Kuulumisia tältä viikolta

Tämä viikko alkoi jo ennen maanantaita. Se alkoi viime sunnuntaista, jolloin Eemi aloitti aamuyöstä oksentamaan. Maanantai muuttui kotipäiväksi ja soitin aamulla työpaikalle sekä esimiehelleni tilanteesta. Sovimme samalla jo, että olen tiistainkin poissa. Sairasteluunkin on alkanut tottua. Kamala sanoa, mutta olihan tämä jo aika mones kerta, kun olen lapsen takia pois töistä, eikä se tuntunut enää niin piinaavalta kuin ensimmäisillä kerroilla. Minulla ei ollut niin huono omatunto kuin yleensä.

Hieman osaan odottaa seuraavaa, kun edellisestä on toivuttu. Näin se nimittäin tuntuu meillä tämän menneen! Kahden kuukauden aikana kokonaisia viikkoja on muutamia.

Maanantai meni siivotessa ja pestessä pyykkiä. Yritin aina välissä taivutella potilasta syömään jotain. Tiistaina kaikki vaikutti ihanan normaalilta, mutta pysyimme kotona. Katsoin ikkunasta koko päivän kestänyttä vesisadetta ja iloitsin siitä, että sain olla kotona yökkäripäällä ja syödä jäätelöä.

Keskiviikkona pääsin töihin ja Eemi päiväkotiin. Iltapäivällä satoi vettä, kun kipitin hakemaan häntä. Hän on aivan mahdottoman ihana kurakamppeissaan! Hänellä oli lapio kädessä ja hän läträsi lätäkköä kahden isomman lapsen kanssa, jotka olivat selvästi ottaneet Eemin hoidettavakseen. Välillä Eemi sohotti lapiolla tyttöjen ämpäreitä. Hetkeä oli ihana seurata, sillä huppu päässä ollut Eemi ei ihan heti huomannut minua. Kasvattaja kertoi Eemillä olleen todella iloinen päivä. Eemi oli ollut hyvällä mielellä koko päivän, iloinnut musiikkihetkellä tanssien, syönyt ja nukkunut hyvin. Hän kertoi sen sellaisella ilolla, että se tarttui minuunkin. Ja voi miten hyvä mieli minulle tuli. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen lapseni näyttää jotain sopeutumisen merkkejä.

Torstaina koronavirus uutisia tuli joka suunnasta. Tilanne tuntui pahentuneen ihan muutamassa päivässä. Itsellenikin tuli pelokas olo. En ollut edellisenä viikolla juurikaan käyttänyt ajatuksiani koronalle, mutta torstaina seurasin uutisia tiiviisti ja aihe täytti kahvihuoneen keskustelut työpaikallani.

Perjantaina ajatukset olivat edelleen tiiviisti koronassa. Menimme Eemin kanssa Eemin kummitädille mukana kahviherkut ja kukkaset. Hän oli puolisoineen ostanut ensimmäisen oman asunnon ja kävimme siellä ensimmäisen kerran. Se piristi todella paljon ja samalla tuli ihan valtava muuttokuume. Meidän muuttoon on vielä 1,5 kuukautta, mutta ystävän kodista innostuneena aloin selata sisustusideoita.

Lauantaina sain omaa aikaa ja ystäväni tuli hoitamaan Eemiä. Hän oli antanut minulle viime vuonna syntymäpäivälahjaksi lastenhoitoa ja nyt lunastin lahjani. Heillä oli mennyt Eemin kanssa todella hyvin ja Eemi oli tietysti nukkunut päiväunia hyvin ruhtinaallisesti. Toisaalta kiva, että aina muiden seurassa uni maistuu, jää positiivinen kuva hoitajille ja ehkä palaavat toistekkin. Iltapäivä meni puistoillessa ihan aurinkoisessa säässä.

Sunnuntaina lähdimme aamulla ulkoilemaan. Eemillä on todella hyvin päiväkodin rytmi hallussa ja lähes aina yhdeksän jälkeen hän alkaa vaatia pääsyä ulos huutaen ”kiikaa kiikaa”, eli keinumaan. Iltapäivällä Eemi lähti mummilaan yökylään, sillä äitini viettää yhden maanantain joka kuukausi Eemin kanssa mennen mummilaan jo sunnuntaina. Olen alkanut tottua siihenkin, että Eemi yökyläilee. Onhan tämä jo neljäs kerta. Tosin välillä unohdan, ettei hän ole kotona. Hetki sitten sain viestin puhelimeeni ja kauhistuin viestin kovaa ääntä. Heti tuli mieleeni, että kohta Eemi varmaan herää, kunnes muistin, ettei hän olekkaan täällä.

Minulla on aina näihin sunnuntai-iltoihin valtavasti ohjelmaa ja sata asiaa tehtävänä. Todellisuudessa aika ei riitä mitenkään siihen kaikkeen mitä haluaisin saada tehtyä.En jotenkin tänä iltana saanut mitään itsestäni irti. Olo on todella kiitollinen kuluneesta viikosta, jossa on ollut monta ihanaa hetkeä ja enemmän omaa aikaa kuin varmana ikinä, mutta silti mielessä on huoli. Menen huomenna ihan normaalisti töihin. Minulla on ihan normaali työviikko ja Eemikin menee tiistaista päiväkotiin ihan normaalisti, ellei meistä kumpikaan sairastu. Silti sitä miettii, että mikä työpaikalla huomenna odottaa ja miten korona tulee etenemään.Tullaanko päiväkodit sulkemaan? Onko aikuisia riittävästi, jos henkilökunta sairastaa matalammalla kynnyksellä?  Miten korona tulee vaikuttamaan minun yrittäjäksi siirtymiseeni? Kieltämättä ajankohta siirtyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi lähitulevaisuudessa on huono.

-Iida