidin vuoro, jolla ei ole mennyt yhtä hohdokkaasti. Siksi Eemistä oli helppo aloittaa.

Lisää Eemin päiväkodin aloituksesta voit lukea näistä postauksista:

Tammikuu: Kuulumisia, kun päiväkotia oli kaksi viikkoa takana

Helmikuu: Kaksi kuukautta takana ja sairastelua taudista toiseen

Huhtikuu: Viimein lapseni sopeutui ja mikä vaikutus sillä oli omana mielialaani 

Eemi on päiväkodissa 4 päivää viikossa ja maksimissaan 32 tuntia. Olen kuvitellut, että noiden tuntien aikana teen kaikki työni, kirjoitan kirjaani, hoidan kaupassa käynnit, kodin siivoukset, ruoan laittamisen, käyn kirppiksillä ja käyn lounailla ystävien kanssa, kun kerrankin on siihen mahdollisuus ilman lasta. Ja niin se tärkeä unohtui, kuvittelin vielä noiden tuntien aikana harrastavani jotain kuten kuntosalia tai uintia tai käyväni joka aamu tunnin kävelyllä. Kuvittelin, että hakiessani Eemiä voisin vain olla hänen kanssa tekemättä mitään yllämainituista asioista. Kuvittelin, että pääsisin iltaisin aina ajoissa nukkumaan, kun nyt viimeisen vuoden olen tehnyt yömyöhään töitä. Suunnittelin, että alan voida paremmin, kun minulla on tästä lähtien niin paljon vapaa aikaa ja aikaa itselle. Kuvittelin, että minusta tulee kerta heitolla parempi äiti, joka ei enää tee töitä lapsen läsnäollessa ja pistää puhelimen pois koko illaksi.

Tunnit eivät tietenkään ole riittäneet tämän kaiken tekemiseen. Ei sitten mitenkään. Joka päivä minulla on ollut se olo, etten saanut mitään tehtyä. En riittävästi aikaiseksi. Toistaiseksi olen vielä joka ilta tehnyt töitä ja vielä yhtenäkään iltana aikainen nukkumaan meno ei ole toteutunut.

Minulla on siis todella paljon opeteltavaa ja olen aivan alkutekijöissä oman työni kanssa. Yrittäjänä toiminen ja sisälläntuotanto päätyönä vaatiikin hyvin erilaisia asioita, joihin olen tottunut palkkatyössä opettajana. Itsenäinen työskentely vaatii omanlaisiaan taitoja, myyminen omanlaista osaamista ja itse yrittäjyys vaatii sekin omansa. Paperia, lomaketta ja maksuja, sääntöjä ja huomioitavaa on joka lähtöön. Olen aivan uuden äärellä monin tavoin. Samalla se on todella raastavaa, mutta samalla myös innostavaa haastaa itseään ja oppia uutta.

Aikataulutus ja ajanhallinta ovat selkeästi asioita, joita joudun työstämään. Minä joudun myös opetella tavoitteiden asettamista. Niiden tulee olla realistisia ja sopivia käytettävissä olevaan aikaan. Sellaisia, jotka pitävät katseen sopivasti ylhäällä, mutta ovat edelleen toteutettavissa. Kaikkea ei voi mitenkään tehdä, muuten on aina epäonnistunut olo. Toivon löytäväni itselleni toimivan tavan tehdä työtäni, löytäväni rutiinit ja hyvät raamit, joiden puitteissa työskennellä. Toivon löytäväni tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä, vaikka se sometyöläisenä onkin vaikeaa. Nyt huomaan ajattelevani töitä vuorokauden ympäri. Töitä on usein silloin, kun ihmiset ovat aktiivisimmillaan somessa, eli iltaisin. Viestejä, kommentteja ja yhteydenottoja tulee vuorokaudenympäri ja jokaisena viikonpäivänä. Yhteistyöpyyntöjä tulee usein nopealla aikataululla ja välillä on vain pakko tehdä töitä iltaisin. Toisinaan taas inspiraatio voi iskeä illalla, kirjoittaminenkin on siitä vaikeaa, ettei sitä voi oikein pakottaa 8-16 muottiin. On opeteltava jättämään ne kotityöt ja ruoanlaittamiset lapsen kanssa oltavalle ajalle. Vaikka kuinka olisikin ihana tehdä ne rauhassa yksin ja kuinka ihanaa olisi olla lapsen kanssa aina täysillä läsnä. Mielummin kuitenkin työt ”työajalla” ja kotityöt sitten lapsen kanssa. Kuten tähänkin asti olen tehnyt.

Huomaan, että haluaisin osata heti, olla kaikessa hyvä ja hallita kaiken heti. Jos joku kysyy miltä se yrittäjyys on nyt tuntunut, niin tuntuu etten ole vielä tehnyt mitään, saanut mitään aikaiseksi yrittäjänä. Vaikka tässä on vasta kuukausi menty! Millä sitä muistaisi, että ei vaatisi niin kovia, vaan antaisi itselleen aikaa oppia ja harjoitella. Puolen vuoden päästä voi olla jo ihan eri tilanne. Tekemällä tässä oppii. Parastahan on tietysti se, että olen saanut enemmän aikaa yhdessä Eemin kanssa. Illoissa ei ole enää kahta tuntia yhteistä aikaa, vaan tunteja. Jolloin on myös täysin kohtuullista tehdä niitä arjen askareita, kun kuitenkin jää myös sitä täysin yhteistä aikaa! Ei ole enää kahta työtä, joita yrittää tehdä, vaan yksi, johon keskittyä. Ja se tietty tuntuu ihanalta ja olikin syy siirtyä yrittäjäksi.

Toivotan itselleni ja teillekin lempeyttä itseä kohtaan! Pitää enemmän keskittyä siihen mitä saa tehtyä ja pitää ne asiat mielessä!

-Iida

KUVAT: Pinja Mitrovitch