Leikkaukseen valmistautuminen

Nyt jännittää, leikkaus edessä! Sellainen innokas jännitys, että odottaa kovasti ja haluaisi jo nähdä lopputuloksen. Tapahtuiko muutosta ja miten paljon ensimmäiseen rasvansiirtoon, se kiinnostaa. Tällä kertaa minulla on päiväleikkaus, kun viimeksi oli iltaleikkaus, eli jononpurkuleikkaus. Tällä kertaa moni huomioiiin otettava asia on jo tuttu ja osaan varautua leikkaukseen paremmin.

Syöminen.Tällä kertaa sairaalaan mennään aamulla, syömättä tulee olla jo edellisestä illasta. Juoda saa 2 dl vettä kahta tuntia ennen sairaalaan menoa. Iltaleikkauksessa sairaalaan mennään iltapäivällä, syödä saa kevyesti vielä samana aamuna ja juoda kaksi tuntia ennen sairaalaan menoa.

Puhtaus. Ennen leikaukseen menoa tulee käydä suihkussa ja leikkaus alueet tulla puhtaat, nivuset ja napa myös. Kynsilakkaa ei saa olla, ei meikkiä, ei voiteita tai hajusteita. Myöskin kurut on otettava pois.

Vaatteet. Viimeksi minua oli neuvottu ottamaan löysää vaatetta mukaan kotiin lähtöä varten. Olin otanut mielestäni löysän paidan mukaan. Kuitenkin lähtiessä kävi niin, että äiti joutui lennossa riisumaan oman paitansa ja ottamaan minun ”löysän” paidan. En osannut kuvitella, että alkuun rinnat ovat todella turvonneet ja kosketusarat. Minua oltiin myös kehotettu ottamaan mukaan todella tiukat, hyvin istuvat esim. treenihousut, jotka olisivat mukavat jalkaan. Rasvaa imetään tälläkin kertaa jaloista, joten omat tiukat housut ovat paikallaan. Sairaalasta saa tukivaatteet, mutta ne on sellaiset, että henki menee, kun niitä kiskoo päälle ja tarkoitus onkin laittaa omat housut jalkaan. Lisäksi leikkauksen jälkeen tulee olla todella löysät rintaliivit tai kokonaan ilman rintaliivejä, kuitenkin pitäen rinnat lämpiminä. Minulle ei ensimmäisen leikkauksen jälkeen ollut isoja rintaliivejä varattuna ja hieman oli epämukavaa olla ilman liivejä vaikka kävelylle lähtiessä.

Särkylääkkeet. Olen varannut kotiin myös särkylääkettä reilusti. Muistaakseni söin särkylääkettä ainakin kolmena ensimmäisenä päivänä. Sairaalasta saa reseptin vaimakkaampiin särkylääkkeisiin, mutta itselläni riitti ihan ilman reseptiä saatavat särkylääkkeet.

Syöminen.Leikkauksen jälkeen ruoka maistui huonosti. Särky varmasti vaikutti tähän. Lisäksi ensimmäisinä päivänä liikkuminen en kivuliasta, jonka vuoksi mikään ruuanlaittaminen itse ei tule kyseeseen. Kaiken syötävän tulee olla helppoa, nopeaa ja lähellä. Koska leikkauksen jälkeen seuraavat viikot on pääasiassa lepoviikkoja, jolloin liikkuu vähän, niin ruokahalukin on vähäisempi. Viimeksi meni nestemäisempiä ruokia, keitot, smoothiet ja marjasoseet! Olen tilannut äidiltä kasviskeittoa ja haaveilen mustikkakiisselistä, katsotaan kuka sitä joutuu tekemään!

Yksin oleminen. Leikkauksen jälkeen ei saa ensimmäisenä vuorokautena olla yksin, vaan tulee olla aikuista seuraa. Lisäksi itse olen ollut ensimmäiset päivät kivulias ja tarvinnut apua jo pukeutumiseen sekä ruuanvalmistamiseen. Eli on hyvä olla seuraa lähellä. Myös ensimmäisillä vessakäynneillä on hyvä olla saattaja mukana, kävely voi olla vaikeaa ja hataraa sekä tuottaa kipua. Leikkaushaavat voivat alkuun myös valuttaa veristä nestettä, verta ja suolaliusta. Itselläni reiden rasvaimu kohdasta valui nestettä melkoisesti ja siteitä ja teippejä tuli vaihtaa useaan kertaa. Nyt en ole sairaalassa yötä kuten viimeksi, joten tässä on enemmän huomioitavaa kotona, jotta hoito onnistuu.

Sairasloma. Tärkeintä oli muistaa olevansa toipilas, eikä heti ryhtyä kauheasti puuhailemaan kaikkea. Rasvan kiinnittymisen kannalta lämpö ja lepo ovat parhaita asioita. Ylävartaloon ei saa kohdistua äkkinäisiä liikkeitä. Rasvanotto kohtaa tulee myös varoa, mustelmat voi olla suuria ja arkuutta esiintyä. Sairasloma on ainakin kaksi viikkoa. Neljään viikkoon ei suositella hikiliikuntaa. Viikon, kahden jälkeen saa lähteä kävelylenkeille voinnin mukaan. Tässä on itselläni haastetta, että miten malttaa olla neljä viikkoa liikkumatta ja miten motivoin sitten tuon jälkeen itseni takaisin liikkeelle.

-Iida